Liitto Uudessa testamentissa

Uudessa testamentissa Jeesus solmi seuraajiensa kanssa uuden liiton jakamalla heille viimeisellä aterialla leivän ja viinin. Kirkon alkuaikoina Herran aterian viettäminen symboloi liittoa Kristuksen kanssa ja oli tärkeä rituaali.

Jeesuksen viimeinen ateria

Liitosta puhutaan Uudessa testamentissa ennen muuta kohdissa, joissa kerrotaan Jeesuksen viimeisestä ateriasta (Matt. 26: 26-29; Mark. 14:22-24; Luuk. 22:19-22; katso myös 1. Kor. 11:23-25). Näissä teksteissä kuvataan, miten Jeesus antoi opetuslapsilleen leipää, pani viinimaljan kiertämään ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne” (Luuk. 22:20).

Tässä Jeesus viittaa Vanhaan testamenttiin, erityisesti Jer. 31:31-34. Sen mukaan Jumala jonakin päivänä solmii oman kansansa kanssa uuden liiton.

Uskollisuudenvala Kristukselle

Jeesuksen esimerkkiä seuraten Herran aterian vietosta tuli Uuden testamentin aikana yksi tärkeimmistä kristittyjen kokoontumisten elementeistä. "Liiton" käsite tulkittiin tuolloin luultavasti uskollisuudenvalaksi. Ilmeisesti useimmat kristityt pitivät ehtoollista rituaalina, jossa vannottiin uskollisuutta maailman pahojen tekojen vuoksi kuolleelle Kristukselle.

Kristuksen valtaan alistuminen

Myös roomalaiset pitivät kristittyjen ehtoollista uskollisuudenvalana (latinankielinen sana tälle on sacramentum), kuten voidaan nähdä roomalaisen Plinius nuoremman keisari Trajanukselle vuonna 112 jKr. kirjoittamasta kirjeestä. Roomalaiset katsoivat, että kristityt vannoivat uskollisuudenvalan muulle taholle kuin keisarille, ja olivat siten uhka poliittiselle vakaudelle. Tämä oli kuitenkin perusteetonta, koska kristittyjen vala ei ollut luonteeltaan poliittinen. Valallaan kristityt alistuivat Kristuksen hallittaviksi, mutta sillä viitattiin hengelliseen eikä maalliseen valtaan.

Kristuksen ruumis

Osallistumalla ehtoolliseen uskovat tulivat Kristuksen ruumiiksi tässä maailmassa. Yhdessä he muodostivat yhteisön, johon kuului ihmisiä monista eri taustoista. Heitä yhdistivät yhteiset arvot. Nämä arvot olivat sekä hengellisiä että eettisiä: niillä oli vaikutusta uskovien käyttäytymiseen, siihen miten he elivät ja olivat toistensa kanssa vuorovaikutuksessa.