Suomen Pipliaseura

Rukous

Rukous on erityinen tapa puhua Jumalalle. Rukouksessa voi palvoa Jumalaa, kiittää häntä tai pyytää häneltä palvelusta, mutta myös valittaa asioista tai tunnustaa pahat tekonsa.

Rukous-käsite

Heprean tai kreikan kielessä ei ole vain yhtä sanaa, joka kattaisi kaikki rukouksen merkitykset. Raamatussa käytetyt sanat viittaavat rukouksen eri merkityksiin:

  • Kiittämiseen;
  • Avunhuutoon;
  • Esirukoukseen;
  • Siunaukseen;
  • Palvontaan.

Vapaamuotoinen rukous

Vanhassa testamentissa rukous on usein spontaani ja liittyy tiettyyn tilanteeseen. Esimerkiksi Hanna rukoili poikalasta Siilon temppelissä. Hän rukoili hiljaa, vain huuliaan liikuttaen. Elian reaktio kertoo, että tämä oli epätavallista. Samuelin syntymän jälkeen Hanna lausui kiiitosrukouksen ja hänen tuossa yhteydessä käyttämänsä sanat kuulostivat samalla tavoin kaavamaisilta kuin Psalmeissa.

Liturgiset rukoukset

Vasta myöhemmissä Babylonin vankeuden jälkeisissä Raamatun kirjoissa on rukouksia, joilla oli tarkasti määritelty muoto ja jotka oli tarkoitettu tiettyihin tilanteisiin. Esimerkiksi Daniel rukoili kolme kertaa päivässä Jerusalemin suuntaan. Tämä liittyi päivittäisiin uhrimenoihin temppelissä. Sama rukouksen kehitys oli nähtävissä myös Danielin ja Esterin kirjojen (kreikankielisissä) lisäyksissä.

Kirjaudu sisään lukeaksesi tämän sisällön

Rekistetöitymällä saat käyttöösi useampia raamatunkäännöksiä, UT2020-äänikirjan ja käteviä lisätoiminnallisuuksia Raamatun lukemiseen.

Suomen Pipliaseurav.4.18.8
Seuraa meitä