Suomen Pipliaseura

Ekklesia: identiteetti

Monista eroista huolimatta eri alueiden kotikirkoille kehittyi yhteinen identiteetti. Antiokiassa alettiin kotikirkkoihin kuuluvia ihmisiä kutsua ensimmäistä kertaa kristityiksi.

Kaste, ateria ja säännöt

Kotikirkkoja oli Rooman valtakunnan eri osissa ja sen ulkopuolella. Eri seurakuntien uskomukset ja käytännöt erosivat osin toisistaan, mutta niillä oli myös tärkeitä yhdistäviä perinteitä:

  • Seurakunnan uudet jäsenet toivotettiin tervetulleiksi suorittamalla siirtymäriitti, kaste. Se oli merkki entisen elämän päättymisestä ja uuden elämän alkamisesta.
  • Seurakunnan jäsenet kokoontuivat jakamaan Herran ehtoollisen. Yhdessä he mursivat leivän ja nauttivat viiniä samasta maljasta. He rukoilivat ja lauloivat yhdessä sekä tunsivat yhteenkuuluvuutta toistensa ja Herran Jeesuksen Kristuksen kanssa.
  • Häiritsevää käyttäytymistä rajoitettiin säännöillä ja jopa seurakunnan ulkopuolelle sulkeminen oli mahdollista.

Yksilöllinen identiteetti

Vähitellen seurakunnat kehittivät oman yksilöllisen identiteettinsä. Ne erosivat kreikkalais-roomalaisten kaupunkien monijumalaisista uskonnoista, mutta myös juutalaisista yhteisöistä. Tämä johtui seuraavista asioista:

  • Kristityt seurakunnat koostuivat sekä juutalaisista että ei-juutalaisista;
  • Niiden uskontunnustus oli ”yksi Jumala, Isä [...] vain yksi Herra, Jeesus Kristus” (1. Kor. 8:6).

Kristittyjen nimityksiä

Seurakunnista kehittyi selkeästi oma uskonnollinen liikkeensä ja niiden jäsenistä alettiin nimittää eri tavoin. Apostolien teoissa Ap. t. 9:2 seurakuntalaisia kutsutaan ”tuolle tielle lähteneiksi”, Ap. t. 24:5 mukaan ”nasaretilaisten lahkoksi”, ja Ap. t. 11:26 kerottaan, että Antiokiassa seurakunnan jäseniä alettiin nimittää ensimmäistä kertaa kristityiksi.

Tämä sisältö on tilaajakäyttäjille

Tilaajakäyttäjänä sinulle avautuu mm. lähes 1000 tausta-artikkelia sekä kaikki suomalaiset ääniraamatut.

Suomen Pipliaseurav.4.17.10
Seuraa meitä