Nöyrät löytävät turvapaikan

2¹Kokoontukaa vain, pitäkää yhtä,

kaikki te häikäilemättömät,

²

ja te lennätte pois kuin akanat tuulessa,

ennen kuin teidän päällenne tulee

Herran vihan hehku,

ennen kuin teille koittaa

Herran vihan päivä.

³

jotka noudatatte Herran oikeutta,

etsikää Herraa.

Etsikää vanhurskautta,

etsikää nöyryyttä,

niin te ehkä löydätte suojan

Herran vihan päivänä.

Filisteaa vastaan

⁴Gaza jää tyhjäksi,

Askelon autioksi,

Asdodin asukkaat ajetaan pois keskellä päivää

ja Ekron tuhotaan.

⁵

kreettien kansaa!

Teistä Herra sanoo:

– Minä nöyryytän sinut, Filistean maa,

ja teen lopun asukkaistasi.

⁶Rantamaa jää laitumeksi

ja lammasten tarhoiksi.

⁷Ja ne, jotka ovat jäljellä Juudan heimosta,

saavat rannikon haltuunsa.

He paimentavat siellä laumojaan

ja majoittuvat iltaisin Askelonin taloihin.

Herra, heidän Jumalansa,

pitää heistä huolen,

hän kääntää heidän kohtalonsa.

Moabia ja Ammonia vastaan

⁸Minä olen kuullut, miten Moab on häväissyt kansaani,

miten Ammon on sitä herjannut,

miten röyhkeästi ne ovat uhonneet ja ylvästelleet.

⁹

– Niin totta kuin minä elän,

Moabin käy kuin Sodoman

ja ammonilaisten kuin Gomorran asukkaiden.

Rikkaruohot peittävät heidän maansa,

siitä tulee suolakenttä,

ikuisesti autio.

Ne, jotka ovat jääneet jäljelle kansastani,

ryöstävät sitä ja ottavat sen haltuunsa.

¹⁰Näin käy noiden kansojen ylpeyden tähden,

sillä ne ovat herjanneet Herran Sebaotin kansaa

ja ylvästelleet röyhkeästi.

¹¹Pelottava on Herran voima,

hän on hävittävä kaikki jumalat maan päältä.

Koko maanpiiri kumartaa häntä,

kaukaiset rannat ja saaretkin.

Nubiaa ja Assyriaa vastaan

¹²Myös teidät, nubialaiset,

Herran miekka on kaatava.

¹³

ja hävittää Assyrian,

hän tekee Niniven autioksi,

kuivaksi kuin aavikko.

¹⁴

villieläimet laumoittain.

Siilit ja huuhkajat

yöpyvät sortuneitten pylväitten seassa.

Oudot äänet kuuluvat ikkuna-aukoista,

kynnyksillä vallitsee hävitys,

setrilaudoitus on revitty irti.

¹⁵

joka eli turvassa

ja sanoi itsekseen:

»Minä, vain minä.»

Kuinka autioksi se onkaan tullut,

eläinten lymypaikaksi!

Ohikulkijat nostavat torjuen kätensä

ja viheltävät kauhistuneina.

Jerusalemia vastaan

3¹Voi uppiniskaista ja veren saastuttamaa,

väkivaltaista kaupunkia!

²

ei ole ottanut opikseen kuritusta.

Herraan se ei luottanut,

ei kääntynyt Jumalansa puoleen.

³

sen tuomarit hämärässä saalistavia susia –

eivät jätä luutakaan aamuksi.

⁴

petollisia miehiä.

Sen papit saastuttavat pyhän

ja johtavat kansaa opetuksellaan harhaan.

⁵

on vanhurskas,

hän ei tee vääryyttä.

Joka aamu hän antaa oikeutensa valoksi,

ei se jää tulematta.

Mutta ne, jotka tekevät vääryyttä,

eivät silti tunne häpeää.

⁶– Minä olen hävittänyt kansoja,

tuhonnut muurit ja tornit,

tehnyt kadut autioiksi,

vaille kulkijoita.

Minä olen lyönyt kaupungit raunioiksi,

ketään ei jäänyt jäljelle,

ei yhtäkään ihmistä.

⁷Minä ajattelin:

Nyt sinä, Jerusalem, vihdoinkin pelkäät minua,

otat kurituksen opiksesi

ja pidät mielessäsi kaiken sen,

mitä olen sinulle säätänyt.

Mutta aamuvarhaisesta alkaen

sinun asukkaasi tekevät pelkkää pahaa.

⁸

odottakaa sitä päivää, jolloin nousen syyttäjäksi.

Olen päättänyt koota kansat,

kutsun valtakunnat sinua vastaan

vuodattaakseni hehkuvan vihani

sinun päällesi.

Vihani tuli

on tuhoava koko maan.

Jäännös pelastuu

⁹

ja niin ne puhuvat puhtain huulin,

huutavat avuksi minun nimeäni,

kaikki ne palvelevat minua.

¹⁰Nubian jokien takaa

hajallaan asuvat palvelijani

tuovat minulle uhrilahjoja.

¹¹Tuona päivänä sinun, Jerusalem,

ei tarvitse enää hävetä,

vaikka olet rikkonut minua vastaan.

Silloin minä poistan keskuudestasi

kaikki julkeat ja ylimieliset,

ylpeät minä karkotan

pyhältä vuoreltani.

¹²Nöyrät ja köyhät

minä jätän sinne asumaan,

kansan, joka turvaa Herran nimeen.

¹³

eivät tee pahaa eivätkä valehtele,

heidän suustaan ei lähde petollista sanaa.

He paimentavat laumojaan ja elävät rauhassa,

eikä kukaan ahdista heitä.

Herra on kuningas

¹⁴

huuda riemusta, Israel!

Juhli ja laula täysin sydämin,

tytär Jerusalem!

¹⁵

ja karkottaa vihollisesi.

Herra, Israelin kuningas, on keskelläsi,

sinun ei tarvitse pelätä mitään pahaa.

¹⁶Sinä päivänä sanotaan Jerusalemille:

– Älä pelkää, Siion,

älä anna kättesi hervota!

¹⁷

hän on voimallinen, hän auttaa.

Sinä olet hänen ilonsa,

rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi,

hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta.

Herra kokoaa hajotetun kansansa

¹⁸Minä, Herra, tuon takaisin ne, jotka murehtivat

kaukana sieltä, missä kansani kokoontuu.

Sinä olet heidän kotinsa, Jerusalem.

Minä otan pois sinun päältäsi häpeän kuorman.

¹⁹

minä tuhoan kaikki sortajasi.

Minä pelastan sinut,

tuon ontuvat ja karkotetut kotiin.

Kaikkialla, missä he ovat kantaneet häpeää,

minä nostan heidät kunniaan.

²⁰

ja tuon teidät takaisin.

Minä nostan teidät kunniaan

kaikkien kansojen keskuudessa.

Minä käännän teidän kohtalonne,

te saatte nähdä sen omin silmin,

sanoo Herra.