11Ennussana Ninivestä. Elkosilaisen Nahumin näyn kirja.
2
5. Moos. 5:9
Joos. 24:19
Herra puolustaa omiaan,
hän on Jumala, joka kostaa vihollisilleen.
Herra kostaa, hän on täynnä vihaa,
Herra kostaa vastustajilleen.
Vihollisiaan hän ei lakkaa vihaamasta.
3
Ps. 18:14
Herra on kärsivällinen,
mutta hänen voimansa on suuri,
ei hän jätä rankaisematta.
Myrskyssä ja rajuilmassa kulkee hänen tiensä,
pilvet ovat hänen askeltensa pöly.
4
Herra ärjäisee merelle ja kuivattaa sen,
hän antaa kaikkien virtojen ehtyä.
Basan ja Karmel kuihtuvat,
Libanonin kukoistus lakastuu.
5
Aam. 9:5
Miika 1:4
Vuoret järkkyvät hänen edessään,
kukkulat hajoavat.
Herra hävittää maan, koko maanpiirin,
ja kaikki sen asukkaat.
6Kuka kestää hänen raivoaan,
kuka voi vastustaa hänen vihansa hehkua?
Hänen suuttumuksensa purkautuu kuin tuli,
ja kalliot halkeavat hänen voimastaan.
7
Hyvä on Herra,
turvapaikka hädän päivänä,
hän tuntee ne, jotka luottavat häneen.
8Kuin vyöryvä tulva
hän tekee lopun vastustajistaan
ja ajaa vihollisensa pimeyteen.
9Ettekö te luota Herraan?
Hän hävittää viholliset,
toista kertaa ei teitä kohtaa onnettomuus.
10Tuli syö viholliset
kuin orjantappuratiheikön,
kuin kasan piikkipensaita.
He palavat tuhkaksi kuin kuivat oljet.
11Sinusta, Ninive, lähti mies,
joka hautoi mielessään pahaa,
punoi juonia Herraa vastaan.
12Näin sanoo Herra:
– He ovat vahvoja ja heitä on paljon,
mutta heidät lyödään maahan
eikä heitä enää ole.
Minä olen kurittanut sinua, Juuda,
mutta en kurita enää.
13Nyt minä murran ikeen niskastasi
ja särjen kahleesi.
14– Näin on Herra päättänyt sinusta, Ninive:
Et saa nimellesi enää jälkeläisiä.
Temppelistäsi minä hävitän
jumalien patsaat ja kuvat.
Sinun hautasi on jo kaivettu,
et ole enää mitään.
21
Room. 10:15
Katso, vuorilta lähestyvät
ilosanoman tuojan askelet!
Hän kuuluttaa: rauha on tullut.
Vietä riemujuhliasi, Juuda,
täytä kaikki lupauksesi.
Ei koskaan enää
käy sinun kimppuusi onnettomuuden tuoja.
Hänet on lyöty ja tuhottu.
2
Tuhon tuoja marssii sinua vastaan, Ninive.
Aseta vartiot paikoilleen!
Tähystä tietä!
Vyötä kupeesi, kokoa kaikki voimasi!
3Nyt Herra palauttaa
Jaakobin suuruuden
ja myös Israelin suuruuden,
vaikka niiden maat on hävitetty
ja viinitarhat tuhottu.
4Sankarien kilvet hohtavat punaisina,
soturit on puettu purppuraan,
vaunujen teräs säkenöi kuin tuli.
Taistelu lähestyy,
hevoset korskuvat.
5Vaunut syöksyvät kaduille,
ryntäävät toreilla sinne tänne,
loistavat kuin soihdut,
kiitävät kuin salamat.
6Kaupungin päälliköt kutsutaan koolle,
he juoksevat, kompastelevat
ja kiirehtivät muureille.
Mutta hyökkäystorni on jo paikoillaan.
7Virralle johtavat portit avataan,
ja palatsi huojuu.
8Kaupungin jumalatar kannetaan nähtäville,
se joutuu maanpakoon.
Myös sen papittaret viedään pois,
he valittavat kuin kyyhkyset
ja takovat rintaansa.
9Ninive on kuin patoallas,
josta vedet virtaavat pois.
Seisahtukaa! Pysähtykää!
Mutta kukaan ei käänny takaisin.
10Ryöstäkää hopeaa, ryöstäkää kultaa!
Täällä on loputtomasti aarteita,
kalleuksia vailla määrää!
11
Tyhjänä, typötyhjänä kaikki, tuhottuna!
Sydän jähmettyy, polvet tutisevat,
koko ruumis tärisee,
kaikkien kasvot kalpenevat.
12
Missä on nyt leijonien luola,
nuorten leijonien riistamaa,
jossa uros käyskenteli naaraansa kanssa
eikä niiden pentuja kukaan pelotellut?
13Leijona raateli pentujensa ruoaksi,
saalisti naarailleen.
Se täytti pesänsä riistalla,
luolansa tuoreella lihalla.
14– Katso, minä käännyn sinua vastaan,
sanoo Herra Sebaot.
Sotavaunusi minä poltan tuhkaksi,
miekka syö nuoret leijonasi.
Minä hävitän maan päältä
kaiken, minkä olet ryöstänyt,
enää ei kuulla sanansaattajiesi ääntä.
31
Voi kaupunkia,
veritekojen tahraamaa,
täynnä pelkkää petosta,
ryöstösaalista,
sammumatonta raatelun kiihkoa!
2Ruoskat läiskyvät,
pyörät ryskyvät,
hevoset kiitävät,
vaunut hyppivät.
3Ratsut karkaavat pystyyn,
miekat välkkyvät,
keihäät salamoivat.
Kaikkialla kaatuneita,
kasoittain kuolleita,
ruumiita loputtomiin,
niihin kompastellaan.
4Kaikki tämä porton hillittömän haureuden tähden.
Suloinen ja kaunis hän oli, ovela velho,
joka haureudessaan teki kansat orjikseen,
velhoudellaan kietoi sukukunnat valtaansa.
5– Katso, minä käyn sinun kimppuusi,
sanoo Herra Sebaot.
Minä nostan hameesi liepeet kasvojesi yli
ja paljastan kansoille alastomuutesi,
valtakunnille häpeäsi.
6Lokaa minä viskaan päällesi,
häpäisen sinut,
sinusta tulee varoittava esimerkki.
7Kaikki, jotka sinut näkevät,
kääntyvät pois ja sanovat:
»Ninive on hävitetty,
mutta kukapa sitä surkuttelisi!»
Mistä minäkään löydän sinulle lohduttajia?
8
Oletko sinä muka parempi kuin Theba,
joka sijaitsi Niilin rannalla
vesien ympäröimänä?
Virta oli sen varustuksena,
vesi sen muurina.
9
Jer. 46:9
Nubia ja Egypti antoivat kaupungille
sen suunnattoman mahdin.
Put ja Libya olivat sen tukena.
10Mutta sekin vietiin pois,
sekin joutui vankeuteen.
Sen lapset lyötiin murskaksi
katujen kulmissa.
Sen ylhäisistä heitettiin arpaa,
sen päämiehet pantiin kahleisiin.
11Myös sinä juot vihan maljan,
juovut ja järkesi sumenee.
Myös sinä etsit turvapaikkaa,
kun vihollisesi uhkaavat.
12Linnoituksesi ovat kuin viikunapuut,
joissa varhaisviikunat kypsyvät.
Jos puuta ravistetaan, hedelmät putoavat
sen suuhun, joka tahtoo syödä.
13
Katso: sotaväkesi on kuin lauma naisia.
Maasi portit ovat selkoselällään,
avoinna vihollisillesi,
tuli on tuhonnut salpasi.
14Ammenna itsellesi vettä piirityksen varalta,
vahvista linnoituksiasi.
Astu alas liejuun, polje savea,
tartu tiilimuottiin.
15Silti tuli ahmii sinut
ja miekka hävittää.
Vaikka lisääntyisit kuin heinäsirkat,
vaikka tulisit lukuisaksi kuin sirkkaparvet,
miekka nielee sinut
ahnehtien kuin heinäsirkan toukat.
16Vaikka kauppiaitasi olisi enemmän
kuin tähtiä taivaalla,
he katoavat hetkessä
niin kuin äsken kuoriutuneet heinäsirkat,
jotka äkkiä ovat lentäneet tiehensä.
17Sinun virkamiehesi ovat kuin heinäsirkat,
sinun kirjurisi kuin sirkkaparvi,
joka asettuu muurille
kylmänä päivänä.
Auringon noustessa parvi häviää,
eikä kukaan tiedä, missä sirkat ovat.
18
Sinun paimenesi ovat vaipuneet uneen,
sinä Assyrian kuningas,
ylhäisesi nukkuvat.
Kansasi on hajallaan vuorilla,
kukaan ei kokoa sitä.
19
Tuhosi on peruuttamaton,
vammasi parantumaton.
Kun kansat kuulevat,
kuinka sinun on käynyt,
kaikki lyövät ilosta käsiään yhteen.
Ketä ei olisi kohdannut
sinun ainainen pahuutesi?