Raamattu 1992 (KR92)
108

Psalmi 108

Kiitos ja rukous

1081Daavidin psalmilaulu.

2

108:2–6
Ps. 57:8–12
Jumala, sydämeni on levollinen,

mieleni on tyyni.

Minä tahdon laulaa ja soittaa!

3Herää, harppu, herää, lyyra,

minä tahdon herättää aamuruskon!

4Herra, minä ylistän sinua kansojen keskellä,

minä laulan kaikille kansoille sinun kiitostasi.

5

108:5
Ps. 36:6,57:11
Sinun armosi ulottuu yli taivaitten,

sinun uskollisuutesi ylös pilviin.

6Jumala, kohotkoon kunniasi yli taivaitten,

kirkkautesi yli kaiken maan!

7

108:7–14
Ps. 60:7–14
Auta meitä väkevällä kädelläsi,

pelasta ne, joita rakastat.

Vastaa minulle!

8Jumala on puhunut pyhäkössään:

»Riemuiten minä annan teille Sikemin,

jaan teille Sukkotinlaakson.

9Minun on Gilead, minun on Manasse,

Efraim on kypärä päässäni,

Juuda on valtikkani.

10Moab on pesuvatini,

Edomiin minä heitän kenkäni,

Filisteaa vastaan minä kohotan sotahuudon!»

11Kuka vie minut linnoitettuun kaupunkiin,

kuka opastaa minut Edomiin?

12Sinä, Jumala, olet hylännyt meidät

etkä kulje sotajoukkomme mukana.

13Auta meitä, me olemme hädässä!

Turha on ihmisten apu.

14Jumalan voimalla me teemme suuria tekoja,

hän polkee maahan vihollisemme.

109

Psalmi 109

Syyttä syytetyn rukous

1091Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi.

Jumala, sinä jota ylistän,

älä enää vaikene!

2Minun vainoojani ovat avanneet suunsa,

nuo jumalattomat ja petturit!

He puhuvat minulle valheita.

3Joka puolelta he sinkoavat ilkeitä sanoja

ja hyökkäävät syyttä minua vastaan.

4He palkitsevat ystävyyteni syytöksin.

En ole tehnyt mitään pahaa!

5He maksavat hyvän pahalla,

ystävyyteni vihalla.

6Pane ankara syyttäjä vastustajani kimppuun,

pane armoton mies todistamaan häntä vastaan!

7Kun hänen asiansa on oikeudessa,

hänet tuomittakoon syylliseksi,

hänen rukouksensakin katsottakoon pahaksi teoksi.

8

109:8
Ap. t. 1:20
Vähiin jääkööt hänen elämänsä päivät,

toinen ottakoon hänen työnsä ja toimensa.

9Jääkööt hänen lapsensa orvoiksi,

jääköön hänen vaimonsa leskeksi.

10Joutukoot hänen lapsensa kerjuulle,

mieron tielle kotinsa raunioilta.

11Riistäköön koronkiskuri hänen omaisuutensa,

ryöstäkööt vieraat hänen työnsä hedelmät.

12Älköön kukaan osoittako hänelle armoa,

älköön kukaan säälikö hänen orpoja lapsiaan.

13Sammukoon hänen sukunsa,

jo toisessa polvessa kadotkoon hänen nimensä.

14Hänen isiensä synnit pysykööt Herran muistissa,

hänen äitinsä rikkomukset älkööt unohtuko,

15pysykööt ne aina Herran edessä.

Hävittäköön Herra heidän muistonsa maan päältä!

16Tuo mies ei ajatellutkaan tehdä hyvää.

Hän vainosi köyhää ja avutonta,

ajoi murtuneen ihmisen kuolemaan.

17Hän syyti kirouksia –

saakoon itse ne päälleen!

Ketään hän ei siunannut –

jääköön itse siunauksetta!

18Kietokoon kirous hänet kuin vaate,

menköön se hänen sisäänsä kuin vesi,

hänen luihinsa kuin liukas öljy.

19Olkoon se viittana hänen yllään,

vyönä hänen lanteillaan.

20Näin tehköön Herra niille, jotka minua syyttävät,

niille, jotka puhuvat minusta pahaa.

21Herra, minun Herrani,

tule avukseni

nimesi kunnian tähden!

Sinä olet hyvä ja uskollinen,

pelasta minut!

22Minä olen köyhä ja avuton,

sydämeni on haavoilla.

23Minä katoan kuin väistyvä varjo,

minut huitaistaan pois kuin heinäsirkka.

24Polveni horjuvat paastoamisesta,

olen pelkkää luuta ja nahkaa.

25

109:25
Ps. 22:8
Mark. 15:29
Vainoojani pilkkaavat minua,

nyökyttelevät päätään, kun minut näkevät.

26Auta minua, Herra, Jumalani!

Sinä, joka olet uskollinen,

pelasta minut!

27Tulkoot he tuntemaan sinun kätesi voiman,

saakoot tietää, että sinä, Herra, autat.

28Kirotkoot vain – sinä siunaat.

Nouskoot minua vastaan – heidän käy huonosti,

mutta palvelijasi saa iloita.

29Olkoon pilkka syyttäjieni vaatteena,

häpeä heidän viittanaan.

30Suureen ääneen minä kiitän Herraa,

kansan keskellä minä häntä ylistän.

31Hän seisoo sorretun vierellä

ja pelastaa hänet niiden käsistä,

jotka tahtovat hänet tuomita.

110

Psalmi 110

Kuninkaan kruunajaispsalmi

1101

110:1
Mark. 12:36
Ap. t. 2:34,35
1. Kor. 15:25
Ef. 1:20
Hepr. 1:13
Daavidin psalmi.

Herra sanoo minun herralleni:

»Istu oikealle puolelleni.

Minä kukistan vihollisesi,

panen heidät jalkojesi alle,

korokkeeksi valtaistuimesi eteen.

2

110:2
Ps. 2:6,45:4–8
Herra, Siionin valtias,

ojentaa sinulle hallitsijan sauvan.

Ulottukoon sinun mahtisi

myös vihollistesi yli!

3Nyt sinulla on valta,

kansasi seuraa sinua yhtenä miehenä.

Pyhillä vuorilla minä sinut synnytin,

sinä synnyit kuin kaste aamuruskon helmasta.»110:3 Alkuteksti on erityisen vaikeatulkintainen.

4

110:4
Hepr. 5:6,7:17,211. Moos. 14:18
Näin on Herra vannonut, eikä hän valaansa peruuta:

»Sinä olet pappi ikuisesti,

sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta.»

5Herra on sinun oikealla puolellasi.

Kun hän vihastuu, hän murskaa kuninkaat.

6

110:6
Ps. 68:22
Hän tuomitsee kansat:

kaikkialla on ruumiita,

joka puolella on katkottuja päitä.

7Kuningas juo purosta matkansa varrella.

Voittoisana hän kohottaa päänsä.