Raamattu 1992 (KR92)
34

Luvatun maan rajat

341Herra sanoi Moosekselle:

2»Anna israelilaisille tämä käsky. Te tulette nyt Kanaaninmaahan, siihen maahan, jonka te saatte omaksenne, ja nämä ovat Kanaaninmaan rajat.

3

34:3
Joos. 15:21. Moos. 14:3
»Etelässä maanne raja kulkee Sinin autiomaassa pitkin Edomin maan rajaa. Tämä raja alkaa idässä Kuolleenmeren eteläpäästä, 4kääntyy kohti Skorpionisolaa ja jatkuu sen eteläpuolitse Sinin kautta Kades-Barnean eteläpuolelle. Sieltä raja kulkee Hasar-Addariin ja Asmoniin, 5
34:5
1. Moos. 15:18+
kääntyy sitten Egyptin rajapuroa kohti ja jatkuu sitä pitkin mereen.34:5,6 Meri ja Suurimeri tarkoittavat molemmat Välimerta.

6»Läntisenä rajana on Suurimeri rantoineen. Se on teidän rajanne lännen puolella.

7»Tämä on teidän pohjoisrajanne: vetäkää raja Suurestamerestä Horinvuoreen, 8Horinvuoresta Lebo-Hamatiin ja sieltä Sedadiin saakka. 9Sitten raja jatkuu Sifroniin ja edelleen Hasar-Enaniin saakka. Tämä on teidän rajanne pohjoisen puolella.

10»Idän puolella teidän tulee vetää raja Hasar-Enanista Sefamiin, 11josta raja laskeutuu Riblaan, Ainin itäpuolelle, ja sieltä edelleen, kunnes se kohtaa Gennesaretinjärven itäisen rantatörmän. 12Sieltä raja kulkee Jordaniin ja sitä pitkin Kuolleeseenmereen. Tämä on teidän maanne, ja nämä ovat sitä ympäröivät rajat.»

13Mooses ilmoitti israelilaisille tämän käskyn: »Tämä on se maa, joka teidän on jaettava keskenänne arpomalla. Herra on määrännyt sen annettavaksi yhdeksälle ja puolelle heimolle, 14

34:14
4. Moos. 32:33
sillä Ruubenin ja Gadin heimot sukukuntineen sekä puolet Manassen heimosta ovat jo ottaneet itselleen oman osuutensa maasta. 15Nämä kaksi ja puoli heimoa ovat saaneet osuutensa Jordanin itäpuolelta vastapäätä Jerikoa.»

Maan jakajiksi asetetut miehet

16Herra sanoi Moosekselle: 17

34:17
Joos. 14:1,21:1
»Nämä kaksi, pappi Eleasar ja Joosua, Nunin poika, ovat ne miehet, joiden tulee jakaa teille omat osuutenne maasta. 18Tähän tehtävään teidän tulee lisäksi ottaa yksi päämies kustakin heimosta. 19Nämä ovat ne miehet: Juudan heimosta Kaleb, Jefunnen poika, 20Simeonin heimosta Samuel, Ammihudin poika, 21Benjaminin heimosta Elidad, Kislonin poika, 22Danin heimosta päämies Bukki, Joglin poika, 23Joosefin heimoihin kuuluvasta Manassen heimosta päämies Hanniel, Efodin poika, 24ja Efraimin heimosta päämies Kemuel, Siftanin poika, 25Sebulonin heimosta päämies Elisafan, Parnakin poika, 26Isaskarin heimosta päämies Paltiel, Assanin poika, 27Asserin heimosta päämies Ahihud, Selomin poika, 28ja Naftalin heimosta päämies Pedahel, Ammihudin poika.»

29Nämä miehet Herra määräsi jakamaan israelilaisille Kanaaninmaan.

35

Leeviläisten kaupungit

351Herra sanoi Moosekselle Moabin tasangolla Jordanin varrella vastapäätä Jerikoa:

2

35:2
Joos. 21:2
»Sano israelilaisille, että niistä maista, jotka he saavat omikseen, heidän on annettava leeviläisille kaupunkeja asuinpaikoiksi. Leeviläisille tulee antaa myös laidunmaita kaupunkien ympäriltä. 3Nämä kaupungit ovat heidän asuinpaikkoinaan, ja laidunmaat ovat heidän juhtiaan, karjaansa ja kaikkia muita eläimiään varten. 4Kaupunkeihin kuuluvien laidunmaiden, jotka teidän on annettava leeviläisille, tulee ulottua kaupungin muurista tuhat kyynärää joka suuntaan. 5Kaupunkia idän, etelän, lännen ja pohjoisen puolelta ympäröivän laidunmaan jokaisen sivun pituudeksi tulee mitata kaksituhatta kyynärää. Tällaiset laidunmaat leeviläisten tulee saada kaupunkiensa ympäriltä.

6

35:6
Joos. 21:13
»Niistä kaupungeista, joita te annatte leeviläisille, on kuuden oltava turvakaupunkeja, joihin toisen ihmisen kuolemaan syyllistynyt voi paeta. Näiden lisäksi teidän tulee antaa leeviläisille neljäkymmentäkaksi muuta kaupunkia. 7Kaupunkeja, jotka teidän on annettava leeviläisille, on siis kaikkiaan neljäkymmentäkahdeksan; kuhunkin tulee lisäksi kuulua laidunmaa. 8
35:8
Joos. 21:3
Kun varaatte leeviläisille kaupunkeja israelilaisten omistamista maista, suurten heimojen osuudesta tulee ottaa enemmän ja pienten heimojen osuudesta vähemmän. Kukin heimo antakoon leeviläisille kaupunkeja sille jaettavan maa-alueen suuruuden mukaisesti.»

Turvakaupungit

9Herra sanoi Moosekselle:

10»Sano israelilaisille: Kun te nyt menette Jordanin yli Kanaaninmaahan, 11

35:11
2. Moos. 21:13+
valitkaa itsellenne joitakin kaupunkeja turvapaikoiksi, niin että jokainen, joka on vahingossa surmannut toisen ihmisen, voisi paeta johonkin niistä. 12Näissä kaupungeissa hän on turvassa verikostoon velvoitetulta vainajan sukulaiselta, eikä häntä saa surmata, ellei häntä ole julkisesti tutkittu ja tuomittu. 13Määrätkää turvakaupungeiksi kuusi kaupunkianne. 14Näistä kolme kaupunkia on määrättävä Jordanin itäpuolelta ja toiset kolme Kanaaninmaasta. 15Israelilaisille sekä heidän keskuudessaan asuville siirtolaisille ja muukalaisille nämä kuusi kaupunkia ovat turvapaikkoja. Niihin voi paeta jokainen, joka on vahingossa surmannut toisen ihmisen.

16

35:16
1. Moos. 9:6+
»Jos joku lyö rautaesineellä toisen kuoliaaksi, hän on murhamies ja hänet on surmattava. 17Jos joku heittää toista niin suurella kivellä, että sillä voi tappaa, ja tämä kuolee, heittäjä on murhamies ja hänet on surmattava. 18Samoin, jos joku iskee toista puuesineellä, jota voi käyttää tappoaseena, ja tämä kuolee, lyöjä on murhamies ja hänet on surmattava. 19Verikostoon velvoitettu vainajan sukulainen saa surmata hänet heti, kun hänet kohtaa. 20Jos joku vihastuksissaan iskee toista tai tahallaan heittää häntä jollakin, niin että hän kuolee, 21tai jos hän lyö nyrkillä vihamiestään, niin että tämä kuolee, teon tekijä on surmattava, sillä hän on murhamies. Verikostoon velvoitettu sukulainen saa surmata hänet heti, kun hänet kohtaa.

22»Jos joku vahingossa lyö toista ihmistä, jonka kanssa hän ei ole ollut riidoissa, tai satuttaa toista jollakin esineellä 23-24tai sellaisella kivellä, joka voi tappaa, ja jos toinen kuolee, kuoleman aiheuttajan ja verikostoa vaativan sukulaisen välinen asia on tutkittava ja ratkaistava julkisesti. Näin on tehtävä siinä tapauksessa, että surmansa saanut ei ollut surmaajan vihamies eikä surmaaja ollut aikonut häntä vahingoittaa. 25Kansan tulee suojella surmaajaa verikostoa vaativalta sukulaiselta ja viedä hänet takaisin siihen turvakaupunkiin, johon hän alun perin oli paennut. Siellä hänen on asuttava pyhällä öljyllä virkaansa voidellun ylipapin kuolemaan saakka. 26Jos surmaaja poistuu siitä turvakaupungista, johon hän on paennut, 27ja jos verikostoon velvoitettu vainajan sukulainen tällöin tavoittaa hänet turvakaupungin rajojen ulkopuolella ja tappaa hänet, kostaja ei joudu vastuuseen verenvuodatuksesta. 28Surmaajan on pysyttävä turvakaupungissa ylipapin kuolemaan saakka, mutta ylipapin kuoltua hän saa palata kotiinsa. 29Näitä lakeja ja säädöksiä teidän on noudatettava sukupolvesta toiseen, missä ikinä asuttekin.

30

35:30
5. Moos. 17:6,19:15
»Ihmisen surmaamista koskevissa tapauksissa saa tekoon syyllisen surmata vain todistajien antaman todistuksen nojalla. Kuolemantuomion langettamiseen ei kuitenkaan riitä yhden ihmisen antama todistus. 31Jos joku on murhannut toisen ja näin ansainnut kuolemantuomion, te ette saa ottaa vastaan hänen henkensä pelastamiseksi tarjottua hyvitysmaksua; hänet on surmattava. 32Älkää hyvitysmaksua vastaankaan salliko turvakaupunkiin paenneen surmaajan palata kotiseudulleen, ennen kuin ylipappi on kuollut. 33
35:33
2. Sam. 21:1
Älkää saastuttako maata, jossa asutte; veri saastuttaa maan, ja maan, johon verta on vuodatettu, voi puhdistaa verivelasta vain sen verellä, joka veren on vuodattanut. 34
35:34
3. Moos. 26:11
Älkää saattako epäpuhtaaksi maata, jossa asutte ja jossa myös minä, Herra, asun teidän keskuudessanne.»

36

Tyttärien perintöoikeutta koskevia säännöksiä

361

36:1
4. Moos. 26:29
Joosefista polveutuvan Gileadin, Makirin pojan, Manassen pojanpojan, suvun päämiehet tulivat Mooseksen ja Israelin sukukuntien johtomiesten eteen 2
36:2
4. Moos. 26:55,27:7
Joos. 17:4
ja sanoivat: »Sinä olet saanut Herralta käskyn jakaa maa arpomalla perintöosiksi israelilaisille. Herra on myös käskenyt sinua antamaan veljemme Selofhadin osuuden maasta hänen tyttärilleen. 3Mutta jos he menevät naimisiin johonkin muuhun heimoon kuuluvan israelilaisen miehen kanssa, heidän perintöosansa erotetaan meidän sukumme perintömaasta ja liitetään sen heimon perintöosaan, johon he siirtyvät. Se osa otetaan pois meille langenneesta osuudesta. 4
36:4
3. Moos. 25:10
Sitten kun Israelissa on riemuvuosi, tyttärien perintöosa liitetään pysyvästi sen heimon perintöosaan, johon he ovat siirtyneet, ja silloin heille annettu osuus on lopullisesti repäisty irti meidän sukumme maasta.»

5Herran käskystä Mooses sanoi israelilaisille: »Joosefin jälkeläisten heimo on oikeassa. 6Näin Herra on säätänyt Selofhadin tyttärien asiasta: He voivat avioitua kenen kanssa haluavat, kunhan menevät naimisiin isänsä sukukuntaan kuuluvan miehen kanssa. 7Israelilaisten maaomaisuus ei saa siirtyä heimolta toiselle, vaan kaikkien on pidettävä kiinni oman heimonsa perintömaista. 8Sen tähden tulee jokaisen Israelin heimoihin kuuluvan tyttären, joka perii isänsä maat, mennä naimisiin isänsä sukukuntaan kuuluvan miehen kanssa. Näin isien omistamat maat kulkevat perintönä siten, 9ettei mikään perintöosa siirry heimolta toiselle, vaan jokainen Israelin heimo saa pitää omat maansa itsellään.»

10Selofhadin tyttäret noudattivat Herran Moosekselle antamaa käskyä. 11Mahla, Tirsa, Hogla, Milka ja Noa, Selofhadin tyttäret, menivät naimisiin setiensä poikien kanssa. 12Heidät otettiin vaimoiksi Joosefin pojan Manassen sukuun, ja näin heille tuleva osuus maasta pysyi heidän isänsä suvulla ja heimolla.

13Nämä olivat ne käskyt ja säädökset, jotka Herra käski Mooseksen ilmoittaa israelilaisille Moabin tasangolla Jordanin varrella vastapäätä Jerikoa.