Vertaus: perinne

Vanhassa testamentissa on useita vertauksia, ja myöhemmässä juutalaisessa kirjallisuudessa ne ovat hyvin yleisiä. Myös Jeesuksen aikana oli opettajia, jotka käyttivät vertauksia opetuksessaan.

Vanhasta testamentista löytyy esimerkkejä vertauksista, jotka ovat sekä sisällön että muodon puolesta vertailukelpoisia Jeesuksen vertausten kanssa. Hyvä esimerkki tästä on vertaus, jonka profeetta Natan kertoi Daavidille nuhdellakseen tätä. Vertauksella kahdesta miehestä ja pienestä karitsasta Natan osoittaa Daavidille, kuinka väärin hän teki Uriaa ja Batsebaa kohtaan (2. Sam.12:1-4):

”Herra lähetti Natanin Daavidin luo. Kuninkaan luo tultuaan Natan sanoi: "Eräässä kaupungissa oli kaksi miestä, rikas ja köyhä. Rikkaalla oli suuret määrät lampaita ja härkiä, mutta köyhällä ei ollut kuin yksi ainoa pieni karitsa, jonka hän oli ostanut.  Hän elätti karitsaa, ja se kasvoi hänen luonaan yhdessä hänen lastensa kanssa.  Se söi hänen leipäänsä ja joi hänen kupistaan, se makasi hänen sylissään ja oli hänelle kuin tytär. Mutta kerran rikkaan miehen luo tuli vieras. Rikas ei raskinut ottaa yhtään omista lampaistaan tai häristään valmistaakseen ruokaa matkamiehelle, joka oli tullut hänen luokseen, vaan otti köyhän miehen karitsan ja teki siitä vieraalleen aterian."

Rabbiinisessa kirjallisuudessa alkoi 100-luvulta lähtien esiintyä paljon vertauksia. Rabbit pitivät vertauksia hyvänä keinona tehdä Tooran sanomaa ymmärrettäväksi. Talmudissa ja Midrašeissa vertauksia käytetään usein selittämään lakia. Tätä tapahtui myös Jeesuksen aikana. Luultavasti Jeesus oli synagogassa kuullut vertauksia. Ja fariseusten väitellessä Jeesuksen kanssa nämä juutalaiset opettajat pyrkivät varmasti vakuuttamaan Jeesuksen kertaamalla vertauksia. Jeesukselle ja hänen yleisölleen vertaus oli tuttu tapa selventää jotakin Jumalaan ja hänen lakeihinsa liittyvää kysymystä.