Usko ensimmäisten kristittyjen keskuudessa
Ensimmäisille kristityille usko merkitsi Jeesuksen Kristuksen hyvän sanoman vastaanottamista sekä syntisen elämän ja epäjumalien palvonnan lopettamista.
Hyvän sanoman vastaanottaminen
Ensimmäisen sukupolven kristittyjen usko tarkoitti ensisijaisesti hyvän sanoman vastaanottamista. Tämä sanoma kertoi Jumalan Jeesuksen Kristuksen kautta tuomasta pelastuksesta. Jeesus kuoli ristillä, mutta Jumala oli herättänyt hänet kuolleista. Usko oli Jeesuksen hyväksymistä Herraksi ja Messiaaksi (Ap. t. 2:36-38
Kaste ja kääntyminen
Kun ihminen oli ottanut vastaan hyvän sanoman, hän kuului ”uskovien” joukkoon (Ap. t.11:21
Uskova sai synnit anteeksi (Ap. t. 10:43
Uskovien tärkeimmät ominaisuudet
Alkukirkossa uskon tärkeimmät tunnusmerkit olivat:
- Usko tarkoitti kääntymistä oikean Jumalan puoleen, synnistä (Ap. t. 3:19
) ja toisten jumalien palvonnasta 1. Kor. 8:6 ) luopumista. - Jeesuksen Kristuksen kautta tapahtuva pelastus oli uskon keskeinen osa (katso Ap. t.16:31
). - Uskoon kuului myös vakaumus, että Jumala ei ollut läsnä vain Israelin menneisyydessä, vaan on läsnä myös juuri nyt ja tulevaisuudessa (katso Ap. t. 2:17-21
). - Verbillä ”uskoa” voi olla myös merkitys ”tulla uskoon” eli ”kääntyä” (katso Ap. t. 4:4
ja Ap. t. 8:13 ). Yleensä verbi ”uskoa”, esiintyy kuitenkin merkityksessä ”olla kristitty – erotuksena juutalaisesta tai pakanasta”. Usko-termillä on kreikassa vahva linkki luottamuksen asenteeseen. - Usko ei viittaa ainoastaan uskovaan henkilöön, vaan se voi viitata myös uskon sisältöön. Sanaa ”usko” käytetään tässä mielessä esim. sanonnoissa ”usko voitti puolelleen” (Ap. t. 6:7
), ”estää tulemasta uskoon” (Ap. t. 13:8 ) ja ”pysyä uskossa” (Ap. t.14:22 ).
Myöhemmät kristityt sukupolvet ovat käyttäneet sanaa ”usko” viittaamaan tähän toiseen merkitykseen eli uskon sisältöön.
