Saatana Uudessa testamentissa

Uudessa testamentissa Saatana on Jumalan vastustaja ja vastuussa maailman pahuudesta.

Saatana langenneena enkelinä

Kuva Saatanasta kehittyi nykyiseen suuntaan 100-luvulla eKr. Joissakin juutalaisissa teksteissä hänet kuvattiin Jumalan arkkivihollisena. Häntä pidettiin pimeyden valtakunta herrana ja pahojen henkien eli demonien hallitsijana. Toinen nimitys Saatanalle oli ‘paholainen’, kreikan kielellä diabolos eli ’herjaaja’. Septuagintassa termiä käytetään joskus käännöksenä heprean sanalle Saatana. Saatanan sanottiin alun perin olleen korkea-arvoinen enkeli, joka johti enkelijoukon kapinaa Jumalaa vastaan. Raamatun teksteistä kertomuksen taustalla on 1. Moos. 6:2-4, jota ruvettiin tulkitsemaan näin.

Kristillisessä perinteessä yleistyi kuva ihmistä pahoihin tekoihin houkuttelevasta paholaisesta. Hän houkutteli ensimmäisiä ihmisiä käärmeen hahmossa ja toi näin synnin ja rappion maailmaan.

Saatana Uudessa testamentissa

Uudessa testamentissa Saatana on pimeyden valtakunnan hallitsija. Hänen kuningaskuntansa käsittää koko maailman (vertaa Matt. 4:1-11; 1. Joh. 5:19) sekä ilman ja taivaallisen valtakunnan (Ef. 6:12).

Ihmiset, jotka eivät usko Jeesukseen Kristukseen, joutuvat Saatanan vallan alle. Jokainen Jeesukseen uskova siirtyy pimeyden valtakunnasta valon valtakuntaan. Saatana jatkaa työtään kiusaajana, ja jokainen uskonsa menettävä joutuu takaisin Saatanan käsiin (1. Joh. 2:18-19).

Voitto Saatanasta

Ilmestyskirjassa Saatana on lohikäärme, jonka arkkienkeli Mikael kukistaa. Tässä Saatana edustaa pahan voimaa. Hänet ja hänen seuraajansa voitetaan lopulta viimeisessä suuressa taistelussa. Saatanan valta tuhotaan lopullisesti ja hänet ja hänen enkelinsä heitetään ikuiseen tuleen (Ilm. 20:1-10).

Saatanan muita nimiä

Muita nimiä Saatanalle ovat Lucifer (käännös latinan ‘aamutähteä’ tarkoittavasta sanasta) Jes. 14:12), Belial tai Beliar sekä Beelzebul.