Viides kirja

107—150

Psalmi 107

Herra auttaa hädässä

107¹

Hän on hyvä,

iäti kestää hänen armonsa.

²Näin sanokoot ne, jotka Herra on pelastanut,

jotka hän on tuonut ahdingosta vapauteen,

³

idästä ja lännestä,

pohjoisesta ja meren suunnalta.

⁴Jotkut heistä harhailivat aavikolla

eivätkä löytäneet kaupunkia,

johon asettua asumaan.

⁵Heitä vaivasi jano ja nälkä,

he olivat nääntymäisillään.

⁶Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa,

ja Herra päästi heidät ahdingosta.

⁷Hän osoitti heille tien,

ja niin he löysivät kaupungin, jossa asua.

⁸Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään,

ylistäkööt ihmeellisiä tekoja,

jotka hän on ihmisille tehnyt!

⁹Herra ravitsee nääntyvän,

hän täyttää nälkäisen hyvillä antimilla.

¹⁰Jotkut heistä viruivat vankeudessa,

kahlehdittuina, kuoleman pimeydessä,

¹¹koska olivat uhmanneet Jumalan käskyjä,

halveksineet Korkeimman neuvoja.

¹²Herra lähetti heille kärsimyksiä

ja lannisti heidän uhmansa.

He murtuivat, eikä kukaan auttanut heitä.

¹³Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa,

ja Herra pelasti heidät ahdingosta.

¹⁴

hän katkaisi heidän kahleensa.

¹⁵Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään,

ylistäkööt ihmeellisiä tekoja,

jotka hän on ihmisille tehnyt!

¹⁶Hän murskaa pronssiset ovet,

murtaa rautaiset teljet.

¹⁷Jotkut taas olivat mielettömiä, tekivät syntiä

ja joutuivat kärsimään tekojensa tähden.

¹⁸

he olivat jo kuoleman porteilla.

¹⁹Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa,

ja Herra pelasti heidät ahdingosta.

²⁰Hän lähetti sanansa, ja se paransi heidät,

haudan partaalta hän auttoi heidät turvaan.

²¹Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään,

ylistäkööt ihmeellisiä tekoja,

jotka hän on ihmisille tehnyt!

²²Uhratkoot kiitosuhreja,

kertokoot riemuiten hänen teoistaan!

²³Jotkut heistä nousivat laivoihin

ja hankkivat elantonsa aavoilla merillä.

²⁴

syvyyksien ihmeet, hänen suuret tekonsa.

²⁵Herra käski, ja nousi myrskytuuli,

meri aaltoili rajusti.

²⁶He nousivat korkeuksiin, vaipuivat syvyyksiin,

hädän hetkellä heidän rohkeutensa murtui.

²⁷He keinuivat, he huojuivat kuin juopuneet,

heidän taidoistaan ei ollut apua.

²⁸Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa,

ja Herra auttoi heidät ahdingosta.

²⁹Hän tyynnytti tuulen,

ja aallot hiljenivät.

³⁰

ja Herra vei heidät kaivattuun satamaan.

³¹Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään,

ylistäkööt ihmeellisiä tekoja,

jotka hän on ihmisille tehnyt!

³²Kuuluttakoot hänen kunniaansa kansan keskellä,

hänen kiitostaan vanhinten kokouksissa!

³³Herra muuttaa jokilaakson autiomaaksi,

keitaat hiekka-aavikoiksi,

³⁴

siellä asuvien pahuuden tähden.

³⁵

kuivan maan vehreiksi keitaiksi.

³⁶Sinne hän antaa nälkäisten asettua,

sinne he rakentavat itselleen kaupungin.

³⁷He kylvävät peltoja, istuttavat viinitarhoja,

ja ne tuottavat runsaan sadon.

³⁸Herra siunaa heitä, ja kansa kasvaa,

hän pitää huolen heidän karjansa runsaudesta.

³⁹Vastoinkäymisten ja vaivojen alla

he vaipuvat maahan, ja kansa vähenee.

⁴⁰

ja panee mahtimiehet harhailemaan aavikolla,

⁴¹mutta köyhät hän nostaa kurjuudesta

ja tekee heidän sukunsa suureksi,

lukuisaksi kuin lammaslauma.

⁴²

mutta jumalattomien suu sulkeutuu.

⁴³Joka on viisas, muistaa tämän

ja miettii Herran hyviä tekoja.

Psalmi 108

Kiitos ja rukous

108¹Daavidin psalmilaulu.

²

mieleni on tyyni.

Minä tahdon laulaa ja soittaa!

³Herää, harppu, herää, lyyra,

minä tahdon herättää aamuruskon!

⁴Herra, minä ylistän sinua kansojen keskellä,

minä laulan kaikille kansoille sinun kiitostasi.

⁵

sinun uskollisuutesi ylös pilviin.

⁶Jumala, kohotkoon kunniasi yli taivaitten,

kirkkautesi yli kaiken maan!

⁷

pelasta ne, joita rakastat.

Vastaa minulle!

⁸Jumala on puhunut pyhäkössään:

»Riemuiten minä annan teille Sikemin,

jaan teille Sukkotinlaakson.

⁹Minun on Gilead, minun on Manasse,

Efraim on kypärä päässäni,

Juuda on valtikkani.

¹⁰Moab on pesuvatini,

Edomiin minä heitän kenkäni,

Filisteaa vastaan minä kohotan sotahuudon!»

¹¹Kuka vie minut linnoitettuun kaupunkiin,

kuka opastaa minut Edomiin?

¹²Sinä, Jumala, olet hylännyt meidät

etkä kulje sotajoukkomme mukana.

¹³Auta meitä, me olemme hädässä!

Turha on ihmisten apu.

¹⁴Jumalan voimalla me teemme suuria tekoja,

hän polkee maahan vihollisemme.

Psalmi 109

Syyttä syytetyn rukous

109¹Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi.

Jumala, sinä jota ylistän,

älä enää vaikene!

²Minun vainoojani ovat avanneet suunsa,

nuo jumalattomat ja petturit!

He puhuvat minulle valheita.

³Joka puolelta he sinkoavat ilkeitä sanoja

ja hyökkäävät syyttä minua vastaan.

⁴He palkitsevat ystävyyteni syytöksin.

En ole tehnyt mitään pahaa!

⁵He maksavat hyvän pahalla,

ystävyyteni vihalla.

⁶Pane ankara syyttäjä vastustajani kimppuun,

pane armoton mies todistamaan häntä vastaan!

⁷Kun hänen asiansa on oikeudessa,

hänet tuomittakoon syylliseksi,

hänen rukouksensakin katsottakoon pahaksi teoksi.

⁸

toinen ottakoon hänen työnsä ja toimensa.

⁹Jääkööt hänen lapsensa orvoiksi,

jääköön hänen vaimonsa leskeksi.

¹⁰Joutukoot hänen lapsensa kerjuulle,

mieron tielle kotinsa raunioilta.

¹¹Riistäköön koronkiskuri hänen omaisuutensa,

ryöstäkööt vieraat hänen työnsä hedelmät.

¹²Älköön kukaan osoittako hänelle armoa,

älköön kukaan säälikö hänen orpoja lapsiaan.

¹³Sammukoon hänen sukunsa,

jo toisessa polvessa kadotkoon hänen nimensä.

¹⁴Hänen isiensä synnit pysykööt Herran muistissa,

hänen äitinsä rikkomukset älkööt unohtuko,

¹⁵pysykööt ne aina Herran edessä.

Hävittäköön Herra heidän muistonsa maan päältä!

¹⁶Tuo mies ei ajatellutkaan tehdä hyvää.

Hän vainosi köyhää ja avutonta,

ajoi murtuneen ihmisen kuolemaan.

¹⁷Hän syyti kirouksia –

saakoon itse ne päälleen!

Ketään hän ei siunannut –

jääköön itse siunauksetta!

¹⁸Kietokoon kirous hänet kuin vaate,

menköön se hänen sisäänsä kuin vesi,

hänen luihinsa kuin liukas öljy.

¹⁹Olkoon se viittana hänen yllään,

vyönä hänen lanteillaan.

²⁰Näin tehköön Herra niille, jotka minua syyttävät,

niille, jotka puhuvat minusta pahaa.

²¹Herra, minun Herrani,

tule avukseni

nimesi kunnian tähden!

Sinä olet hyvä ja uskollinen,

pelasta minut!

²²Minä olen köyhä ja avuton,

sydämeni on haavoilla.

²³Minä katoan kuin väistyvä varjo,

minut huitaistaan pois kuin heinäsirkka.

²⁴Polveni horjuvat paastoamisesta,

olen pelkkää luuta ja nahkaa.

²⁵

nyökyttelevät päätään, kun minut näkevät.

²⁶Auta minua, Herra, Jumalani!

Sinä, joka olet uskollinen,

pelasta minut!

²⁷Tulkoot he tuntemaan sinun kätesi voiman,

saakoot tietää, että sinä, Herra, autat.

²⁸Kirotkoot vain – sinä siunaat.

Nouskoot minua vastaan – heidän käy huonosti,

mutta palvelijasi saa iloita.

²⁹Olkoon pilkka syyttäjieni vaatteena,

häpeä heidän viittanaan.

³⁰Suureen ääneen minä kiitän Herraa,

kansan keskellä minä häntä ylistän.

³¹Hän seisoo sorretun vierellä

ja pelastaa hänet niiden käsistä,

jotka tahtovat hänet tuomita.