1¹Ennussana Ninivestä. Elkosilaisen Nahumin näyn kirja.

Herra kostaa vihollisilleen

²

hän on Jumala, joka kostaa vihollisilleen.

Herra kostaa, hän on täynnä vihaa,

Herra kostaa vastustajilleen.

Vihollisiaan hän ei lakkaa vihaamasta.

³

mutta hänen voimansa on suuri,

ei hän jätä rankaisematta.

Myrskyssä ja rajuilmassa kulkee hänen tiensä,

pilvet ovat hänen askeltensa pöly.

⁴

hän antaa kaikkien virtojen ehtyä.

Basan ja Karmel kuihtuvat,

Libanonin kukoistus lakastuu.

⁵

kukkulat hajoavat.

Herra hävittää maan, koko maanpiirin,

ja kaikki sen asukkaat.

⁶Kuka kestää hänen raivoaan,

kuka voi vastustaa hänen vihansa hehkua?

Hänen suuttumuksensa purkautuu kuin tuli,

ja kalliot halkeavat hänen voimastaan.

⁷

turvapaikka hädän päivänä,

hän tuntee ne, jotka luottavat häneen.

⁸Kuin vyöryvä tulva

hän tekee lopun vastustajistaan

ja ajaa vihollisensa pimeyteen.

Lupauksia Juudalle, uhkauksia Assyrialle

⁹Ettekö te luota Herraan?

Hän hävittää viholliset,

toista kertaa ei teitä kohtaa onnettomuus.

¹⁰Tuli syö viholliset

kuin orjantappuratiheikön,

kuin kasan piikkipensaita.

He palavat tuhkaksi kuin kuivat oljet.

¹¹Sinusta, Ninive, lähti mies,

joka hautoi mielessään pahaa,

punoi juonia Herraa vastaan.

¹²Näin sanoo Herra:

– He ovat vahvoja ja heitä on paljon,

mutta heidät lyödään maahan

eikä heitä enää ole.

Minä olen kurittanut sinua, Juuda,

mutta en kurita enää.

¹³Nyt minä murran ikeen niskastasi

ja särjen kahleesi.

¹⁴– Näin on Herra päättänyt sinusta, Ninive:

Et saa nimellesi enää jälkeläisiä.

Temppelistäsi minä hävitän

jumalien patsaat ja kuvat.

Sinun hautasi on jo kaivettu,

et ole enää mitään.

2¹

ilosanoman tuojan askelet!

Hän kuuluttaa: rauha on tullut.

Vietä riemujuhliasi, Juuda,

täytä kaikki lupauksesi.

Ei koskaan enää

käy sinun kimppuusi onnettomuuden tuoja.

Hänet on lyöty ja tuhottu.

Niniven hävitys

²

Aseta vartiot paikoilleen!

Tähystä tietä!

Vyötä kupeesi, kokoa kaikki voimasi!

³Nyt Herra palauttaa

Jaakobin suuruuden

ja myös Israelin suuruuden,

vaikka niiden maat on hävitetty

ja viinitarhat tuhottu.

⁴Sankarien kilvet hohtavat punaisina,

soturit on puettu purppuraan,

vaunujen teräs säkenöi kuin tuli.

Taistelu lähestyy,

hevoset korskuvat.

⁵Vaunut syöksyvät kaduille,

ryntäävät toreilla sinne tänne,

loistavat kuin soihdut,

kiitävät kuin salamat.

⁶Kaupungin päälliköt kutsutaan koolle,

he juoksevat, kompastelevat

ja kiirehtivät muureille.

Mutta hyökkäystorni on jo paikoillaan.

⁷Virralle johtavat portit avataan,

ja palatsi huojuu.

⁸Kaupungin jumalatar kannetaan nähtäville,

se joutuu maanpakoon.

Myös sen papittaret viedään pois,

he valittavat kuin kyyhkyset

ja takovat rintaansa.

⁹Ninive on kuin patoallas,

josta vedet virtaavat pois.

Seisahtukaa! Pysähtykää!

Mutta kukaan ei käänny takaisin.

¹⁰Ryöstäkää hopeaa, ryöstäkää kultaa!

Täällä on loputtomasti aarteita,

kalleuksia vailla määrää!

¹¹

Sydän jähmettyy, polvet tutisevat,

koko ruumis tärisee,

kaikkien kasvot kalpenevat.

¹²

nuorten leijonien riistamaa,

jossa uros käyskenteli naaraansa kanssa

eikä niiden pentuja kukaan pelotellut?

¹³Leijona raateli pentujensa ruoaksi,

saalisti naarailleen.

Se täytti pesänsä riistalla,

luolansa tuoreella lihalla.

¹⁴– Katso, minä käännyn sinua vastaan,

sanoo Herra Sebaot.

Sotavaunusi minä poltan tuhkaksi,

miekka syö nuoret leijonasi.

Minä hävitän maan päältä

kaiken, minkä olet ryöstänyt,

enää ei kuulla sanansaattajiesi ääntä.

Veritekojen tahraama kaupunki

3¹

veritekojen tahraamaa,

täynnä pelkkää petosta,

ryöstösaalista,

sammumatonta raatelun kiihkoa!

²Ruoskat läiskyvät,

pyörät ryskyvät,

hevoset kiitävät,

vaunut hyppivät.

³Ratsut karkaavat pystyyn,

miekat välkkyvät,

keihäät salamoivat.

Kaikkialla kaatuneita,

kasoittain kuolleita,

ruumiita loputtomiin,

niihin kompastellaan.

⁴Kaikki tämä porton hillittömän haureuden tähden.

Suloinen ja kaunis hän oli, ovela velho,

joka haureudessaan teki kansat orjikseen,

velhoudellaan kietoi sukukunnat valtaansa.

⁵– Katso, minä käyn sinun kimppuusi,

sanoo Herra Sebaot.

Minä nostan hameesi liepeet kasvojesi yli

ja paljastan kansoille alastomuutesi,

valtakunnille häpeäsi.

⁶Lokaa minä viskaan päällesi,

häpäisen sinut,

sinusta tulee varoittava esimerkki.

⁷Kaikki, jotka sinut näkevät,

kääntyvät pois ja sanovat:

»Ninive on hävitetty,

mutta kukapa sitä surkuttelisi!»

Mistä minäkään löydän sinulle lohduttajia?

Pilkkalaulu Ninivestä

⁸

joka sijaitsi Niilin rannalla

vesien ympäröimänä?

Virta oli sen varustuksena,

vesi sen muurina.

⁹

sen suunnattoman mahdin.

Put ja Libya olivat sen tukena.

¹⁰Mutta sekin vietiin pois,

sekin joutui vankeuteen.

Sen lapset lyötiin murskaksi

katujen kulmissa.

Sen ylhäisistä heitettiin arpaa,

sen päämiehet pantiin kahleisiin.

¹¹Myös sinä juot vihan maljan,

juovut ja järkesi sumenee.

Myös sinä etsit turvapaikkaa,

kun vihollisesi uhkaavat.

¹²Linnoituksesi ovat kuin viikunapuut,

joissa varhaisviikunat kypsyvät.

Jos puuta ravistetaan, hedelmät putoavat

sen suuhun, joka tahtoo syödä.

¹³

Maasi portit ovat selkoselällään,

avoinna vihollisillesi,

tuli on tuhonnut salpasi.

¹⁴Ammenna itsellesi vettä piirityksen varalta,

vahvista linnoituksiasi.

Astu alas liejuun, polje savea,

tartu tiilimuottiin.

¹⁵Silti tuli ahmii sinut

ja miekka hävittää.

Vaikka lisääntyisit kuin heinäsirkat,

vaikka tulisit lukuisaksi kuin sirkkaparvet,

miekka nielee sinut

ahnehtien kuin heinäsirkan toukat.

¹⁶Vaikka kauppiaitasi olisi enemmän

kuin tähtiä taivaalla,

he katoavat hetkessä

niin kuin äsken kuoriutuneet heinäsirkat,

jotka äkkiä ovat lentäneet tiehensä.

¹⁷Sinun virkamiehesi ovat kuin heinäsirkat,

sinun kirjurisi kuin sirkkaparvi,

joka asettuu muurille

kylmänä päivänä.

Auringon noustessa parvi häviää,

eikä kukaan tiedä, missä sirkat ovat.

¹⁸

sinä Assyrian kuningas,

ylhäisesi nukkuvat.

Kansasi on hajallaan vuorilla,

kukaan ei kokoa sitä.

¹⁹

vammasi parantumaton.

Kun kansat kuulevat,

kuinka sinun on käynyt,

kaikki lyövät ilosta käsiään yhteen.

Ketä ei olisi kohdannut

sinun ainainen pahuutesi?