Raamattu 1992 (KR92)
4

41Mutta kun Sanballat ja Tobia ja arabialaiset, ammonilaiset ja asdodilaiset saivat kuulla, että Jerusalemin muurien korjaaminen edistyi ja aukot niissä alkoivat täyttyä, he vimmastuivat. 2He liittoutuivat hyökätäkseen yhdessä Jerusalemin kimppuun ja saattaakseen sen sekasortoon. 3Me rukoilimme Jumalaa ja asetimme vartijoita, jotka yötä päivää vartioivat kaupunkia, ettei vihollinen pääsisi yllättämään. 4Mutta koko Juudan heimo valitti:

– Kantajien voimat uupuvat,

niin paljon on soraa raivattava pois.

Me emme jaksa

rakentaa muuria valmiiksi.

5Meidän vastustajamme puhuivat: »Kaupungin asukkaat eivät saa aavistaa mitään, ennen kuin jo olemme heidän keskellään. Sitten tapamme heidät ja teemme lopun heidän työnteostaan.» 6Mutta luoksemme tuli heidän lähistöllään asuvia heimolaisiamme, ja me kuulimme heiltä yhä uudelleen suunnitelmista, joita viholliset hautoivat meitä vastaan. 7Silloin sijoitin keihäsmiehiä kohtiin, joissa muuri ei vielä antanut suojaa, ja asetin kansan suvuittain asemiin miekkoineen, keihäineen ja jousineen. 8

4:8
4. Moos. 14:9
5. Moos. 20:3,4
Tarkastettuani kaiken astuin esiin ja sanoin ylimyksille, johtomiehille ja muulle kansalle: »Älkää pelätkö vihollisia! Muistakaa Herraa, joka on suuri ja pelättävä. Taistelkaa veljienne, poikienne ja tyttärienne, vaimojenne ja kotienne puolesta.»

Rakennustöitä jatketaan ase kädessä

9Vihollisemme saivat kuulla, että heidän suunnitelmansa oli tullut meidän tietoomme. Näin Jumala oli tehnyt heidän aikeensa tyhjäksi, ja me palasimme kaikki muurille, kukin omaan työhönsä. 10Tästä päivästä lähtien vain puolet miehistäni oli työssä, toinen puoli oli varustautunut keihäin, kilvin, jousin ja haarniskoin. Päälliköt olivat Juudan kansan tukena, 11kun se rakensi muuria. Taakkojen kantajat työskentelivät vain toisella kädellä, toisessa he pitivät keihästä. 12Rakentajilla oli työn aikana miekka vyöllä. Minun vierelläni kulki torvenpuhaltaja. 13Sanoin ylimyksille, johtomiehille ja muulle kansalle: »Meidän työmaamme on laaja, ja me olemme hajallamme pitkin muuria, kaukana toisistamme. 14

4:14
2. Moos. 14:14+
Kun kuulette joltakin suunnalta torven äänen, kokoontukaa sinne meidän luoksemme. Jumala sotii puolestamme.»

15Näin me jatkoimme työtä aamun koitosta siihen asti, kun tähdet syttyivät taivaalle, ja puolet väestä seisoi vartiossa ase kädessä. 16Annoin kansalle myös määräyksen, että jokaisen miehen oli palvelijansa kanssa yövyttävä Jerusalemissa, jotta he voisivat yöllä olla vartiossa ja päivällä tehdä työtä. 17En minä itse eivätkä veljeni, eivät palvelijani eivätkä mukanani kulkevat vartiomiehet, ei kukaan meistä riisunut vaatteitaan. Jokaisella oli ase valmiina.

5

Velkojen anteeksiantaminen

51Monet miehet ja naiset alkoivat esittää äänekkäitä valituksia juutalaisia heimoveljiään vastaan. 2Jotkut sanoivat: »Meitä ja meidän poikiamme ja tyttäriämme on paljon. Meidän on saatava viljaa syödäksemme, jotta pysymme hengissä.» 3Toiset sanoivat: »Meidän täytyy pantata peltomme, viinitarhamme ja talomme, jotta saamme viljaa nälkäämme.» 4Jotkut taas sanoivat: »Meidän on täytynyt lainata rahaa peltojamme ja viinitarhojamme vastaan, jotta voimme maksaa verot kuninkaalle. 5Mutta olemmehan me samanarvoisia kuin veljemme, ja meidän lapsemme ovat yhtä hyviä kuin heidänkin. Kuitenkin meidän täytyy myydä poikamme ja tyttäremme orjiksi, ja tyttäriämme on jo myytykin. Me olemme voimattomia, kun peltomme ja viinitarhamme joutuvat vieraisiin käsiin.»

6Kuullessani heidän valituksensa minä suutuin kovasti. 7

5:7
2. Moos. 22:24+
Mietin asiaa ja vaadin sitten ylimykset ja johtomiehet vastaamaan teoistaan. Minä sanoin heille: »Te panette raskaan taakan heimoveljienne kannettavaksi.» Syytin heitä kansan edessä 8ja sanoin: »Me olemme tehneet voitavamme ostaaksemme vapaaksi heimoveljemme, jotka oli myyty vieraiden kansojen orjiksi. Mutta te myytte jopa omat veljenne. Ajatteletteko, että me lunastamme heidätkin?» He olivat vaiti eivätkä osanneet sanoa mitään. 9
5:9
Jes. 52:5
Hes. 36:20
Minä jatkoin: »Siinä te teette väärin. Eikö teidän tulisi elää Jumalan tahdon mukaisesti, jotteivät viholliskansat saisi aihetta pilkata meitä? 10Myös minä itse ja veljeni ja minun mieheni olemme lainanneet heille rahaa ja viljaa, mutta olemme valmiit antamaan tämän velan heille anteeksi. 11Antakaa tekin heille heti takaisin heidän peltonsa, viinitarhansa, oliivilehtonsa ja talonsa älkääkä perikö heiltä rahaa, viljaa, viiniä tai öljyä, jota olette heille lainanneet.»

12He vastasivat: »Me palautamme kaiken emmekä vaadi heiltä mitään. Teemme niin kuin sanot.» Minä kutsuin papit paikalle ja käskin kaikkien vannoa, että he tekisivät niin kuin oli sovittu. 13Sitten ravistin viittani laskosta ja sanoin: »Näin Jumala ravistakoon pois kodistaan ja konnultaan jokaisen, joka rikkoo tämän sopimuksen. Näin hänet ravistetaan tyhjiin.» Kansa vastasi: »Tapahtukoon niin!» Kaikki ylistivät Herraa ja tekivät niin kuin oli sovittu.

Nehemia käskynhaltijana

14Sinä aikana, jolloin olin kuninkaan määräyksestä Juudan käskynhaltijana – Artakserkseen kahdennestakymmenennestä hallitusvuodesta kolmanteenkymmenenteenkahdenteen vuoteen asti, yhteensä kaksitoista vuotta – minä en vaatinut kansalta ylläpitoa, joka käskynhaltijalle olisi kuulunut, eivät myöskään veljeni. 15Edelliset käskynhaltijat olivat panneet kansalle raskaita kuormia ja ottaneet ylläpitoaan varten neljäkymmentä hopeasekeliä päivää kohden. Myös heidän palvelijansa olivat sortaneet kansaa. Mutta minä en tehnyt niin, koska pelkäsin Herraa.

16

5:16
Neh. 4:17
Olin myös tarmokkaasti mukana rakentamassa muuria, ja samoin kaikki palvelijani olivat siellä työssä. Maata me emme ostaneet itsellemme. 17Minun pöydässäni aterioi sataviisikymmentä ylimystä ja johtomiestä sekä lisäksi naapurikansoihin kuuluvia miehiä, joita oli tullut luoksemme. 18Päivittäin minun kustannuksellani valmistettiin yksi härkä, kuusi lihotettua lammasta sekä lintuja, ja joka kymmenes päivä tuotiin runsain mitoin viiniä. En kuitenkaan vaatinut käskynhaltijalle kuuluvaa ylläpitoa, sillä kansan taakka oli raskas.

19

5:19
Neh. 13:14,22,31
Mark. 14:9
Ap. t. 10:31
Älä unohda, Jumalani, mitä olen tehnyt tämän kansan hyväksi.

6

Vastustajat pelottelevat Nehemiaa

61

6:1
Neh. 2:19
Kun Sanballat, Tobia, arabialainen Gesem ja muut vihollisemme kuulivat, että rakentamassani muurissa ei ollut enää yhtään aukkoa – tosin en ollut silloin vielä saanut portinpuoliskoja pystytetyksi portteihin – 2Sanballat ja Gesem lähettivät minulle sanan: »Tule Kefirimiin Onon laaksoon tapaamaan meitä.» Heillä oli kuitenkin paha mielessä. 3Minä lähetin heille sanansaattajan mukana vastauksen: »Minulla on suuri työ tekeillä. En voi tulla sinne, sillä työ keskeytyy, jos jätän sen ja lähden luoksenne.» 4Neljä kertaa he lähettivät minulle tällaisen viestin, ja minä vastasin aina samalla tavalla.

5Sitten Sanballat lähetti vielä viidennen kerran luokseni palvelijansa. Miehellä oli mukanaan sinetöimätön kirje, 6joka kuului näin: »Kansojen keskuudessa puhutaan, ja myös Gesem sanoo, että sinä rakennat muuria, koska aiot nousta juutalaisten kanssa kapinaan. Väitetään myös, että sinä pyrit heidän kuninkaakseen 7ja olet asettanut profeettoja, joiden on määrä huutaa sinut Jerusalemissa Juudan kuninkaaksi. Tämä tulee kyllä kuninkaankin tietoon. Tule siis neuvottelemaan meidän kanssamme.» 8Minä lähetin hänelle sanan: »Se, mitä sanoit, on aivan perätöntä. Olet itse keksinyt kaiken.» 9He tahtoivat vain pelotella meitä, sillä he uskoivat meidän säikähtävän ja jättävän työn kesken. Mutta minä sain tästä lisää rohkeutta.

10Menin tapaamaan Semajaa, Delajan poikaa, Mehetabelin pojanpoikaa, joka pysytteli sisällä talossaan. Hän sanoi: »Mennään yhdessä Jumalan temppeliin, sisälle pyhäkköön, ja suljetaan pyhäkön ovet. Muuten he tulevat yöllä ja tappavat sinut.» 11Mutta minä sanoin: »Minunlaiseni mieskö pakenisi? Ja voisinko minä mennä temppeliin ja silti jäädä henkiin? Ei, minä en mene.» 12Silloin oivalsin, että Jumala ei ollut häntä lähettänyt, vaan Tobia ja Sanballat olivat palkanneet hänet esittämään minulle tämän ennustuksen. 13Hänet oli palkattu, jotta minä pelästyisin ja noudattaisin hänen neuvoaan. Näin olisin tehnyt väärin ja joutunut häpeään ja pilkan kohteeksi.

14Älä unohda, Jumalani, mitä Tobia ja Sanballat ovat tehneet, ja samoin naisprofeetta Noadja ja muut profeetat, jotka yrittivät pelotella minua.

Muuri saadaan valmiiksi

15Muuri tuli valmiiksi elul-kuun kahdentenakymmenentenäviidentenä päivänä, kun työtä oli tehty viisikymmentäkaksi päivää. 16Kun ympärillämme asuvat viholliskansat kuulivat tämän, ne joutuivat pelon valtaan ja niiden täytyi nöyrinä tunnustaa, että tämä työ oli saatu päätökseen meidän Jumalamme avulla.

17Näihin aikoihin juutalaiset ylimykset ja Tobia lähettivät ahkerasti kirjeitä toisilleen. 18Tobia oli Sekanjan, Arahin pojan, vävy, ja hänen poikansa Johananin vaimo oli Mesullamin, Berekjan pojan, tytär. Siksi hänellä oli Juudassa paljon liittolaisia. 19Nämä kehuivat Tobiaa minulle ja kertoivat sitten hänelle, mitä minä olin sanonut. Tobia lähetti minulle kirjeitä, joissa hän yritti pelotella minua.