Raamattu 1992 (KR92)
7

Viettelijätär ja hänen saaliinsa

71Muista, poikani, mitä sinulle sanon,

pidä mielessäsi minun neuvoni.

2Muista ohjeeni, niin menestyt,

saamiasi neuvoja varjele kuin silmäterää.

3

7:3
2. Moos. 13:16
5. Moos. 6:8
Sananl. 3:3,6:21
Pujota ne sormiisi,

kirjoita sydämesi tauluun.

4Sano viisaudelle: »Sinä olet sisareni»,

kutsu ymmärrystä ystäväksesi.

5

7:5
Sananl. 2:16+
Silloin varjellut toisen vaimolta,

vieraalta naiselta, joka viekoittelee.

6Kun seisoin ikkunan ääressä

ja katsoin ulos kadulle,

7näin nuoria miehiä, kokemattomia nuorukaisia,

ja heidän joukossaan yhden, joka oli mieltä vailla.

8Hän meni kadun yli, kääntyi kulmauksesta

ja asteli kohti naisen taloa.

9Oli jo ilta, alkoi hämärtää,

päivä oli pimentymässä yöksi,

10ja nainen tuli vastaan

porton asussa ja viekkain aikein.

11Kotona hän ei himoltaan rauhaa saa,

hänen levottomat jalkansa tahtovat ulos.

12Milloin hän on kadulla, milloin torilla,

milloin missäkin vaanimassa.

13Hän tarttuu poikaan, suutelee häntä

ja julkeasti katsoen sanoo:

14»Olen luvannut uhrata yhteysuhrin,

ja tänään täytän lupaukseni.

15Siksi lähdin kadulle sinua vastaan –

juuri sinua etsin, ja nyt olet tässä!

16Olen valmistanut vuoteen, levittänyt peitteet,

monenväriset Egyptin pellavakankaat,

17ja pirskottanut niille mirhaa,

aaloeta ja kanelia.

18Tule, iloitaan yhdessä,

nautitaan lemmestä aamuun asti!

19Mieheni ei ole kotona,

hän lähti pitkälle matkalle.

20Rahansakin hän otti mukaan,

hän palaa kotiin vasta täydenkuun päivänä.»

21Niin nuorukainen taipuu naisen viekoituksiin,

hullaantuu tämän houkuttelevista sanoista.

22Auliisti hän lähtee naisen perään,

niin kuin härkä teurastajan luo,

kuin köytetty hullu kuritusta kohti.

23Niin hän lentää satimeen kuin lintu, päätä pahkaa,

eikä huomaa leikkivänsä hengellään,

ennen kuin nuoli hänet lävistää.

24Siispä, poikani, kuule minua,

seuraa tarkoin mitä sanon.

25Älä päästä sydäntäsi viettelijän teille,

hänen poluilleen älä harhaudu,

26sillä hän on syössyt monet tuhoon,

lukemattomat ovat hänen uhrinsa.

27

7:27
Sananl. 2:18+
Hänen talonsa kautta kulkee tuonelan tie,

joka viettää kuoleman kammioihin.

8

Viisaus kertoo itsestään

81Kuulkaa! Viisaus kutsuu,

ymmärrys korottaa äänensä.

2Kukkulan laella, tien vierellä se seisoo,

siellä missä polut haarautuvat eri suuntiin.

3Markkinapaikoilla, tungoksen keskellä,

kaupunkiin vievillä porteilla se huutaa:

4»Teitä minä kutsun, ihmiset,

teille kaikille osoitan sanani.

5Hankkikaa viisautta, te ymmärtämättömät,

hankkikaa tietoa, te houkat!

6Kuulkaa! Minä puhun totuuden sanoja,

puhun ilman vilppiä, kun suuni avaan.

7Minkä kieleni tuo julki, se on kaikki totta,

huuleni kauhistuvat jumalattomuutta.

8Minkä puhun, se pitää paikkansa,

puheeni ei ole kieroa eikä väärää.

9Se on selkeää sille, joka ymmärtää,

helppoa sille, joka on tavoittanut tiedon.

10

8:10,11
Job 28:15–19+
Arvostakaa ohjeitani enemmän kuin hopeaa,

tietoa enemmän kuin kalleinta kultaa,

11sillä viisaus on koralleja arvokkaampaa,

mitkään aarteet eivät vedä sille vertaa.

12»Minä, viisaus, viihdyn älyn seurassa,

harkinta ja tieto ovat kumppanini.

13Joka Herraa pelkää, vihaa kaikkea pahaa.

Ylpeyttä minä vihaan, kopeaa mieltä,

pahoja tekoja ja vilpillistä puhetta.

14Minulta tulee ajatus, minulta sen toteutus,

minä olen ymmärrys, minun on voima.

15Minun avullani kuninkaat hallitsevat,

maan mahtavat säätävät oikeat lait.

16Minun avullani valtiaat pitävät valtaa,

kansan johtajat antavat oikeat tuomiot.

17Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat,

ne, jotka etsivät, löytävät minut.

18Minun kanssani tulevat rikkaus ja kunnia,

ehtymätön vauraus ja suuri siunaus.

19Minun antini on parempaa kuin puhtain kulta,

minun lahjani paremmat kuin paras hopea.

20Minä vaellan totuuden tietä,

horjumatta minä kuljen oikeuden polkua.

21Jotka minua rakastavat, ne minä palkitsen,

minä täytän heidän aittansa ja varastonsa.

22

8:22
Job 38:4
»Minut Herra loi ennen kaikkea muuta,

luomisensa esikoisena, ennen taivasta ja maata.

23Iankaikkisuudesta minä sain alkuni,

kaiken alussa, ennen kuin maata oli.

24Kun synnyin, ei syvyyksiä vielä ollut,

ei lähteitä tuomaan niiden vettä.

25Ennen kuin vuoret pantiin sijalleen,

ennen kuin oli kukkuloita, minä synnyin,

26ennen kuin hän teki maat ja mannut,

ennen kuin oli hiekan jyvääkään.

27Olin läsnä, kun hän pani taivaat paikoilleen

ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle,

28kun hän korkeuksissa teki taivaan pilvet

ja sai syvyyden lähteet kumpuamaan,

29

8:29
Job 38:10,11
Ps. 104:9
Jer. 5:22
kun hän pani merelle rajat,

loi rannat patoamaan sen vedet,

ja kun hän lujitti maan perustukset.

30Jo silloin minä, esikoinen, olin hänen vierellään,

hänen ilonaan päivät pitkät,

kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään.

31Maan kiekko oli leikkikalunani,

ilonani olivat ihmislapset.

32»Nyt, lapset, kuulkaa minua!

Hyvin käy sen, joka minun tietäni kulkee.

33Kuulkaa neuvojani, niin viisastutte,

älkää lyökö niitä laimin.

34Hyvin käy sen, joka minua kuulee,

päivästä päivään valvoo ovellani,

valppaana odottaa sen kynnyksellä.

35

8:35
Sananl. 3:16+
Joka minut löytää, löytää elämän,

hänet Herra ottaa suosioonsa.

36Pahoin käy sen, joka minua uhmaa,

joka minua vihaa, rakastaa kuolemaa.»

9

Viisauden kutsu, tyhmyyden houkutus

91Viisaus on rakentanut itselleen talon,

seitsenpylväisen rakennuksen.

2Hän on teuraansa teurastanut,

maustanut viinin, kattanut pöydän

3ja lähettänyt palvelustyttönsä kaupunkiin

kuuluttamaan sen kukkuloilta:

4»Oletko kokematon? Tule silloin tänne!»

Ja ymmärtämättömille hän sanoo:

5»Tulkaa, syökää pöytäni antimia,

juokaa viiniä, jonka olen itse maustanut.

6Jättäkää haihattelu, niin menestytte,

kulkekaa vakaasti viisauden tietä.»

7

9:7,8
Matt. 7:6
Jos omahyväistä ojennat, hän pilkkaa sinua,

jos jumalatonta nuhtelet, saat solvauksen.

8Omahyväistä älä nuhtele, hän vihastuu sinuun,

nuhtele viisasta, niin hän rakastaa sinua.

9

9:9
Matt. 13:12
Neuvo viisasta, ja hän viisastuu yhä,

opeta hurskasta, ja hän oppii lisää.

10

9:10
Job 28:28+
Herran pelko on viisauden alku,

Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta.

11

9:11
Sananl. 3:16+
»Minä, viisaus, lisään elinpäiviäsi,

kartutan elämäsi vuosia.

12Jos elät viisaasti, hyödyt viisaudestasi itse,

holtittomasta elämästä kärsit itse.»

13Tyhmyys, se häpeämätön nainen,

pieksee suutaan muttei ymmärrä mitään.

14Kaupungin korkeimmalla paikalla

hän valtiaan tavoin istuu ovellaan

15ja kutsuu talon ohi kulkevia,

jotka vakaasti vaeltavat omaa tietään:

16»Oletko kokematon? Tule silloin tänne!»

Ja ymmärtämättömille hän sanoo:

17

9:17
Sananl. 20:17
»Varastettu vesi makealta maistuu,

herkuista parhain on salaa syöty leipä.»

18

9:18
Sananl. 2:18+
Eikä toinen aavista, että se on varjojen talo,

tuonelan kuilu tuota kutsua kuulevalle.