Elia

Elia oli profeetta pohjoisessa Israelin kuningaskunnassa kuningas Ahabin ja hänen poikansa Ahasin aikaan. Elia halusi ihmisten palvelevan Israelin Jumalaa eikä sään ja hedelmällisyyden jumala Baalia.

Nimi Elia tarkoittaa ”minun Jumalani on Herra” tai ”Herra on Jumalani”. Elia tuli Tisbestä Gileadin alueelta, joka sijaitsi Jordanjoen itäpuolella.

Jumala lähetti Elian kertomaan kuningas Ahabille, että edessä olisi kuivuus. Näiden kolmen vuoden aikana Elia muun muassa piileksi erään lesken talossa Sarpatissa lähellä Sidonia, josta Ahabin vaimo Isebel oli kotoisin. Sarpatissa Elia kuin ihmeen kautta varmisti, että heillä oli aina tarpeeksi syötävää. Hän myös herätti lesken pojan kuolleista.

Kahden vuoden kuluttua Elia palasi Ahabin luo. Hän pyysi kuningasta kokoamaan Baalin profeetat vuorelle, jolla nämä haastettiin voimanmittelöön Elian kanssa. Kummatkin rakensivat alttarin, johon he toivat uhrilahjoja omalle jumalalleen. Se, joka sytyttäisi uhritulen taivaasta, olisi oikea jumala. Baalin uhrille ei tapahtunut mitään, mutta Israelin Jumala sytytti Elian uhrin tuleen. Sen jälkeen Elia antoi käskyn tappaa kaikki Baalin profeetat ja kuivuus päättyi.

Kun Isebel kuuli, mitä oli tapahtunut, hän uhkasi tappaa Elian (1. Kun. 19:1-2). Elia pakeni Horebinvuorelle, jossa hän kohtasi Jumalan. Jumala antoi Elialle tehtäväksi nimittää Elisan seuraajakseen.

2. Kun. 2 kertoo, että Elia ei kuollut, vaan nousi tuulenpyörteessä taivaaseen. Elian elämän epätavallinen loppu synnytti odotuksia siitä, että Jumala lähettää Elian jonakin päivänä takaisin maan päälle (Mal. 4:5).

Tämä odotus on keskeistä myös Uudessa testamentissa (Matt. 17:10-12). Jotkut ajattelevat, että Johannes Kastaja oli maan päälle palannut profeetta Elia (Joh. 1:21). Toiset ajattelevat, että itse Jeesus oli profeetta Elia (Matt. 16:14).