Armeliaisuus Vanhassa testamentissa
Vanhan testamentin armeliaisuus on Jumalan rakkautta ihmisiä kohtaan tai ihmisten rakkautta toisiaan kohtaan. Armeliaisuus näkyy teoissa ja toiminnassa.
Terminologia
Vanhan testamentin käännöksissä ”armollinen” sana viittaa yleensä heprean sanaan rahamim. Tämä käsite on johdettu sanasta raham tai rehem, joka tarkoittaa ”kohtua”. Siihen liittyy Vanhassa testamentissa hellyyden ja myötäelämisen tunteita. Raamatussa tunteet ja ajatukset liitetään usein ihmisen kehon eri osiin. Munuaiset tai sydän liitetään ihmisten sisimpiin ajatuksiin.
Jumalan armeliaisuus
Vanhassa testamentissa Jumalan armeliaisuuden tärkein merkitys on tämä: Jumalan rakastava kanssakäyminen oman kansansa kanssa osoittaa, että hän on uskollinen
Jumalan armeliaisuuden kaksi tärkeää piirrettä:
1. Jumalan armo ilmenee aina toiminnassa. Esimerkkejä tästä ovat:
- Jumala antaa anteeksi
kansalle (tai yksittäiselle ihmiselle) ja uudistaa suhteensa tähän ihmiseen. - Jumala vapauttaa kansansa pakkosiirtolaisuudesta
. - Jumala huolehtii kansastaan, kun he vaeltavat autiomaassa.
2. Jumala toimii näin, koska hän rakastaa
Ihmisten armeliaisuus
Vanhassa testamentissa armeliaisuus tarkoittaa toisten tarpeiden huomioon ottamista ja toimimista sen mukaisesti. Tärkeitä armeliaisuuden tunnusmerkkejä ovat:
- Tunteet armeliaisuuden taustalla ovat sympatia, myötätunto ja inhimillisyys. Nämä tunteet tulee aina ilmaista tekemällä lähimmäisille rakkauden tekoja.
- Armeliaisuus oli erityisen tärkeää tietyissä ihmisten välisissä suhteissa. Ensisijaista oli armeliaisuus oman perheen sisällä, sitten oman heimon
tai yhteisön sisällä. Yhteisöstään riippuvaisilla ihmisillä – kuten lapsilla, leskillä ja köyhillä – oli erityinen oikeus armeliaisuuteen.