Oikeamielisyys (Vanhurskaus)

Oikeamielisyys (vanhurskaus) on yksi tärkeimmistä arvoista niin Vanhassa kuin Uudessa testamentissa. Nykyisessä vuoden 1992 kirkkoraamatussa on vielä käytetty pääosin vanhahtavaa sanaa ”vanhurskaus”. Oikeamielisyys lähestyy usein merkitykseltään oikeudenmukaisuutta.

Alkuteksteissä olevia heprean ja kreikan sanoja ei voida kääntää johdonmukaisesti yhdellä sanalla. Luultavasti oikeudenmukaisuus viittaa siihen oikeaan (oikeamieliseen) järjestykseen, jonka Jumala on luonut. UT2020 käyttää asiayhteydestä riippuen muun muassa sanoja 

oikeamielisyys, oikeudenmukaisuus, Jumalalle kelpaaminen, Jumalan hyväksyminen ja syyttömyys.

Ihmisten elämässä oikeamielisyys viittasi muun muassa oikeudenmukaisiin tuomioihin sekä köyhien ja sorrettujen ihmisen suojeluun, mutta yleisemminkin Jumalan mielen mukaiseen elämään tai asenteeseen.

Sana vanhurskas muodostuu osista van- ja -hurskas. Hurskas on lainattu germaanisista kielistä (esim. muinaisnorjan horskr 'viisas’, ’ymmärtäväinen'). Alkuosassa van- piilee sana vaka, joka tarkoittaa varmaa, lujaa. Van- on lyhentynyt muoto, vaka-sanan genetiivistä ’vaan’. Sanayhdistelmän esikuvana on kenties ruotsin ’rättvis’.