Jeesuksen ylösnousemus

Kirkon alkuaikoina Jeesuksen ylösnousemus oli yksi tärkeimmistä opinkappaleista. Se on toistuva aihe Uuden testamentin kirjoissa. Suuri osa juutalaisista torjui Jeesuksen ja roomalaiset ristiinnaulitsivat hänet, mutta ylösnousemuksen avulla Jumala teki selväksi, että Jeesus kuuluu yksiselitteisesti hänelle.

Useat Uuden testamentin kirjat kertovat Jeesuksen ylösnousemuksesta, mutta kuvaavat sitä eri tavoin. Mitä myöhemmin kirja on kirjoitettu, sitä konkreettisempi on sen kuvaus ylösnousemuksesta.

Uskontunnustus

Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen osa oppilaista kokee, että Jeesus ei ole kuollut vaan elää. Tätä kokemusta on kuvattu Uudessa testamentissa eri tavoin. Vanhimmat kuvaukset uskosta Jeesuksen kuolleista heräämiseen löytyvät Paavalin kirjeistä. Nämä ovat lyhyitä uskonilmauksia, esimerkiksi "Jumala, joka herätti Jeesuksen kuolleista."

Ilmestymiset

Myöhemmin kerrotaan myös ilmestymisistä. Vanhin tekstimaininta tästä on 1. Kor. 15:4-8:

"...hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois. Tämän jälkeen hän ilmestyi Jaakobille ja sitten kaikille apostoleille. Viimeiseksi kaikista hän ilmestyi minullekin, joka olen kuin keskosena syntynyt.”

Tyhjä hauta

Topic_604_Evankeliumit kuvaavat Jeesuksen ilmestymisiä tarkemmin. Niissä mainitaan ensimmäistä kertaa Jeesuksen tyhjä hauta. Markus ja Matteus kuvaavat ylösnousseen Jeesuksen henkenä, mutta Luukas ja Johannes korostavat hänen ruumiillisuuttaan.