Kiviastiat

Kiviruukkuja käytettiin veden varastointiin. Yleensä ne oli valmistettu kalkkikivestä. Ruukut koverrettiin vasaralla ja taltalla niin, että ruukun pinta oli sileä. Varsinkin toisen temppelin ajalta on löydetty myös kivestä tehtyjä lautasia ja kuppeja.

Juutalaisessa rabbiiniperinteessä kiven käyttö liittyy usein rituaalisen puhtauteen. Jos saviastiasta tuli epäpuhdas, se oli lain mukaan rikottava ({3. Moos. 11:33}). Kiviastiat sen sijaan eivät voineet muuttua epäpuhtaiksi. Myös vesi voitiin puhdistaa kiviastiassa. Johanneksen evankeliumissa Joh. 2:6-7 mainittu "tapojen mukainen pesu" viittaa mahdollisesti juuri tähän veden puhdistusrituaalin. Kertomuksessa Kaanan häistä todetaan: "Siellä oli kuusi kivistä vesiastiaa juutalaisten tapojen mukaisia pesuja varten; ne olivat parin kolmen mitan vetoisia.” Yksi vetomitta oli noin 40 litraa. Jeesus sanoi palvelijoille: "Täyttäkää astiat vedellä".

Ensimmäisellä vuosisadalla jKr. Jerusalemin ympäristössä oli useita työpajoja, joissa valmistettiin kiviastioita. Ilmeisesti ne olivat tuohon aikaan erityisen haluttuja tuotteita. Tämä johtui siitä, että toisen temppelin aikana juutalaisia puhtauslakeja tulkittiin ankarasti. Kiviesineet eivät voineet muuttua epäpuhtaiksi, mutta saastuneet saviesineet oli murskattava.

Yksi hyvin yleinen esine oli suuri kivikuppi, jossa oli kahvat. Ei tiedetä, mihin näitä kuppeja käytettiin. Niitä saatettiin käyttää juoma-astioina, mutta mahdollisesti myös puhdistautumiseen, kuten käsien pesuun.

Kiviastiat olivat suosittuja myös siksi, että ne olivat paljon kestävämpi kuin saviastiat. Ne olivat kuitenkin myös kalliimpia. Varsinkin rikkailla ihmisillä oli varaa kiviastioihin. Ensimmäiseltä vuosisadalta jKr. on löydetty kivestä valmistettuja ruokailuastioita ja kulhoja, jotka vaikuttavat ulkomailta tuotujen lasi- tai hopea-astioiden kopioilta.