Viides kirja
107—150
Psalmi 107
1071
Kiittäkää Herraa!
Hän on hyvä,
iäti kestää hänen armonsa.
2Näin sanokoot ne, jotka Herra on pelastanut,
jotka hän on tuonut ahdingosta vapauteen,
3
koonnut vieraista maista,
idästä ja lännestä,
pohjoisesta ja meren suunnalta.
4Jotkut heistä harhailivat aavikolla
eivätkä löytäneet kaupunkia,
johon asettua asumaan.
5Heitä vaivasi jano ja nälkä,
he olivat nääntymäisillään.
6Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa,
ja Herra päästi heidät ahdingosta.
7Hän osoitti heille tien,
ja niin he löysivät kaupungin, jossa asua.
8Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään,
ylistäkööt ihmeellisiä tekoja,
jotka hän on ihmisille tehnyt!
9Herra ravitsee nääntyvän,
hän täyttää nälkäisen hyvillä antimilla.
10Jotkut heistä viruivat vankeudessa,
kahlehdittuina, kuoleman pimeydessä,
11koska olivat uhmanneet Jumalan käskyjä,
halveksineet Korkeimman neuvoja.
12Herra lähetti heille kärsimyksiä
ja lannisti heidän uhmansa.
He murtuivat, eikä kukaan auttanut heitä.
13Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa,
ja Herra pelasti heidät ahdingosta.
14
Hän vapautti heidät kuoleman pimeydestä,
hän katkaisi heidän kahleensa.
15Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään,
ylistäkööt ihmeellisiä tekoja,
jotka hän on ihmisille tehnyt!
16Hän murskaa pronssiset ovet,
murtaa rautaiset teljet.
17Jotkut taas olivat mielettömiä, tekivät syntiä
ja joutuivat kärsimään tekojensa tähden.
18
Kaikki ruoka inhotti heitä,
he olivat jo kuoleman porteilla.
19Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa,
ja Herra pelasti heidät ahdingosta.
20Hän lähetti sanansa, ja se paransi heidät,
haudan partaalta hän auttoi heidät turvaan.
21Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään,
ylistäkööt ihmeellisiä tekoja,
jotka hän on ihmisille tehnyt!
22Uhratkoot kiitosuhreja,
kertokoot riemuiten hänen teoistaan!
23Jotkut heistä nousivat laivoihin
ja hankkivat elantonsa aavoilla merillä.
24
He näkivät Herran teot,
syvyyksien ihmeet, hänen suuret tekonsa.
25Herra käski, ja nousi myrskytuuli,
meri aaltoili rajusti.
26He nousivat korkeuksiin, vaipuivat syvyyksiin,
hädän hetkellä heidän rohkeutensa murtui.
27He keinuivat, he huojuivat kuin juopuneet,
heidän taidoistaan ei ollut apua.
28Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa,
ja Herra auttoi heidät ahdingosta.
29Hän tyynnytti tuulen,
ja aallot hiljenivät.
30
He riemuitsivat, kun myrsky laantui
ja Herra vei heidät kaivattuun satamaan.
31Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään,
ylistäkööt ihmeellisiä tekoja,
jotka hän on ihmisille tehnyt!
32Kuuluttakoot hänen kunniaansa kansan keskellä,
hänen kiitostaan vanhinten kokouksissa!
33Herra muuttaa jokilaakson autiomaaksi,
keitaat hiekka-aavikoiksi,
34
Jer. 9:11
hedelmällisen maan suola-aroksi
siellä asuvien pahuuden tähden.
35
Herra muuttaa aavikot kosteikoiksi,
kuivan maan vehreiksi keitaiksi.
36Sinne hän antaa nälkäisten asettua,
sinne he rakentavat itselleen kaupungin.
37He kylvävät peltoja, istuttavat viinitarhoja,
ja ne tuottavat runsaan sadon.
38Herra siunaa heitä, ja kansa kasvaa,
hän pitää huolen heidän karjansa runsaudesta.
39Vastoinkäymisten ja vaivojen alla
he vaipuvat maahan, ja kansa vähenee.
40
Ps. 76:13
Dan. 4:29
Herra pitää pilkkanaan ruhtinaita
ja panee mahtimiehet harhailemaan aavikolla,
41mutta köyhät hän nostaa kurjuudesta
ja tekee heidän sukunsa suureksi,
lukuisaksi kuin lammaslauma.
42
Ps. 63:12
Oikeamieliset iloitsevat, kun sen näkevät,
mutta jumalattomien suu sulkeutuu.
43Joka on viisas, muistaa tämän
ja miettii Herran hyviä tekoja.
Psalmi 108
1081Daavidin psalmilaulu.
2
Jumala, sydämeni on levollinen,
mieleni on tyyni.
Minä tahdon laulaa ja soittaa!
3Herää, harppu, herää, lyyra,
minä tahdon herättää aamuruskon!
4Herra, minä ylistän sinua kansojen keskellä,
minä laulan kaikille kansoille sinun kiitostasi.
5
Sinun armosi ulottuu yli taivaitten,
sinun uskollisuutesi ylös pilviin.
6Jumala, kohotkoon kunniasi yli taivaitten,
kirkkautesi yli kaiken maan!
7
Auta meitä väkevällä kädelläsi,
pelasta ne, joita rakastat.
Vastaa minulle!
8Jumala on puhunut pyhäkössään:
»Riemuiten minä annan teille Sikemin,
jaan teille Sukkotinlaakson.
9Minun on Gilead, minun on Manasse,
Efraim on kypärä päässäni,
Juuda on valtikkani.
10Moab on pesuvatini,
Edomiin minä heitän kenkäni,
Filisteaa vastaan minä kohotan sotahuudon!»
11Kuka vie minut linnoitettuun kaupunkiin,
kuka opastaa minut Edomiin?
12Sinä, Jumala, olet hylännyt meidät
etkä kulje sotajoukkomme mukana.
13Auta meitä, me olemme hädässä!
Turha on ihmisten apu.
14Jumalan voimalla me teemme suuria tekoja,
hän polkee maahan vihollisemme.
Psalmi 109
1091Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi.
Jumala, sinä jota ylistän,
älä enää vaikene!
2Minun vainoojani ovat avanneet suunsa,
nuo jumalattomat ja petturit!
He puhuvat minulle valheita.
3Joka puolelta he sinkoavat ilkeitä sanoja
ja hyökkäävät syyttä minua vastaan.
4He palkitsevat ystävyyteni syytöksin.
En ole tehnyt mitään pahaa!
5He maksavat hyvän pahalla,
ystävyyteni vihalla.
6Pane ankara syyttäjä vastustajani kimppuun,
pane armoton mies todistamaan häntä vastaan!
7Kun hänen asiansa on oikeudessa,
hänet tuomittakoon syylliseksi,
hänen rukouksensakin katsottakoon pahaksi teoksi.
8
Vähiin jääkööt hänen elämänsä päivät,
toinen ottakoon hänen työnsä ja toimensa.
9Jääkööt hänen lapsensa orvoiksi,
jääköön hänen vaimonsa leskeksi.
10Joutukoot hänen lapsensa kerjuulle,
mieron tielle kotinsa raunioilta.
11Riistäköön koronkiskuri hänen omaisuutensa,
ryöstäkööt vieraat hänen työnsä hedelmät.
12Älköön kukaan osoittako hänelle armoa,
älköön kukaan säälikö hänen orpoja lapsiaan.
13Sammukoon hänen sukunsa,
jo toisessa polvessa kadotkoon hänen nimensä.
14Hänen isiensä synnit pysykööt Herran muistissa,
hänen äitinsä rikkomukset älkööt unohtuko,
15pysykööt ne aina Herran edessä.
Hävittäköön Herra heidän muistonsa maan päältä!
16Tuo mies ei ajatellutkaan tehdä hyvää.
Hän vainosi köyhää ja avutonta,
ajoi murtuneen ihmisen kuolemaan.
17Hän syyti kirouksia –
saakoon itse ne päälleen!
Ketään hän ei siunannut –
jääköön itse siunauksetta!
18Kietokoon kirous hänet kuin vaate,
menköön se hänen sisäänsä kuin vesi,
hänen luihinsa kuin liukas öljy.
19Olkoon se viittana hänen yllään,
vyönä hänen lanteillaan.
20Näin tehköön Herra niille, jotka minua syyttävät,
niille, jotka puhuvat minusta pahaa.
21Herra, minun Herrani,
tule avukseni
nimesi kunnian tähden!
Sinä olet hyvä ja uskollinen,
pelasta minut!
22Minä olen köyhä ja avuton,
sydämeni on haavoilla.
23Minä katoan kuin väistyvä varjo,
minut huitaistaan pois kuin heinäsirkka.
24Polveni horjuvat paastoamisesta,
olen pelkkää luuta ja nahkaa.
25
Mark. 15:29
Vainoojani pilkkaavat minua,
nyökyttelevät päätään, kun minut näkevät.
26Auta minua, Herra, Jumalani!
Sinä, joka olet uskollinen,
pelasta minut!
27Tulkoot he tuntemaan sinun kätesi voiman,
saakoot tietää, että sinä, Herra, autat.
28Kirotkoot vain – sinä siunaat.
Nouskoot minua vastaan – heidän käy huonosti,
mutta palvelijasi saa iloita.
29Olkoon pilkka syyttäjieni vaatteena,
häpeä heidän viittanaan.
30Suureen ääneen minä kiitän Herraa,
kansan keskellä minä häntä ylistän.
31Hän seisoo sorretun vierellä
ja pelastaa hänet niiden käsistä,
jotka tahtovat hänet tuomita.