Armeliaisuus Uudessa testamentissa

Uusi Testamentti näyttää Vanhan testamentin käsityksen armeliaisuudesta uudessa valossa. Jumalan armeliaisuus tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että hän Jeesuksen Kristuksen kautta pelastaa ihmiset.

Vanhassa testamentissa Jumalan armeliaisuus on rakastavaa uskollisuutta sitä kansaa kohtaan, joka on tehnyt hänen kanssaan liiton. Tämä käsitys on omaksuttu myös Uuteen testamenttiin (katso esimerkiksi Luuk. 1:50 ja Room. 9). Joidenkin tekstien mukaan seurakunta on nyt Jumalan valittu kansa, mutta Jumalan rakkaus on pysynyt samana (katso 1. Piet. 1:3). Tämä rakkaus ilmenee erityisesti siinä, että Jumala pelastaa ihmiset Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta (katso Room. 11:30-32).

Niissä Raamatun kohdissa, joissa Jeesus kohtaa sairaita tai muuten kärsiviä ihmisiä kerrotaan paikoitellen Jeesuksen myötätunnosta – esimerkiksi ”hänet valtasi sääli” Matt. 9:36 tai ”hänen tuli heitä sääli” Matt. 14:14. Myötätunto saa Jeesuksen armahtamaan ihmisiä: hän parantaa tai antaa anteeksi (katso esimerkiksi Matt. 20:34).

Kuten Vanhassa testamentissa myös Uudessa testamentissa armeliaisuus on inhimillinen piirre: se on lähimmäisestä välittämistä. Ihmisten tulee olla armollisia toisiaan kohtaan aivan samoin kuin Jumala on armollinen ihmisiä kohtaan (Luuk. 6:36).