Nöyrät löytävät turvapaikan
21Kokoontukaa vain, pitäkää yhtä,
kaikki te häikäilemättömät,
2
ennen kuin Herran päätös toteutuu
ja te lennätte pois kuin akanat tuulessa,
ennen kuin teidän päällenne tulee
Herran vihan hehku,
ennen kuin teille koittaa
Herran vihan päivä.
3
Mutta te maan nöyrät,
jotka noudatatte Herran oikeutta,
etsikää Herraa.
Etsikää vanhurskautta,
etsikää nöyryyttä,
niin te ehkä löydätte suojan
Herran vihan päivänä.
Filisteaa vastaan
4Gaza jää tyhjäksi,
Askelon autioksi,
Asdodin asukkaat ajetaan pois keskellä päivää
ja Ekron tuhotaan.
5
Voi rannikon asukkaita,
kreettien kansaa!
Teistä Herra sanoo:
– Minä nöyryytän sinut, Filistean maa,
ja teen lopun asukkaistasi.
6Rantamaa jää laitumeksi
ja lammasten tarhoiksi.
7Ja ne, jotka ovat jäljellä Juudan heimosta,
saavat rannikon haltuunsa.
He paimentavat siellä laumojaan
ja majoittuvat iltaisin Askelonin taloihin.
Herra, heidän Jumalansa,
pitää heistä huolen,
hän kääntää heidän kohtalonsa.
Moabia ja Ammonia vastaan
8Minä olen kuullut, miten Moab on häväissyt kansaani,
miten Ammon on sitä herjannut,
miten röyhkeästi ne ovat uhonneet ja ylvästelleet.
9
Jes. 1:9+
Sen tähden sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala:
– Niin totta kuin minä elän,
Moabin käy kuin Sodoman
ja ammonilaisten kuin Gomorran asukkaiden.
Rikkaruohot peittävät heidän maansa,
siitä tulee suolakenttä,
ikuisesti autio.
Ne, jotka ovat jääneet jäljelle kansastani,
ryöstävät sitä ja ottavat sen haltuunsa.
10Näin käy noiden kansojen ylpeyden tähden,
sillä ne ovat herjanneet Herran Sebaotin kansaa
ja ylvästelleet röyhkeästi.
11Pelottava on Herran voima,
hän on hävittävä kaikki jumalat maan päältä.
Koko maanpiiri kumartaa häntä,
kaukaiset rannat ja saaretkin.
Nubiaa ja Assyriaa vastaan
12Myös teidät, nubialaiset,
Herran miekka on kaatava.
13
Herra ojentaa kätensä pohjoista kohti
ja hävittää Assyrian,
hän tekee Niniven autioksi,
kuivaksi kuin aavikko.
14
Eläimet asettuvat sinne suurin joukoin,
villieläimet laumoittain.
Siilit ja huuhkajat
yöpyvät sortuneitten pylväitten seassa.
Oudot äänet kuuluvat ikkuna-aukoista,
kynnyksillä vallitsee hävitys,
setrilaudoitus on revitty irti.
15
Tämä oli iloinen kaupunki,
joka eli turvassa
ja sanoi itsekseen:
»Minä, vain minä.»
Kuinka autioksi se onkaan tullut,
eläinten lymypaikaksi!
Ohikulkijat nostavat torjuen kätensä
ja viheltävät kauhistuneina.