Raamattu 1992 (KR92)
1

Nehemia rukoilee Jumalaa

11 Nehemian, Hakaljan pojan, kertomus.

Kun kahdentenakymmenentenä vuotena 1:1 »Kahdentenakymmenentenä vuotena» viittaa kuningas Artakserkses I:n hallituskauteen, 465–424 eKr., vrt. 2:1. kislev-kuussa olin Susan linnassa, 2 tuli veljeni Hanani sinne Juudasta muutamien muiden miesten kanssa. Kysyin heiltä Jerusalemin oloista ja niistä juutalaisista, jotka olivat päässeet palaamaan vankeudesta. 3

1:3
2. Kun. 25:9 - 10
2. Aik. 36:19
He vastasivat: »Ne, jotka ovat päässeet palaamaan tuohon maakuntaan, elävät siellä suuressa kurjuudessa ja häpeässä. Jerusalemin muurit ovat raunioina, ja sen portit on poltettu.» 4 Tämän kuultuani istuin monta päivää maassa itkien ja murehtien ja paastoten.

Minä rukoilin taivaan Jumalaa:

5

1:5
5. Moos. 7:9
Dan. 9:4
»Herra, taivaan Jumala, sinä suuri ja pelättävä Jumala! Sinä pidät liittosi voimassa ja olet uskollinen niille, jotka rakastavat sinua ja noudattavat käskyjäsi. 6 Avaa silmäsi näkemään ja korvasi kuulemaan palvelijasi rukous! Yötä päivää minä rukoilen sinua palvelijoidesi, israelilaisten, puolesta, ja tunnustan tässä synnit, joita olemme tehneet sinua vastaan.

»Myös minä itse ja perhekuntani olemme tehneet syntiä. 7 Me olemme pahoin rikkoneet sinua vastaan, sillä emme ole noudattaneet lakeja, käskyjä ja säädöksiä, jotka sinä palvelijallesi Moosekselle annoit. 8

1:8
3. Moos. 26:33
5. Moos. 4:27 - 28:64
Mutta muistathan, että sanoit Moosekselle: ’Jos te luovutte minusta, minä hajotan teidät muiden kansojen sekaan. 9
1:9
5. Moos. 30:1–4
Jos sitten kuitenkin käännytte minun puoleeni ja noudatatte käskyjäni ja elätte niiden mukaan, kokoan teidät jälleen yhteen, vaikka teidät olisi hajotettu maan ääriin, ja vien teidät paikkaan, jonka olen valinnut nimeni asuinsijaksi.’ 10 Muistathan, että he ovat sinun palvelijoitasi, sinun kansaasi, jonka sinä olet suurella voimallasi ja väkevällä kädelläsi vapauttanut. 11 Herra, avaa korvasi kuulemaan minun rukoustani ja kaikkien niiden palvelijoidesi rukousta, jotka tahtovat pelätä ja kunnioittaa sinun nimeäsi! Täytä nyt pyyntöni ja anna kuninkaan osoittaa minulle suopeutta!»

2

Nehemia esittää kuninkaalle pyynnön

Minä olin kuninkaan juomanlaskija.

21 Kuningas Artakserkseen kahdentenakymmenentenä hallitusvuotena, nisan-kuussa, olin kerran tarjoilemassa kuninkaalle. Kuningas ei ollut koskaan ennen nähnyt minua masentuneena, ja kun ojensin hänelle viinimaljan, 2 hän kysyi: »Miksi näytät noin surulliselta? Et kai sinä ole sairas? Varmaan jokin huoli painaa mieltäsi.» Minä pelästyin kovin, 3

2:3
Dan. 2:4
mutta sanoin sitten kuninkaalle: »Saakoon kuningas elää ikuisesti! Kuinka minä en näyttäisi surulliselta, kun kaupunki, jossa esi-isieni haudat ovat, on tuhottu ja sen portit poltettu?»

4 Kuningas kysyi: »Mitä siis toivot minulta?» Minä rukoilin taivaan Jumalaa 5 ja vastasin: »Jos sinä, kuningas, näet hyväksi, jos tahdot osoittaa suopeutta palvelijallesi, niin salli minun lähteä Juudaan rakentamaan uudelleen kaupunkia, jossa esi-isieni haudat ovat.» 6 Kuningas, jonka vieressä istui kuningatar, kysyi minulta: »Kuinka kauan matkasi kestäisi? Milloin tulisit takaisin?» Kun esitin suunnitelmani, kuningas hyväksyi sen ja antoi minulle luvan lähteä, ja minä lupasin palata sovittuun aikaan mennessä.

7 Sanoin kuninkaalle vielä: »Jos sinä, kuningas, näet hyväksi, anna mukaani Eufratin länsipuolisen maakunnan maaherroille osoitetut käskykirjeet, jotta he sallisivat minun kulkea alueidensa läpi Juudaan. 8 Samoin pyydän kirjettä kuninkaan metsien vartijalle Asafille, että hän toimittaisi minulle puuta temppelin portteja ja kaupungin muureja varten ja sitä taloa varten, johon asetun asumaan.» Kuningas antoi minulle tällaiset kirjeet, sillä Jumalan suojaava käsi oli ylläni.

9 Saavuttuani Eufratin länsipuolisen maakunnan maaherrojen luo annoin heille kuninkaan kirjeet. Kuningas oli lähettänyt kanssani matkaan myös ratsumiehiä päällikköineen. 10 Mutta horonilainen Sanballat ja ammonilainen virkamies Tobia eivät ollenkaan pitäneet siitä, että nyt oli tulossa mies, joka tahtoi toimia israelilaisten hyväksi.

Nehemia tarkastaa Jerusalemin muurit

11 Kun olin saapunut Jerusalemiin ja ollut siellä kolme päivää, 12 lähdin muutamien miesten kanssa yöllä liikkeelle. En ollut kertonut kenellekään, mitä Jumala oli kehottanut minua tekemään Jerusalemin hyväksi. Minä ratsastin aasilla, muut kulkivat jalan. 13 Lähdin yöllä ulos kaupungista Laaksoportin kautta, suuntasin kulkuni kohti Lohikäärmelähdettä ja Lantaporttia ja tutkin Jerusalemin muureja. Ne olivat raunioina, ja portit oli poltettu. 14 Jatkoin matkaani Lähdeportille ja Kuninkaanlammikolle. Sieltä ei aasini mahtunut enää kulkemaan eteenpäin, 15 ja niin ratsastin yön aikana laaksoa pitkin ja tarkastelin sieltä käsin muuria. Sitten palasin Laaksoportin kautta takaisin kaupunkiin.

16 Johtomiehet eivät tienneet, missä olin käynyt ja mitä olin tehnyt, sillä en ollut ilmoittanut aikeistani juutalaisille, en papeille, ylimyksille, johtomiehille enkä muillekaan, joita asia koski. 17

2:17
Sir. 49:13
Mutta nyt sanoin heille: »Te näette, millaisessa vaarassa olemme, kun Jerusalem on raunioina ja sen portit on poltettu. Meidän on ryhdyttävä rakentamaan Jerusalemin muureja. Emme saa enää alistua tähän häpeään.» 18 Kerroin myös, kuinka hyvin Jumalan käsi oli johtanut minua ja mitä kuningas oli minulle sanonut. He sanoivat: »Meidän täytyy ruveta rakentamaan muureja.» Ja he kävivät tarmokkaasti käsiksi työhön.

19

2:19
Neh. 3:33
Mutta kun horonilainen Sanballat, ammonilainen virkamies Tobia ja arabialainen Gesem kuulivat tästä, he ivasivat ja pilkkasivat meitä ja sanoivat: »Mitä te oikein olette tekemässä? Aiotteko kapinoida kuningasta vastaan?» 20 Minä vastasin heille: »Taivaan Jumala auttaa meitä. Olemme hänen palvelijoitaan ja ryhdymme rakennustöihin. Mutta teillä ei ole osuutta eikä oikeutta Jerusalemiin, eikä teistä jää tänne mitään muistoa.»

Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt sivuston evästekäytännön » Lisää tietoa.[piilota viesti]