Rekisteröidy
Ihmeet ja tiede
Modernin tieteen synnyttyä yhä useammat ihmiset alkoivat epäillä, voiko ihmeitä olla olemassa. Samalla monet alkoivat tarkastella myös Raamatun ihmekertomuksia uudella tavalla.
Erilaiset reaktiot
Tämä uusi tieteellinen näkökulma synnytti erilaisia reaktioita:
- Monet halusivat kokonaan kieltää, että mitään luonnonlaeista poikkeavaa voisi tapahtua. He pitivät ihmekertomuksia osana vanhentunutta maailmankuvaa. Ne olivat keksittyjä tarinoita uskonnon kannalta keskeisistä henkilöhahmoista.
- Jotkut yrittivät säilyttää kertomusten historiallisuuden antamalla niille ”luonnollisen” selityksen. Esimerkiksi Punaisenmeren jakautuminen kahtia (2. Moos. 14
) saattoi johtua erityisistä sääolosuhteista. - Toiset pysyivät edelleen kirjaimellisessa tulkinnassa. ”Jumalalle kaikki on mahdollista”, he väittivät, ”myös Jumalan omien lakien kumoaminen”.
Jumalan voiman ja uskollisuuden todistajat
Raamatun kirjoittajat uskoivat ihmeiden mahdollisuuteen. He eivät tunnistaneet ylittämättömiä luonnonlakeja; heidän maailmassaan kaikki oli mahdollista. Siksi he eivät myöskään kertoneet ihmeistä osoittaakseen luonnonlakien suhteellisuuden. He halusivat vain saada vahvistusta uskolleen Jumalan voimaan ja uskollisuuteen.
