Jumalan Poika Uudessa testamentissa

Vanhassa testamentissa käytetään nimitystä "Jumalan poika" sekä yksilöistä (kuninkaat ja oikeamieliset) että ryhmistä (Israelin kansa). Kristillisessä yhteisössä oli kuitenkin vain yksi Jumalan poika: Jeesus on Jumalan ainoa ja ainutlaatuinen poika. Samankaltaisuutta on kuitenkin jonkin verran myös Vanhan testamentin kanssa: Jumalan poika -nimitys viittaa ensisijaisesti valintaan eikä siittämiseen (kuten muinaisessa mytologiassa).

Roomalaiskirjeessä Room. 1:3-4. Jeesus ei ollut Jumalan poika alusta asti, vaan vasta ylösnousemuksensa jälkeen. Tekstikohta on kuitenkin vaikeaselkoinen ja se voidaan tulkita myös toisin. Toisen perinteen (Gal. 4:4-5) mukaan Jeesus oli Jumalan poika jo ennen ylösnousemustaan.

Paavali ei käytä nimeä "Jumalan poika" kovin usein vaan mieluummin nimityksiä "Kristus" tai "Herra".

Markuksen evankeliumin 9. luku ennakoi ylösnousemusta ja taivaasta kuuluva ääni ilmoittaa Jeesuksen olevan Jumalan rakas poika. Tässä tekstissä voidaan nähdä myös viittaus Jeesuksen kasteeseen (Mark. 1:1-9) sekä sadanpäämieheen, joka tunnistaa Jeesuksen Jumalan pojaksi (Mark. 15:39).

Markuksen evankeliumissa Jeesus on Jumalan poika jo ennen ylösnousemustaan. Hän on Jumalan poika alusta asti, mutta tämä ei selviä kaikille ennen hänen ylösnousemustaan.

Johanneksen evankeliumissa ja Johanneksen kirjeissä käsitystä Jeesuksesta Jumalan poikana kehitetään kaikkein vahvimmin. Poika on enemmän kuin vahvasti yhteydessä Isään: he ovat yksi. Tämä tarkoittaa, että ihminen, joka tuntee Pojan, tuntee myös Isän.