Kristinusko

Aamen tulee heprean sanasta amen, joka tarkoittaa ”totisesti” tai ”todella”,” varmasti”. Se on johdettu verbistä aman, joka tarkoittaa” uskoa” tai ”olla luotettava”. Raamatussa amen-sanaa käytetään huutomerkin tavoin. rukouksen, valan tai ylistyksen jälkeen kuuntelijat sanovat ”aamen” ...

Sana abba tarkoittaa aramean kielellä ’isä’. Se on perheen isän puhuttelumuoto. Kristityille "Abba" oli myös Jumalan puhuttelumuoto. Abba Uudessa testamentissa Uuden testamentin mukaan kristityt voivat kutsua Jumalaa nimellä "Abba": Paavali kirjoittaa, että kristityt ovat Jumalan lapsia ja voivat ...

Anteeksianto merkitsi rikkomuksen tai synnin pois pyyhkimistä Anteeksi saattoi antaa vain henkilö, jota vastaan oli rikottu.  Heti kun tämä henkilö oli antanut rikkomuksen anteeksi, hänen ja rikkomuksen tekijän välinen suhde palautui normaaliksi. Raamatussa käsitellään ensisijaisesti Jumalan ...

Uudessa testamentissa anteeksianto on suoraan sidoksissa Jeesukseen Kristukseen.  Kristuksen uhrin ansiosta uskovat pelastuivat synneistään.  Jumalan anteeksiannon luonnollisena seurauksena myös uskovien tuli antaa anteeksi toisilleen. Anteeksianto evankeliumeissa Evankeliumeissa on useita kohtia, ...

Vanhassa testamentissa anteeksianto koskee lähinnä Jumalan ja ihmisen välistä suhdetta. Ihminen oli riippuvainen Luojastaan, mutta erotettu tästä syntinsä vuoksi. Ihmiset tarvitsivat Jumalan anteeksiantoa, jotta sovitus olisi mahdollinen. Anteeksiannon välttämättömyys Vanhassa testamentissa ...

Nimitys ”antikristus” (kreikaksi antikhristos) esiintyy kahdessa Johanneksen kirjeessä 1. Joh. ja 2 Joh.. Antikristus viittaa Jeesuksen päävastustajaan aikojen lopussa. Antikristuksesta kertomisen tarkoitus oli auttaa Johanneksen kirjeiden lukijoita valitsemaan oikein. Muissa Uuden testamentin ...

Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa Jeesus valitsee oppilaidensa joukosta kaksitoista apostolia. Apostolit ovat enemmän tai vähemmän määritelty joukko Jeesuksen oppilaita ja edustajia. Sana apostoli Sana apostoli (kreikaksi: apostolos) tarkoittaa "se, joka lähetetään" eli viestintuoja ...

Armeliaisuus on sisäinen myötätunnon tai rakkauden tunne, joka ilmaistaan tekojen kautta. Sekä Jumala että ihminen voi tuntea armeliaisuutta. Vanhassa testamentissa armeliaisuus on Jumalan rakkautta ihmisiä kohtaan, tai ihmisten keskinäistä rakkautta, joka ilmaistaan teoissa. Uudessa testamentissa ...

Uusi Testamentti näyttää Vanhan testamentin käsityksen armeliaisuudesta uudessa valossa. Jumalan armeliaisuus tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että hän Jeesuksen Kristuksen kautta pelastaa ihmiset. Jumalan armeliaisuus Vanhassa testamentissa Jumalan armeliaisuus on rakastavaa uskollisuutta sitä ...

Vanhan testamentin armeliaisuus on Jumalan rakkautta ihmisiä kohtaan tai ihmisten rakkautta toisiaan kohtaan. Armeliaisuus näkyy teoissa ja toiminnassa. Terminologia Vanhan testamentin käännöksissä ”armollinen” sana viittaa yleensä heprean sanaan rahamim. Tämä käsite on johdettu sanasta raham tai ...

Armo on ansaitsematon hyvyys, jota yksi ihminen osoittaa yleensä heikommassa asemassa olevalle. Raamatussa puhutaan usein armosta, jota Jumala osoittaa ihmiskunnalle. Raamatussa armo on myös yksi Jumalan ominaisuuksista. Vanhassa testamentissa armo tarkoittaa yleensä hyviä asioita, jotka Jumala suo ...

Uudessa testamentissa armo tarkoittaa Jumalan omalle kansalleen osoittamaa ansaitsematonta hyvyyttä ja suosionosoitusta. Usein armolla viitataan myös siihen, että Jumalan pelastaa ihmiskunnan Jeesuksen Kristuksen kautta. Terminologia Uuden testamentin käännöksissä ”armo” viittaa yleensä ...

Vanhassa testamentissa armo tarkoittaa yleensä Jumalan omalle kansalleen suomaa siunausta. Armo koskee myös ihmisten välisiä suhteita. Armollisen teon tai eleen tekijä on yleensä korkeammassa asemassa kuin armon saaja. Terminologia Heprealaisessa Raamatussa useimmat ”armoa” tarkoittavat sanat on ...

Vuorisaarnan aloittavaa yhdeksää siunausta kutsutaan usein ”autaaksijulistuksiksi”. Autuaaksijulistuksia esiintyy Vuosisaarnan lisäksi myös Vanhassa testamentissa. Autuaaksijulistus Vanhassa testamentissa ”Hyvä on sen osa, joka ei vaella jumalattomien tavoin” Jae ({Ps. 1:1%}), on esimerkki ...

Belsebul on Saatanan, pahojen henkien johtajan, toinen nimi. Nimi Belsebul Belsebul-nimen merkityksestä on kiistelty, mutta nykyään useimmat tutkijat uskovat, että nimi on alun perin tarkoittanut ’Baalin prinssiä’. Nimellä on luultavasti yhteys filistealaisten jumalaan Baal-Zebubiin, joka on ...

Ajanlaskun alun aikoina tietty osa juutalaisista odotti Daavidin jälkeläistä. Hän tulisi palauttamaan Israelin alkuperäisen valtakunnan. Nimitys "Daavidin poika" liittyy messias-käsitteen poliittisen ulottuvuuteen. Jotkut Jeesuksen seuraajistaan pitivät häntä Daavidin poikana sen perusteella, mitä ...

Uudessa testamentissa demonit ovat Saatanan apureita, jotka aiheuttavat sairauksia ja onnettomuuksia. Demonit Saatanan apureina Hellenistiseltä ajalta alkaen jotkut juutalaiset alkoivat pitää demoneita Saatanan käskyläisinä. Saatanan ohjeiden mukaisesti demonit aiheuttivat ihmisille onnettomuuksia. ...

Ehtoollisen ”asettaminen” tapahtui, kun Jeesus ennen kuolemaansa vietti oppilaidensa kanssa pääsiäisjuhlaa Jerusalemissa. Aterian aikana hän mursi leipää ja jakoi viiniä. Asetussanat Neljässä Uuden testamentin kohdassa on kappale, joita kutsutaan ”ehtoollisen asettamisen” tai ”eukaristian ...

Monista eroista huolimatta eri alueiden kotikirkoille kehittyi yhteinen identiteetti. Antiokiassa alettiin kotikirkkoihin kuuluvia ihmisiä kutsua ensimmäistä kertaa kristityiksi. Kaste, ateria ja säännöt Kotikirkkoja oli Rooman valtakunnan eri osissa ja sen ulkopuolella. Eri seurakuntien uskomukset ...

Alkukirkon jäsenet tunsivat kuuluvansa tiiviisti yhteen. He näkivät toisensa perheenjäseninä ja puhuttelivat toisiaan ”veljinä” ja ”sisarina”. Samaan aikaan esiintyi myös ristiriitoja, esimerkiksi: eri opettajien asemasta; taloudellisista kysymyksistä: ei-juutalaisten asemasta kirkossa. ...

Enkeleitä on paitsi Vanhassa myös Uudessa testamentissa. Enkeleiden roolissa ja tehtävässä tapahtui kuitenkin muutos. Muutos enkeleiden esittämistavoissa Babylonin vankeuden jälkeen kuva enkeleistä muuttui. Tämä näkyy selvimmin Apokryfikirjoissa mutta myös Danielin kirjassa ja Uudessa ...

Sana ”eskatologia” on johdettu kreikankielen sanasta eskhatos, joka tarkoittaa ”viimeinen” tai ”loppu”. Sitä käytetään lopun aikojen kuvauksissa. Eskatologia on keskeinen aihe Uudessa testamentissa, mutta sillä on rooli myös Vanhassa testamentissa. Eskatologia Uudessa testamentissa Uudessa ...

Uuden testamentin eskatologia käy hyvin yksiin ensimmäisen vuosisadan juutalaisuudessa esiintyneeseen lopun ajan odotuksen kanssa. Juutalainen eskatologia Juutalaisella lopun ajan odotuksella oli eri muotoja. Keskeisiä teemoja olivat: Jumala ottaa vallan käsiinsä, jonka seurauksena juutalaiset ...

Jeesuksen kuoltua näytti siltä, että uusi maailma ei ollutkaan vielä saapunut sellaisena kuin ihmiset olivat odottaneet. Niinpä lopun ajan odotukselle annettiin uusi sisältö. Uudenlainen odotus Ajatus siitä, Jeesuksesta olisi alkanut lopun aika, piti hänen kuolemansa jälkeen hylätä. Lopun ajan ...

Suomeen sana helluntai on tullut muinaisruotsin sanoista hælgho dagher ’pyhät päivät’; nykyruotsiksi helluntai on pingst. Helluntaista tuli juutalaisten viikkojuhlaa vastaava kristillinen juhla. Helluntai pääsiäisen huipentumana Juutalaisille, viikkojuhla on pesahin päätös: Egyptin orjuudesta ...

Kreikan sana kyrios tarkoittaa "herraa" tai mestaria. Uudessa testamentissa tätä nimitystä käytetään Jumalasta mutta myös maallisista herroista ja hallitsijoista. Kyrios on myös yksi tärkeimmistä sanoista, joilla Uudessa testamentissa viitataan Jeesukseen. Herra Jumalan nimenä Vanhan testamentin ...

Kirkon alkuaikoina Herran ehtoollinen oli liturginen ateria, joka perustui Jeesuksen viimeiseen illalliseen kahdentoista oppilaansa kanssa juuri ennen kuolemaansa. Raamatussa käytetään eri sanoja, kun viitataan Herran ehtoolliseen: ”leivän murtaminen” (katso Ap. t. 2:42) ”Herran ateria” (katso 1. ...

Raamatussa ”Herran päivä” viittaa lopun aikoihin, jolloin Jumala tulee tuomitsemaan kaikki ihmiset. Muita samaan asiaan viittaavia ilmauksia ovat ”Herran vihan päivä” ”se päivä” ja – Uudessa testamentissa – ”Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisen päivä”. Lisätietoja Herran päivästä Vanhassa ja ...

Raamatussa "Herran päivä" viittaa aikojen loppuun eli hetkeen, jolloin Jumala tai Jeesus langettaa tuomion kaikille ihmisille. Kreikaksi Herran päivä on ”he hemera tou kyriou”. Myös toinen kreikankielinen ilmaus ”he kyriake hemera” käännetään usein Herran päivä. Ilm. 1:10 tämä ilmaisu ei kuitenkaan ...

Vanhasta testamentin ilmaisu ”Herran päivä” on omaksuttu Uuteen testamenttiin. Se viittaa Jumalan viimeisen tuomion aikaan. Uudessa testamentissa se tarkoittaa myös Jeesuksen paluuta maan päälle (Luuk. 17:24). Siksi Paavali kutsuu viimeisen tuomion päivää ”Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisen ...

Herran rukous on tunnettu Raamatun teksti. Sen alkuosan painopiste on Jumalan kunnioittamisessa ja loppuosa käsittelee ihmisten käyttäytymistä. Erilaiset tulkinnat Tutkimuskirjallisuudesta löytyy jonkin verran keskustelua Herran rukouksen sisällöstä. Edustaako sen sisältö yleisesti Jeesuksen ...

Luukkaan ja Matteuksen evankeliumeissa Jeesus opettaa oppilailleen rukouksen, joka myöhemmin tuli tunnetuksi Herran rukouksena.  Kaksi versiota Uudessa testamentissa on kaksi versiota Herran rukouksesta. Luukkaan teksti on lyhyempi ja vähemmän tunnettu kuin Matteuksen evankeliumin rukous. ...

Arkikielessä ihmeet ovat ilmiöitä, jotka eivät ole sopusoinnussa luonnonlakien kanssa. Raamatussa on useita kertomuksia ihmeistä, mutta varsinaisesti sanalla "ihme" on Raamatussa laajempi merkitys: kaikkea sitä, mikä herättää ihmisissä kunnioitusta ja kiitollisuutta Jumalaa kohtaan, voidaan kutsua ...

Modernin tieteen synnyttyä yhä useammat ihmiset alkoivat epäillä, voiko ihmeitä olla olemassa.  Samalla monet alkoivat tarkastella myös Raamatun ihmekertomuksia uudella tavalla. Erilaiset reaktiot Tämä uusi tieteellinen näkökulma synnytti erilaisia reaktioita: Monet halusivat kokonaan kieltää, että ...

Evankeliumeissa Jeesus kutsuu itseään usein "Ihmisen Pojaksi". Ihmisen poika tai ihmislapsi Heprean termi ben adam ja aramean termi bar enaš tarkoittivat alun perin ihmiskunnan edustajaa, toisin sanoen tavallista ihmistä. Jumalan Poika messiaanisena nimityksenä Useimmissa evankeliumeissa "Ihmisen ...

Immanuel on Jesajan kirjassa Jes. 7:14 mainitun lapsen nimi. Uudessa testamentissa tätä Jesajan kirjan tekstiä käytetään, kun puhutaan Jeesuksesta. Immanuel Jesajan kirjassa Immanuel on Jes. 7-8 esiintyvä nuoren naisen lapsen heprealainen nimi. Nimi tarkoittaa kirjaimellisesti "Jumala meidän ...

Kertomus Jeesuksen taivaaseenastumisesta korostaa uskoville sitä, että Jumala on korottanut ylösnousseen Herran. Jeesus ylösnousseena Herrana Raamatussa on vain kaksi kohtaa, joissa kuvataan Jeesuksen taivaaseenastuminen: Luukkaan evankeliumin lopussa (Luuk. 24:50-53) ja Apostolien tekojen alussa ...

Kirkon alkuaikoina Jeesuksen ylösnousemus oli yksi tärkeimmistä opinkappaleista. Se on toistuva aihe Uuden testamentin kirjoissa. Suuri osa juutalaisista torjui Jeesuksen ja roomalaiset ristiinnaulitsivat hänet, mutta ylösnousemuksen avulla Jumala teki selväksi, että Jeesus kuuluu yksiselitteisesti ...

Jeesus on keskeinen hahmo kaikissa Uuden testamentin kirjoissa. Hänen nimensä on kreikkalainen muoto heprealaisesta nimestä Joosua. Se on lyhenne Jehoshua-nimestä ja tarkoittaa ”Herra on pelastus”. Jeesus kuoli luultavasti vuonna 33 jKr. Hänen syntymävuodestaan ei ole yksimielisyyttä. Jeesus ...

Uuden testamentin aikoina kristityissä yhteisöissä oli erilaisia johtotehtäviä. Tärkeimmät johtajanimikkeet olivat: palvelijat; apostolit; rabbit; kaitsijat tai kirkon johtajat; vanhimmat tai presbyteerit. Myös naiset saattoivat toimia joissakin näistä rooleista. Nykyaika Sellaiset nimikkeet kuin ...

Kaitsija oli liturginen johtaja tai henkilö, jolla oli johtava rooli kristillisessä yhteisössä. Episkopos Kreikankielen ”kaitsijaa” tarkoittava sana on episkopos. Kaitsija oli vanhin, jolla oli erityinen rooli seurakunnassa. Hän oli eräänlainen isähahmo, pater familias, joka johti seurakuntaa. ...

Uudessa testamentissa naisilla oli tärkeitä tehtäviä lähetystyössä.  Priscilla Priscilla on yksi useimmin mainituista naisista. Priscilla ja hänen miehensä mainitaan Apostolien teoissa ja Paavalin kirjeissä. Kun Paavali} oleskeli Korintissa, hän asui heidän luonaan puolitoista vuotta. Sen jälkeen ...

Rabbi (tai rabbuuni) on heprean sana, joka tarkoittaa ’(minun) mestarini’ tai ’(minun) herrani’. Uudessa testamentissa näin puhutellaan juutalaisia oppineita. Myös Jeesusta puhutellaan evankeliumeissa tällä nimellä. Aina ei ole selvää, tarkoittaako sana "herraa" vai "opettajaa". Matteuksen ...

Seurakunnan palvelija oli mies tai mahdollisesti myös nainen, jolla oli erityinen rooli kristillisessä yhteisössä. Palvelijan tarkkoja tehtäviä ei tunneta. Palvelija eli "diakoni" on johdettu kreikan sanasta diakonos. Sana diakonos Sana diakonos on johdettu kreikan verbistä diakoneo, joka ...

”Vanhin” oli yksi ensimmäisen kristillisen yhteisön johtotehtävistä. Sillä viitataan myös juutalaisiin kansanjohtajiin. Presbyteros Kreikan kielen "vanhinta" tarkoittava sana on presbyteros. Sanaa käytettiin kolmessa eri merkityksessä: "esi-isä"; ilmaisemaan ihmisen ikää; yhteisön johtaja. ...

Monissa Raamatun kirjoissa Jumalaa kutsutaan isäksi, mutta tällä ilmaisulla on useita erilaisia merkityksiä. Jumala voi olla isä Israelin kansalle yksittäiselle hurskaalle ihmiselle  Jeesukselle kristityille kaikille ihmisille Mitä Jumala isänä merkitsee? Kielikuvaan Jumalasta isänä voi liittyä ...

Raamatussa Jumalaa sanotaan pyhäksi. Myös muita olentoja, ihmisiä, esineitä ja asioita sanotaan pyhiksi. Tällä tarkoitetaan, että ne on omistettu Jumalalle. Jumala pyhänä Vanhassa testamentissa Jumalaa kutsutaan ”pyhäksi” noin 100 kertaa. 36 tapauksessa käytetään ilmaisua ”Israelin Pyhä”. Joissain ...

Uudessa testamentissa, "Jumalan Karitsa" voi olla Jeesuksen nimitys. Joissakin teksteissä hänen kuolemansa nähdään uhrina, jonka ansiosta ihmisten synnit annettiin anteeksi (katso esimerkiksi Joh. 1:29 ja Ilm. 5:8). Toisissa teksteissä "Jumalan Karitsa" viittaa nimenomaan karitsaan, joka uhrattiin ...

Vanhassa testamentissa käytetään nimitystä "Jumalan poika" sekä yksilöistä (kuninkaat ja oikeamieliset) että ryhmistä (Israelin kansa). Kristillisessä yhteisössä oli kuitenkin vain yksi Jumalan poika: Jeesus on Jumalan ainoa ja ainutlaatuinen poika. Samankaltaisuutta on kuitenkin jonkin verran myös ...

Jumalan valtakunta on kreikaksi basileia tou theou. Käsitteellä tarkoitettiin Jumalan voimaa tai valtaa nyt ja tulevaisuudessa. Jumalan valtakunta oli tärkeässä osassa Jeesuksen opetuksessa. Käsitteellä on selkeät juuret Vanhassa testamentissa. Jumalan valtakunta Vanhassa testamentissa Jumalan ...