Pääsiäinen Vanhassa testamentissa
Pääsiäinen tai pesah on Vanhan testamentin tärkein juhla. Tässä juhlassa israelilaiset muistivat 2. Mooseksen kirjassa 2. Moos. 12:1-28 kuvattua lähtöä Egyptistä. Sana pesah on johdettu heprean verbistä "kulkea ohi". Tämä viittaa enkeliin, joka "kulki” israelilaisten talojen ”ohi" kymmenennen vitsauksen aikana ja huolehti, että vain egyptiläisten esikoispojat kuolivat.
Nisan
Pääsiäinen alkaa nisan-kuun
Happamattoman leivän juhla
Pääsiäisen vietolla on juuret happamattoman leivän juhlassa
Toinen Mooseksen kirja
Toisessa Mooseksen kirjassa pääsiäinen liitetään lähtöön Egyptistä sekä orjuudesta vapautumiseen. Juhlan aikana Israelilaisten tuli syödä happamatonta leipää ja paistettua lammasta. Pääsiäisenä nämä molemmat symboloivat kiirettä, jolla israelilaiset joutuivat aikanaan pakenemaan Egyptistä. Ei ollut aikaa odottaa leivän kohoamista ja lammas paahdettiin kokonaisena.
Pyhiinvaellusjuhla
Pääsiäinen on myös pyhiinvaellusjuhla. Muiden vaellusjuhlien tavoin myös pesahiin liittyi kehotus saapua Jumalan
Raamatussa mainitaan kaksi muuta pyhiinvaellusjuhlaa: viikkojuhla
Toisen temppeli kaudella (vuosien 515 ja 70 eKr. välillä) monet naapurimaiden juutalaiset matkustivat pyhiinvaellusjuhlien aikaan Jerusalemiin tuomaan uhrilahjoja.
Juutalaisten pääsiäinen nykypäivänä
Nykyään pääsiäinen juhlinta alkaa kodeissa syötävällä seder-illallisella
Synagogassa luetaan Laulujen laulua