Kirja

Antiikin aikaiset kirjat olivat joko kirjakääröjä tai nykyisenkaltaisia kirjoja eli koodekseja. Kirjakäärö oli vallitseva ensimmäisille vuosisadoille jKr., mutta sen jälkeen koodeksimuoto lisääntyi voimakkaasti.

Käärö koostui usein useasta sivusta, jotka oli liimattu tai neulottu yhteen. Sivuille kirjoitettiin tekstiä palstoihin. Pitkä käärö rullattiin toisesta tai molemmista päistä sauvan tai tikun ympärille. Kirjakääröä luettiin sivu kerrallaan rullaamalla kääröä auki toisesta suunnasta ja kiinni toisesta suunnasta. Käärön pituus oli yleensä 4–5 metriä.

Kirjat oli tehty papyruksesta tai pergamentista. Muita kirjoitusmateriaaleja olivat savi, metalli ja kivi, mutta niistä ei voinut tehdä kirjoja.

Papyrus tehtiin papyrusruo’osta, jonka huokoinen ydin leikattiin ohuiksi suikaleiksi. Suikaleet ladottiin rinnakkain kahteen ristikkäiseen kerrokseen. Levy kasteltiin, prässättiin ja kuivattiin, jolloin suikaleet liimautuivat toisiinsa. Lopuksi papyrusarkki silotettiin hohkakivellä, jotta muste imeytyisi arkin pintaan eikä leviäisi kirjoitettaessa.

Pergamentti on käsiteltyä nahkaa, jolle kirjoitettiin arvokkaampia käsikirjoituksia. Pergamentti säilyy paremmin kuin papyrus, joka tuhoutuu helposti kosteassa ympäristössä.

Papyrukselle ja pergamentille kirjoitettiin musteella, joka oli tehty noen, oliiviöljyn ja hartsin sekoituksesta. Kynänä käytettiin ruokoa, joka oli vuoltu nykyisen mustekynän terää muistuttavaksi. Savelle, metallille ja kivelle teksti kirjoitettiin kaivertamalla.