Psalmi 137

Babylonian virtojen varsilla

137¹Virtojen varsilla Babyloniassa

me istuimme ja itkimme,

kun muistimme Siionia.

²Rannan pajuihin

me ripustimme lyyramme.

³Ne, jotka meidät olivat sinne vieneet,

vaativat meitä laulamaan,

ne, joiden orjuudessa me vaikeroimme,

käskivät meidän iloita ja sanoivat:

»Laulakaa meille Siionin lauluja!»

⁴Kuinka voisimme laulaa Herran lauluja

vieraalla maalla?

⁵

kadotkoon käteni voima!

⁶Tarttukoon kieleni kitalakeen,

ellen sinua muista,

ellen pidä ylimpänä ilonani

sinua, Jerusalem!

⁷

muista edomilaisia,

muista, miten he huusivat: »Repikää,

repikää se maan tasalle!»

⁸

Hyvin tekee se, joka sinulle kostaa

sen minkä meille teit.

⁹

ja lyö ne murskaksi kallioon!

Psalmi 138

Herra on ahdistetun auttaja

138¹Daavidin psalmi.

Koko sydämestäni minä sinua kiitän,

sinua minä soitollani ylistän –

sinua, en muita jumalia.

²Minä kumarrun pyhään temppeliisi päin

ja kiitän sinun nimeäsi

armosi ja uskollisuutesi tähden.

Suuri on sinun nimesi,

luja on antamasi lupaus.

³Kun huusin sinua, sinä vastasit,

annoit sydämeeni voimaa ja rohkeutta.

⁴Herra, kiittäkööt sinua kaikki kuninkaat,

kun he kuulevat, mitä sinä sanot!

⁵Laulakoot Herran teistä,

sillä Herran kunnia on suuri!

⁶

mutta hän näkee alhaisimmankin

ja erottaa jo etäältä ylpeän.

⁷Vaikka minä kuljen ahdingosta ahdinkoon,

sinä annat minulle voimaa elää.

Vihamieheni tahtovat minulle pahaa,

mutta sinä ojennat kätesi,

sinun väkevä kätesi pelastaa minut.

⁸

sen sinä, Herra, viet päätökseen.

Iäti kestää sinun armosi.

Ethän jätä kesken kättesi työtä!

Psalmi 139

Herra, sinä tunnet minut

139¹

Herra, sinä olet minut tutkinut,

sinä tunnet minut.

²

sen sinä tiedät,

jo kaukaa sinä näet aikeeni.

³Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut,

perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni.

⁴Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa,

jota sinä, Herra, et tuntisi.

⁵Sinä suojaat minua edestä ja takaa,

sinä lasket kätesi minun päälleni.

⁶Sinä tiedät kaiken.

Se on ihmeellistä,

siihen ei ymmärrykseni yllä.

⁷Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta,

minne voisin paeta sinun edestäsi?

⁸

sinä olet siellä,

vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan,

sielläkin sinä olet.

⁹Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin

tai muuttaisin merten taa,

¹⁰sielläkin sinä minua ohjaat,

talutat väkevällä kädelläsi.

¹¹Vaikka sanoisin: »Nyt olen pimeyden kätköissä,

yö peittää päivän valon»,

¹²sinulle ei pimeys ole pimeää,

vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste,

pimeys kuin kirkas valo.

¹³

äitini kohdussa olet minut punonut.

¹⁴Minä olen ihme, suuri ihme,

ja kiitän sinua siitä.

Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,

minä tiedän sen.

¹⁵Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,

muotoni kuin syvällä maan alla,

mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.

¹⁶

sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.

Ennen kuin olin elänyt päivääkään,

olivat kaikki päiväni jo luodut.

¹⁷Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala,

kuinka valtava onkaan niiden määrä!

¹⁸Jos yritän niitä laskea,

niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä.

Minä lopetan,

mutta tiedän: sinä olet kanssani.

¹⁹Kunpa surmaisit, Jumala, väärintekijät!

Kaikotkaa, murhamiehet!

²⁰He ovat sinun vihollisiasi,

he vetoavat sinuun valheellisesti

ja vannovat väärin sinun nimeesi.

²¹

enkö inhoaisi sinun vastustajiasi!

²²Loputon on vihani heitä kohtaan,

he ovat minunkin vihollisiani.

²³Tutki minut, Jumala,

katso sydämeeni.

Koettele minua,

katso ajatuksiini.

²⁴Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä,

ja ohjaa minut ikiaikojen tielle.