Olisitpa oma veljeni!

8¹Neito:

Olisitpa oma veljeni,

äitini imettämä!

Saisin suudella sinua kun kohtaamme,

eikä kukaan moittisi minua.

²

saisin viedä sinut äitini taloon.

Siellä sinä opastaisit minua

ja minä antaisin juodaksesi maustettua viiniä

ja granaattiomenoitteni mehua.

³

hänen oikea kätensä hyväilee minua.

⁴

älkää häiritkö rakkauttamme,

älkää häiritkö, ennen kuin itse haluamme herätä!

Rakkaus on väkevä kuin kuolema

⁵Muut:

Kuka tuolta tulee? Kuka saapuu autiolta kedolta

rakastettuunsa nojaten?

Neito:

Omenapuun alla minä herätin rakkautesi,

siellä, missä sinä sait alkusi,

siellä, missä äitisi alkoi sinua odottaa.

⁶Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten,

pane sinetiksi ranteesi nauhaan.

Rakkaus on väkevä kuin kuolema,

kiivas ja kyltymätön kuin tuonela.

Sen hehku on tulen hehkua,

sen liekki on Herran liekki.

⁷Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa,

virran tulva ei vie sitä mukanaan.

Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat

rakkauden hinnaksi,

hän saisi vain toisten pilkan.

Veljet kiusoittelevat sisartaan

⁸Muut:

Meillä on pikkusisar,

jolla ei vielä ole rintoja.

Mitä me teemme sisarellemme,

kun häntä aletaan kysellä?

⁹Jos hän olisi muuri,

hopeasakaroin sen varustaisimme!

Jos hän olisi ovi,

vahvistaisimme sen setrilaudoin.

¹⁰Neito:

Muuri minä olenkin,

ja rintani ovat kuin tornit!

Mutta kun rakastettuni tulee,

olen antautumaan valmis.

Salomolla oli viinitarha

¹¹Mies:

Salomolla oli viinitarha

Baal-Hamonissa.

Sen hedelmistä maksaisi kuka vain

tuhat sekeliä hopeaa,

ja siksi kuningas

pani sinne vartijat.

¹²Minun yksin on oma viinitarhani.

Pidä tuhantesi, Salomo!

Vartijoillekin anna parisataa!

Tule, rakkaani!

¹³

8:13

Laul. l. 2:14
Mies:

Rakkaani, puutarhan kukka,

kaikki odottavat kutsuasi.

Kutsu minut!

¹⁴

8:14

Laul. l. 2:17,4:6
Neito:

Tule, rakkaani!

Riennä kuin gaselli,

kuin nuori peura

tuoksuville vuorille!