Toivo Uudessa testamentissa
Uudessa testamentissa
”Uskollisuutta” tarkoittavat sanat
”Toivoa” tarkoittava kreikankielinen sana on
elpis
. Verbi
elpidzo
tarkoittaa "toivoa" merkityksessä, että lasketaan jonkin varaan, odotetaan jotakin tapahtuvaksi. Uuden testamentin kirjoittajat käyttivät näitä sanoja kertoessaan, että Jumala tulee täyttämään lupauksensa.
Vaikka sanat "toivo" ja "toivoa" eivät esiinny yhtä usein jokaisessa kirjassa, Jumalaan tai Jeesukseen Kristukseen asetettu toivo nousee esiin läpi koko Uuden testamentin.
Toivo evankeliumeissa
Evankeliumeissa toivo on Jumalan valtakunnan pikaisen tulemisen odotusta. Vanha Simeon odottaa innolla hetkeä, jolloin Jumala pelastaa Israelin (Luuk. 2:25-26
Jeesuksen seuraajat odottivat Jumalan valtakuntaa, jonka Johannes Kastaja ja Jeesus olivat ilmoittaneet olevan käsillä (Matt. 3:2
Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen uskovat odottivat innolla hänen paluutaan. He odottivat hänen paluutaan, aivan kuten palvelijat odottavat isäntänsä palaavan häistä kotiin (Luuk. 12:36
Toivo Paavalin kirjeissä
Paavalin kirjeissä toivo on vakaata uskoa siihen, että Jumala lunastaa lupauksensa. Jumala on luvannut uskoville, että hän pelastaa heidät. Kristuksen kuoleman tähden Jumala antaa heille heidän syntinsä anteeksi ja iankaikkisen elämän.
Toivo ei koske vain ihmisiä, vaan myös muuta luomakuntaa. Jonakin päivänä Jumala vapauttaa maan ja lakkauttaa kuoleman vallan (Room. 8:18-27
Toivo Heprealaiskirjeessä ja Ensimmäisessä Pietarin kirjeessä
Heprealaiskirjeet ja Ensimmäinen Pietarin kirje sisältävät merkkejä sorrosta, josta seurakunta kärsi kirjeiden syntyaikana. Tässä yhteydessä toivo on lujaa uskoa siihen, että Jumala pitää uskovista huolta.
Heprealaiskirjeen kirjoittaja toteaa, että ”toivo on elämämme ankkuri.” Se on ”luja ja varma "(Hepr. 6:19