Psalmi 102

Kärsivän ahdistus ja toivo

102¹Nääntyneen ja onnettoman rukous, kun hän avaa sydämensä Herralle.

²Kuule rukoukseni, Herra,

nouskoon huutoni sinun luoksesi!

³Älä kätke minulta kasvojasi,

kun olen ahdingossa.

Kallista korvasi minun puoleeni!

Kun huudan sinua avuksi,

älä viivytä vastaustasi.

⁴Päiväni haihtuvat kuin savu,

tuska polttaa luitani kuin tuli.

⁵Sisimpäni on kuin kulottunut ruoho.

Enää en muista syödäkään,

⁶

olen pelkkää luuta ja nahkaa.

⁷Minä olen kuin huuhkaja autiomaassa,

kuin pöllö, joka asustaa raunioissa.

⁸Minä valvon yöni, olen yksin

kuin katolla kyyhöttävä lintu.

⁹

kirotessaan vihamiehiään he käyttävät minun nimeäni.

¹⁰

kyyneleet maustavat juomani.

¹¹Vihasi vimmassa

sinä paiskasit minut maahan.

¹²

ruohon lailla minä lakastun.

¹³Mutta sinä, Herra, hallitset ikuisesti,

sinun nimesi kaikuu polvesta polveen.

¹⁴Sinä nouset ja armahdat Siionia.

Sen aika on tullut, armon aika.

¹⁵Sinun palvelijasi rakastavat sen kiviä,

he surevat kaupunkinsa tuhkaa.

¹⁶Kansat pelkäävät Herran nimeä,

maan kuninkaat kumartavat häntä,

¹⁷

ja ilmestyy kunniassaan.

¹⁸Hän katsoo sorrettujen puoleen,

ei torju heidän rukoustaan.

¹⁹

jotta uudeksi luotu kansa

ylistäisi Herraa.

²⁰Herra katsoo pyhästä korkeudestaan,

tähyää taivaasta maan päälle.

²¹Hän kuulee vankien vaikerruksen,

hän vapauttaa kuoleman omat.

²²Siionissa kuulutetaan Herran nimeä,

Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan,

²³

kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa.

²⁴Hän on murtanut minun voimani kesken matkan,

lyhentänyt elinpäivieni määrän.

²⁵Minä sanon hänelle: Jumalani,

älä ota minua pois puolitiessä!

Sinä elät iäti, ajasta aikaan.

²⁶Jo ammoin sinä laskit maan perustukset,

sinun kättesi työtä ovat taivaat.

²⁷

Ne kuluvat loppuun kuin vaate,

sinä vaihdat niitä kuin vaatekertaa,

ja ne vaihtuvat uusiin.

²⁸Mutta sinä olet iäti sama,

sinun vuotesi eivät lopu.

²⁹Palvelijoittesi lapset saavat asua turvassa,

heidän lastensa lapset ovat huomassasi.