1¹Ennussana Ninivestä. Elkosilaisen Nahumin näyn kirja.

Herra kostaa vihollisilleen

²

hän on Jumala, joka kostaa vihollisilleen.

Herra kostaa, hän on täynnä vihaa,

Herra kostaa vastustajilleen.

Vihollisiaan hän ei lakkaa vihaamasta.

³

mutta hänen voimansa on suuri,

ei hän jätä rankaisematta.

Myrskyssä ja rajuilmassa kulkee hänen tiensä,

pilvet ovat hänen askeltensa pöly.

⁴

hän antaa kaikkien virtojen ehtyä.

Basan ja Karmel kuihtuvat,

Libanonin kukoistus lakastuu.

⁵

kukkulat hajoavat.

Herra hävittää maan, koko maanpiirin,

ja kaikki sen asukkaat.

⁶Kuka kestää hänen raivoaan,

kuka voi vastustaa hänen vihansa hehkua?

Hänen suuttumuksensa purkautuu kuin tuli,

ja kalliot halkeavat hänen voimastaan.

⁷

turvapaikka hädän päivänä,

hän tuntee ne, jotka luottavat häneen.

⁸Kuin vyöryvä tulva

hän tekee lopun vastustajistaan

ja ajaa vihollisensa pimeyteen.

Lupauksia Juudalle, uhkauksia Assyrialle

⁹Ettekö te luota Herraan?

Hän hävittää viholliset,

toista kertaa ei teitä kohtaa onnettomuus.

¹⁰Tuli syö viholliset

kuin orjantappuratiheikön,

kuin kasan piikkipensaita.

He palavat tuhkaksi kuin kuivat oljet.

¹¹Sinusta, Ninive, lähti mies,

joka hautoi mielessään pahaa,

punoi juonia Herraa vastaan.

¹²Näin sanoo Herra:

– He ovat vahvoja ja heitä on paljon,

mutta heidät lyödään maahan

eikä heitä enää ole.

Minä olen kurittanut sinua, Juuda,

mutta en kurita enää.

¹³Nyt minä murran ikeen niskastasi

ja särjen kahleesi.

¹⁴– Näin on Herra päättänyt sinusta, Ninive:

Et saa nimellesi enää jälkeläisiä.

Temppelistäsi minä hävitän

jumalien patsaat ja kuvat.

Sinun hautasi on jo kaivettu,

et ole enää mitään.