Jerusalemia vastaan

3¹Voi uppiniskaista ja veren saastuttamaa,

väkivaltaista kaupunkia!

²

ei ole ottanut opikseen kuritusta.

Herraan se ei luottanut,

ei kääntynyt Jumalansa puoleen.

³

sen tuomarit hämärässä saalistavia susia –

eivät jätä luutakaan aamuksi.

⁴

petollisia miehiä.

Sen papit saastuttavat pyhän

ja johtavat kansaa opetuksellaan harhaan.

⁵

on vanhurskas,

hän ei tee vääryyttä.

Joka aamu hän antaa oikeutensa valoksi,

ei se jää tulematta.

Mutta ne, jotka tekevät vääryyttä,

eivät silti tunne häpeää.

⁶– Minä olen hävittänyt kansoja,

tuhonnut muurit ja tornit,

tehnyt kadut autioiksi,

vaille kulkijoita.

Minä olen lyönyt kaupungit raunioiksi,

ketään ei jäänyt jäljelle,

ei yhtäkään ihmistä.

⁷Minä ajattelin:

Nyt sinä, Jerusalem, vihdoinkin pelkäät minua,

otat kurituksen opiksesi

ja pidät mielessäsi kaiken sen,

mitä olen sinulle säätänyt.

Mutta aamuvarhaisesta alkaen

sinun asukkaasi tekevät pelkkää pahaa.

⁸

odottakaa sitä päivää, jolloin nousen syyttäjäksi.

Olen päättänyt koota kansat,

kutsun valtakunnat sinua vastaan

vuodattaakseni hehkuvan vihani

sinun päällesi.

Vihani tuli

on tuhoava koko maan.

Jäännös pelastuu

⁹

ja niin ne puhuvat puhtain huulin,

huutavat avuksi minun nimeäni,

kaikki ne palvelevat minua.

¹⁰Nubian jokien takaa

hajallaan asuvat palvelijani

tuovat minulle uhrilahjoja.

¹¹Tuona päivänä sinun, Jerusalem,

ei tarvitse enää hävetä,

vaikka olet rikkonut minua vastaan.

Silloin minä poistan keskuudestasi

kaikki julkeat ja ylimieliset,

ylpeät minä karkotan

pyhältä vuoreltani.

¹²Nöyrät ja köyhät

minä jätän sinne asumaan,

kansan, joka turvaa Herran nimeen.

¹³

eivät tee pahaa eivätkä valehtele,

heidän suustaan ei lähde petollista sanaa.

He paimentavat laumojaan ja elävät rauhassa,

eikä kukaan ahdista heitä.

Herra on kuningas

¹⁴

huuda riemusta, Israel!

Juhli ja laula täysin sydämin,

tytär Jerusalem!

¹⁵

ja karkottaa vihollisesi.

Herra, Israelin kuningas, on keskelläsi,

sinun ei tarvitse pelätä mitään pahaa.

¹⁶Sinä päivänä sanotaan Jerusalemille:

– Älä pelkää, Siion,

älä anna kättesi hervota!

¹⁷

hän on voimallinen, hän auttaa.

Sinä olet hänen ilonsa,

rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi,

hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta.

Herra kokoaa hajotetun kansansa

¹⁸Minä, Herra, tuon takaisin ne, jotka murehtivat

kaukana sieltä, missä kansani kokoontuu.

Sinä olet heidän kotinsa, Jerusalem.

Minä otan pois sinun päältäsi häpeän kuorman.

¹⁹

minä tuhoan kaikki sortajasi.

Minä pelastan sinut,

tuon ontuvat ja karkotetut kotiin.

Kaikkialla, missä he ovat kantaneet häpeää,

minä nostan heidät kunniaan.

²⁰

ja tuon teidät takaisin.

Minä nostan teidät kunniaan

kaikkien kansojen keskuudessa.

Minä käännän teidän kohtalonne,

te saatte nähdä sen omin silmin,

sanoo Herra.