Raamattu 1992 (KR92)
10

Vain Herra antaa sadon

101

10:1
5. Moos. 11:14,15
Pyytäkää Herralta sateita,

pitkälle kevääseen saakka!

Herra nostattaa tuulispäät ja pilvet,

hän lähettää sadekuurot.

Hän antaa viljan viheriöidä

jokaisen pellolla.

2

10:2
Jes. 8:19,53:6
Valit. 2:14
Mutta kotijumalat puhuvat valheita,

ennustajat näkevät valhenäkyjä,

kertovat joutavia uniaan,

lohduttavat tyhjillä lupauksilla.

Sen tähden kansa harhailee kuin lammaslauma

uupuneena ja kurjana.

Paimenta ei ole.

Kotiinpaluun lupauksia Juudalle ja Israelille

3

10:3
Jer. 23:1
Hes. 34:2
Näin sanoo Herra:

– Minun vihani on syttynyt!

Minä rankaisen paimenia

ja rankaisen lauman kellokkaita.

Herra Sebaot pitää huolta laumastaan, Juudan heimosta, ja tekee siitä itselleen uljaan sotaratsun.

4

10:4
Jer. 30:21
– Juudan heimon johtoon nousevat sen omat miehet,

he ovat kulmakivi, he ovat teltan vaarna,

he ovat sotajousi.

5

10:5
Miika 7:10
Juudan miehet sotivat kuin sankarit,

polkevat taistelussa vihollisen murskaksi,

kuin tallaisivat katujen lokaa.

He taistelevat voitokkaasti,

sillä Herra on heidän puolellaan.

Tappiolle jäävät

vihollisen ratsujoukot.

6

10:6
Sak. 13:9
Minä teen Juudan heimosta vahvan,

ja Joosefin heimoa minä autan.

Minä annan niiden palata takaisin,

sillä minä armahdan kansaani.

He ovat jälleen minun omiani,

ikään kuin en olisi koskaan heitä hylännyt.

Minä olen Herra, heidän Jumalansa,

minä kuulen heidän rukouksensa.

7Efraimilaiset ovat uljaita sotureita,

heidän silmänsä hehkuvat ilosta

niin kuin viinistä.

Heidän lapsensa katselevat ja iloitsevat,

heidän sydämensä riemuitsee Herrasta.

8Hetki tulee, jolloin minä vihellän merkin

vieraisiin maihin joutuneille

ja kokoan heidät,

minä lunastan heidät vapaiksi.

Minun kansani on oleva suuri,

yhtä suuri kuin se kerran oli.

9Vaikka olen sirotellut heidät kansojen joukkoon,

he ja heidän lapsensa saavat jäädä eloon

ja palata takaisin,

kun he kaukaisissa maissa muistavat minua.

10

10:10
Jes. 27:12,13
Miika 7:14
Minä tuon heidät takaisin Egyptin maasta,

kokoan heidät Assyriasta.

Minä annan heille myös Gileadin maan ja Libanonin vuoret –

mutta sielläkään ei ole heille riittävästi tilaa.

11

10:11
2. Moos. 14:16
He kulkevat pois orjuudesta meren poikki,

sen aallot minä lyön pois tieltä.

Niili kuivuu pohjiaan myöten,

Assyrian mahti murtuu,

ja valtikka otetaan pois Egyptiltä.

12

10:12
Miika 4:5
Minä, Herra, teen kansani väkeväksi,

ja minun omanani se vaeltaa,

sanoo Herra.

11

111Avaa porttisi, Libanon,

niin tuli pääsee syömään setrisi!

2Valittakaa, sypressit!

Setrit ovat kaatuneet,

mahtavat puut on hävitetty.

Valittakaa, Basanin tammet!

Sankka metsä on sortunut.

3

11:3
Jer. 25:36,37
Kuulkaa paimenten valitusta,

heidän rehevät laitumensa on hävitetty.

Kuulkaa nuorten leijonien karjuntaa,

kun Jordanin tiheikkö on tuhottu.

Kaksi paimenta

4Herra, minun Jumalani, sanoi: »Paimenna teuraslampaita, 5

11:5
Ps. 44:23
Room. 8:36
joita niiden omistajat tappavat tuntematta syyllisyyttä. He myyvät niitä, ja jokainen sanoo: ’Jumalan kiitos, minä olen rikastunut!’ Edes paimenet eivät sääli lampaita. 6
11:6
Sak. 8:10
En minäkään enää säästä maanpiirin asukkaita, sanoo Herra. Minä annan ihmisten käydä toistensa kimppuun ja joutua kuninkaittensa mielivallan alle. Vaikka he hävittäisivät koko maailman, minä en pelasta ketään heidän käsistään.»

7Minä paimensin kauppiaille myytyjä teuraslampaita. Valitsin itselleni kaksi sauvaa, toiselle annoin nimen »Armo» ja toiselle nimen »Sopu». Niitä minä käytin paimentaessani lampaita. 8Mutta yhden kuukauden kuluessa minä panin pois kolme paimenta. Myös lampaita kohtaan kärsivällisyyteni loppui, ja nekin kyllästyivät minuun. 9Sanoin lampaille: »En halua enää paimentaa teitä. Joka teistä kuolee, kuolkoon, ja joka katoaa, kadotkoon! Ja jäljelle jäävät syökööt toistensa lihaa.» 10

11:10
Hoos. 2:20
Tämän sanottuani löin palasiksi toisen sauvoista, »Armon», ja näin kumosin sen liiton, jonka Herra oli solminut kaikkien kansojen kanssa.

11Näin siis purkautui tämä liitto sinä päivänä. Kun kauppiaat näkivät, mitä tein, he ymmärsivät, että toimin Herran käskystä. 12

11:12
2. Moos. 21:32
Matt. 26:15
Sitten sanoin heille: »Jos hyväksi näette, maksakaa minulle palkkani. Ellei se käy, olkaa maksamatta.» Niin he antoivat minulle palkaksi vaivaiset kolmekymmentä hopearahaa. 13
11:13
Matt. 27:5,7,9,10
Herra sanoi minulle: »Vie ne temppeliin ja viskaa metallinsulattajalle. Näin korkean hinnan arvoisena he minua pitävät!» Minä viskasin ne kolmekymmentä hopearahaa metallinsulattajalle, Herran temppeliin. 14Sen jälkeen löin poikki toisenkin sauvani, »Sovun», ja näin särjin Juudan ja Israelin veljeyden.

15Herra sanoi minulle: »Ota vielä itsellesi paimenen varusteet. Nyt sinun tulee esiintyä kelvottomana paimenena. 16

11:16
Jer. 23:1,2
Hes. 34:1,2
Minä näet annan tähän maahan tulla sellaisen paimenen, joka ei pidä huolta nääntyneistä, ei etsi kadonneita, ei hoida loukkaantuneita eikä hanki uupuneille ruokaa. Se paimen halkaisee lampailta sorkat, etteivät ne pääsisi karkuun, ja syö itse lihavimmat lampaat.»

17

11:17
Joh. 10:12,13
– Voi kelvotonta paimenta,

joka hylkää lauman!

Miekka viiltäköön hänen käsivartensa

ja hänen oikean silmänsä!

Kuivettukoon se käsivarsi,

ja tulkoon se silmä sokeaksi!

12

Jerusalemin pelastus

121

12:1
Ps. 104:2,3
Jes. 42:5
Ennussana.

Tämä on Herran sana Israelille. Näin sanoo Herra, joka on levittänyt taivaat, laskenut maan perustukset ja luonut hengen ihmisen sisimpään:

2

12:2
Ps. 60:5+
»Minä teen Jerusalemista juovuttavan maljan kaikille ympärillä asuville kansoille. Myös Juuda joutuu ahdinkoon, kun Jerusalemia piiritetään. 3
12:3
Jes. 8:14,15
Dan. 2:34
Matt. 21:44
Sinä päivänä minä teen Jerusalemista raskaan kiven kaikkien kansojen tielle. Ne kokoontuvat Jerusalemia vastaan, mutta kaikki, jotka käyvät siihen kiveen käsiksi, satuttavat itsensä. 4Tuona päivänä – näin kuuluu Herran sana – minä annan hevosten vauhkoontua ja ratsastajien joutua sekasortoon.

»Minä kiinnitän katseeni Juudan heimoon ja varjelen sitä, mutta teen sokeiksi viholliskansojen ratsut. 5Juudan sukujen päämiehet sanovat silloin: ’Jerusalemin asukkaat ovat meidän tukenamme. Herra Sebaot, heidän Jumalansa, auttaa heitä.’ 6

12:6
Ob. 18
Sinä päivänä minä teen Juudan heimojen päämiehet liekeiksi keskelle kuivaa metsää, ikään kuin tulisoihduksi lyhteiden sekaan, ja tuli tuhoaa kansat oikealta ja vasemmalta. Mutta Jerusalemin asukkaat pysyvät yhä paikoillaan kaupungissaan.

7-8»Sinä päivänä Herra on kilpenä Jerusalemin asukkaiden ympärillä, ja silloin heikoinkin heistä on kuin Daavid, ja Daavidin suku heidän johdossaan on kuin Jumala, kuin Herran enkeli. Mutta Herra pelastaa ensiksi Juudan asuinsijat, etteivät Daavidin suku ja Jerusalemin asukkaat saisi suurempaa kunniaa kuin Juuda.

Koko maa valittaa häntä, joka on lävistetty

9»Sinä päivänä minä hävitän kaikki kansat, jotka hyökkäävät Jerusalemia vastaan. 10

12:10
Hes. 39:29
Joel 3:1Jer. 6:26
Aam. 8:10
Mutta Daavidin sukuun ja Jerusalemin asukkaisiin minä vuodatan armon ja rukouksen nöyrän hengen. Ja he kohottavat katseensa minuun, kohottavat katseensa häneen, jonka ovat lävistäneet. He surevat häntä, niin kuin surraan ainoaa poikaa, ja valittavat häntä katkerasti, niin kuin esikoista valitetaan. 11
12:11
2. Kun. 23:29
2. Aik. 35:24
Silloin Jerusalemissa itketään yhtä äänekkäästi kuin itkettiin Hadad-Rimmonia Megiddon laaksossa. 12Koko maa on täynnä valitusta. Kukin suku valittaa erikseen, ja erikseen niiden miehet ja naiset: Daavidin suku, Natanin suku, 13Leevin suku, Simein suku 14ja kaikki muutkin suvut, jokainen niistä erikseen ja erikseen niiden miehet ja naiset.