Raamattu 1992 (KR92)
51

Psalmi 51

Minä tunnustan syntini

511-2

51:1,2
2. Sam. 12:1
Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi, profeetta Natanin käytyä hänen luonaan sen vuoksi, että hän oli koskenut Batsebaan.

3Jumala, ole minulle armollinen hyvyydessäsi,

pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden.

4Pese minut puhtaaksi rikoksestani

ja anna lankeemukseni anteeksi.

5Minä tiedän pahat tekoni,

minun syntini on aina minun edessäni.

6

51:6
Room. 3:4
Sinua, sinua vastaan olen rikkonut,

olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi.

Oikein teet, kun minua nuhtelet,

ja syystä sinä minut tuomitset.

7

51:7
1. Moos. 8:21
Job 14:4,25:4
Syntinen olin jo syntyessäni,

synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.

8Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden –

ilmoita siis minulle viisautesi!

9

51:9
3. Moos. 14:6,7
4. Moos. 19:18,19Jes. 1:18
Vihmo minut puhtaaksi iisopilla

ja pese minut lunta valkeammaksi.

10Suo minun kuulla ilon ja riemun sana,

elvytä mieli, jonka olet murtanut.

11Käännä katseesi pois synneistäni

ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni.

12

51:12
Hes. 11:19,36:26
Jumala, luo minuun puhdas sydän

ja uudista minut, anna vahva henki.

13Älä karkota minua kasvojesi edestä,

älä ota minulta pois pyhää henkeäsi.

14Anna minulle jälleen pelastuksen riemu

ja suo minun iloiten sinua seurata,

15niin opetan tiesi sinusta luopuneille,

ja he palaavat sinun luoksesi.

16Jumala, pelastajani,

päästä minut verivelasta,

niin minä riemuiten ylistän hyvyyttäsi.

17Herra, avaa minun huuleni,

niin suuni julistaa sinun kunniaasi.

18

51:18,19
1. Sam. 15:22+
51:18
Ps. 40:7,50:8–13
Hoos. 6:6
Jos toisin sinulle teurasuhrin,

se ei sinua miellytä,

polttouhriakaan et huoli.

19

51:19
Ps. 34:19+
Murtunut mieli on minun uhrini,

särkynyttä sydäntä et hylkää, Jumala.

20Osoita Siionille laupeutesi

ja rakenna jälleen Jerusalemin muurit!

21

51:21
Ps. 4:6
Silloin otat taas vastaan määräuhrit,

ja alttarille tuodaan teurashärät.

52

Psalmi 52

Väärintekijä saa rangaistuksensa

521Laulunjohtajalle. Virsi, jonka Daavid sepitti, 2

52:2
1. Sam. 22:9
kun edomilainen Doeg oli kertonut Saulille: »Daavid on mennyt Ahimelekin luo.»

3Miksi ylpeilet pahuudellasi, sankari?

Jumalan uskollisuus kestää päivästä päivään.

4Sinä punot turmiollisia juonia,

kielesi on kuin terävä veitsi,

sinä petturi!

5Sinä rakastat pahaa enemmän kuin hyvää,

valhetta enemmän kuin totuutta. (sela)

6Sinä rakastat parjausta ja panettelua,

petoksen kieltä.

7Sen tähden Jumala murskaa sinut,

hän tarttuu sinuun ja tempaa sinut teltastasi,

kiskoo juuresi irti elävien maasta. (sela)

8

52:8
Ps. 54:9,58:11,91:8,92:12,118:7
Kun hurskaat tämän näkevät,

pelko valtaa heidät.

Mutta pian he nauravat:

9

52:9
Ps. 49:7
»Noin siinä kävi,

kun hän ei ottanut Jumalaa turvakseen!

Hän luotti suureen rikkauteensa,

turvautui tuhoisiin juoniinsa.»

10

52:10
Ps. 1:3+
Mutta minä olen kuin viheriöivä oliivipuu

Jumalan pyhäkössä.

Alati minä luotan Jumalan armoon.

11Herra, minä kiitän sinua ikuisesti

siitä mitä olet tehnyt.

Minä luotan sinun nimeesi,

sillä sinä olet hyvä omiasi kohtaan.

53

Psalmi 53

Maailma ilman Jumalaa

531Laulunjohtajalle. Kuorolauluna. Daavidin virsi.

2

53:2–7
Ps. 14:1–7
53:2–4
Room. 3:10–12
53:2
Ps. 10:4,14:1
Mieletön se, joka ajattelee:

»Ei Jumalaa ole.»

Turmeltuneita ovat ne,

jotka näin ajattelevat,

inhottavia heidän tekonsa.

Kukaan heistä ei tee hyvää.

3Jumala katsoo taivaasta maan ihmisiin,

hän tutkii, onko kellään ymmärrystä,

onko ketään, joka etsii Jumalaa.

4Kaikki he ovat hylänneet hänet,

kelvottomia kaikki tyynni!

Ei ole ketään, joka tekee hyvää,

ei yhtäkään.

5Eivätkö he mitään käsitä,

nuo väärintekijät?

He syövät minun kansaani,

syövät sitä kuin leipää.

He ovat unohtaneet Jumalan.

6Vielä he joutuvat kauhun valtaan

– ennennäkemättömän kauhun –

sillä Jumala lyö hajalle

kansansa vainoojien luut.

Jumala on heidät hylännyt,

ja häpeä on heidän osansa.

7Kunpa Siionista jo tulisi apu Israelille!

Kun Jumala kääntää kansansa kohtalon,

silloin Jaakob riemuitsee, Israel iloitsee.