Armo Vanhassa testamentissa
Vanhassa testamentissa
Terminologia
Heprealaisessa Raamatussa useimmat ”armoa” tarkoittavat sanat on johdettu verbistä ḥanan (”olla armollinen”). Sen johdannaisia ovat esimerkiksi substantiivi ḥen ja adjektiivi ḥannun (”armollinen, armelias”). ”Armon” tai ”armeliaisuuden” ohella nämä sanat voivat tarkoittaa myös ”suosio” tai ”siunaus”.
Toinen ”armoa” tarkoittava heprean sana on ḥesed. Tällä käsitteellä on laaja merkitys ja se voidaan kääntää myös ”rakkaus
Ansaitsematon suosio
Jos ”armo” on käännös heprean sanasta ḥen (tai siitä johdetuista sanoista), se tarkoittaa suosiota, jota ihminen osoittaa toista kohtaan. Sillä on myös seuraavia piirteitä:
- Sillä, joka osoittaa suosiota toista kohtaan, on samalla valtaa tähän toiseen henkilöön. Usein kyseessä on Jumala, mutta armoa osoittava voi olla myös kuningas
(ks. 1. Sam. 16:2). - Armoa ei voi vaatia, vaan se annetaan vapaaehtoisesti ja se voidaan perua.
- Armo ei ole passiivinen asenne, vaan toimintaa, esimerkiksi syntien
anteeksiantamista (Ps. 41:4) tai köyhien ja sorrettujen auttamista (2. Moos. 22:25-27).
Armo Jumalan silmissä
Sanaa ”armo” (hepreaksi ḥen) käytetään usein ilmaisussa ”löytää armo tai suosio jonkun silmissä”. Armollinen ihminen on suosiollinen toista ihmistä kohtaan. Tämän voi nähdä hänen kasvoistaan, jotka säteilevät ilosta. Tähän liittyy 4. Moos. 6:25 tunnettu teksti ”Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen” (katso esimerkiksi Ps. 4:6 ja Ps. 31:16). Kun Jumala on vihainen eikä halua antaa armoa, hän kätkee kasvonsa (katso esimerkiksi Ps. 27:7-9).
Armo suhteessa toiseen
Kun keskiössä on Jumalan ja ihmisen välinen suhde, käytetään ”armosta” toisinaan heprean sanaa ḥesed.Näissä teksteissä ḥesed tarkoittaa, että Jumala auttaa kauheassa tilanteessa olevia ihmisiä, jotka kutsuvat Jumalaa, ainoaa avun lähdettä.
Tämä Jumalan armo (hepreaksi ḥesed) on hänen Israelin kanssa tekemänsä liiton