Betlehemistä nousee Messias

5¹

sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa!

Mutta sinun keskuudestasi

nousee Israelille hallitsija.

Hänen juurensa ovat muinaisuudessa,

ikiaikojen takana.

²

kun synnyttäjä synnyttää.

Sitten israelilaisten luokse palaavat

heidän jäljelle jääneet veljensä.

³

ja kaitseva heitä Herran voimalla.

Herra, hänen Jumalansa,

antaa hänelle vallan ja kunnian.

He saavat elää rauhassa,

sillä hänen valtansa ulottuu maan ääriin saakka.

⁴Hän tuo rauhan.

Kun assyrialaiset tulevat maahamme,

tunkeutuvat palatseihimme,

me asetamme heitä vastaan seitsemän paimenta,

kahdeksan kansanjohtajaa.

⁵

Nimrodin maata terävin asein.

Rauhan hallitsija pelastaa meidät

assyrialaisten käsistä,

kun he hyökkäävät maahamme

ja tunkeutuvat rajojemme yli.

⁶Ne, jotka ovat jäljellä Jaakobin heimosta,

ovat hajallaan monien kansojen seassa

kuin kaste, jonka Herra antaa laskeutua maahan,

kuin sadepisarat ruohikossa.

He eivät pane toivoaan ihmiseen,

eivät odota apua keneltäkään luodulta.

⁷Ne, jotka ovat jäljellä Jaakobin heimosta,

jotka asuvat kansojen seassa,

monien kansojen keskellä,

ovat kuin leijona muiden eläinten parissa,

kuin nuori leijona lammaslaumassa.

Kun se hyökkää, se ruhjoo ja raatelee,

eikä kukaan voi sen hampaista pelastaa.

Herra hävittää vieraat tavat

⁸– Kohota kätesi vihollisiasi vastaan,

niin he kaikki tuhoutuvat.

⁹

minä hävitän kaikki sinun hevosesi,

tuhoan sotavaunusi.

¹⁰Minä hävitän kaikki kaupunkisi,

lyön hajalle linnoituksesi.

¹¹Minä hävitän taikakalut kädestäsi,

ja niin ennustajat kaikkoavat luotasi.

¹²Minä hävitän jumalankuvasi

ja kaikki sinun kivipatsaasi.

Enää te ette kumarra esineitä,

omien kättenne töitä.

¹³

ja tuhoan kaupunkisi.

¹⁴Hehkuvassa vihassani minä kostan kansoille,

jotka eivät minua kuule.

Mitä Herra vaatii ihmisiltä?

6¹Kuulkaa, mitä Herra sanoo:

– Astu esiin, esitä syytös!

Vuoret olkoot todistamassa,

kukkulat kuulkoot äänesi!

²Kuulkaa Herran syytös, te vuoret,

te maan ikiaikaiset perustukset.

Herra käy oikeutta kansaansa vastaan,

hän kutsuu Israelin tuomiolle.

³– Mitä minä olen tehnyt sinulle, kansani?

Olenko vaatinut sinulta liikaa?

Vastaa minulle!

⁴

ostanut sinut vapaaksi orjuudesta,

olen lähettänyt johtajiksesi

Mooseksen, Aaronin ja Mirjamin.

⁵

mitä Balak, Moabin kuningas, suunnitteli

ja mitä Bileam, Beorin poika, hänelle vastasi.

Muista kulkuasi Sittimistä Gilgaliin,

niin ymmärrät, kuinka paljon hyvää

Herra on sinulle tehnyt.

⁶

kun astun Herran eteen,

kumarrun korkeimman Jumalan edessä?

Toisinko hänelle uhreja,

vuoden vanhoja vasikoita?

⁷Miellyttävätkö Herraa tuhannet pässit

ja virtanaan tulviva uhriöljy?

Pitäisikö minun antaa esikoiseni rikkomuksestani,

oma lapseni synninteostani?

⁸

Vain tätä Herra sinulta odottaa:

tee sitä mikä on oikein,

osoita rakkautta ja hyvyyttä

ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.

Rangaistus Israelin väärästä elämäntavasta

⁹Kuulkaa, Herra kutsuu kaupunkia!

Viisas se, joka ottaa varteen hänen varoituksensa.

– Kuulkaa, te kaupungin asukkaat ja päättäjät!

¹⁰

vääryydellä koottuja varastoja

ja tuo kirottu, liian pieni eefa-mitta?

¹¹Voisinko minä hyväksyä petollisuutenne:

tehän käytätte vääriä vaakoja ja punnuksia!

¹²Sinun rikkaasi, Jerusalem,

hankkivat rikkautensa vääryydellä,

sinun asukkaasi valehtelevat,

heidän sanansa ovat pelkkää petosta.

¹³Siksi minä lyön sinua sairaudella,

teen sinut autioksi syntiesi tähden.

¹⁴

tauti kalvaa ruumistasi.

Minkä saat kootuksi,

se ei säästy eikä säily,

minkä saat vielä säästetyksi,

sen vie sota.

¹⁵

sinä puserrat oliiveja,

mutta et saa öljyä voiteeksesi,

sinä poljet rypäleitä,

mutta et saa viiniä juomaksesi.

¹⁶Omrin käskyjä te olette noudattaneet,

Ahabin suvun teot ovat olleet teille esikuvina,

samoja teitä olette kulkeneet.

Siksi minä teen sinut autioksi

ja jätän asukkaasi pilkattaviksi.

Te kaikki joudutte kantamaan kansani häpeää!

Sekasorto

7¹Voi minua!

Minun on käynyt

niin kuin käy hedelmänkorjuun jälkeen

ja viininkorjuuajan mentyä:

ei löydy enää rypäleitä syötäväksi,

ei viikunoita, vaikka kuinka etsin.

²

yhtään rehellistä ei ole ihmisten joukossa.

Ihmiset vaanivat tilaisuutta veritekoihin,

metsästävät toinen toistaan verkkoihinsa.

³

Virkamies vaatii lahjuksia,

tuomari tuomitsee maksun mukaan,

mahtimies puhuu omaan pussiinsa.

Yhtä köyttä he kaikki vetävät.

⁴Paras heistä on kuin orjantappura,

oikeamielisin kuin ohdakepensas.

Jerusalem! Koston päivä on tulossa,

tähystäjäsi ovat sen ilmoittaneet.

Kaikki on kaaosta ja sekasortoa!

⁵Älä luota naapuriin,

älä turvaa parhaaseen ystävään.

Varo puhumasta mitään vaimolle,

joka lepää sylissäsi.

⁶

tytär nousee äitiään vastaan,

miniä anoppiaan vastaan.

Viholliset ovat oman talon väkeä.

⁷Mutta minä kohotan katseeni Herraan,

odotan pelastusta Jumalaltani.

Jumalani kuulee minua!

Vihollisten tuho ja Israelin uusi nousu

⁸Älä ilku, viholliseni, minulle.

Vaikka olen kaatunut, minä nousen vielä,

vaikka olen keskellä pimeyttä,

Herra on minun valoni.

⁹Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan,

siksi joudun kantamaan hänen vihaansa,

kunnes hän ratkaisee asiani

ja armahtaa minut.

Hän johdattaa minut valoon,

minä saan nähdä, kuinka hän pelastaa minut.

¹⁰

hänen ilonsa vaihtuu häpeäksi.

Nyt hän pitää minua pilkkanaan sanoen:

»Missä on Herra, sinun Jumalasi?»

Mutta vielä minun silmäni saavat iloita,

kun vihollisiani tallataan kuin kadun lokaa.

¹¹

jolloin valtasi laajenee.

¹²

tulevat Egyptin kaupungeista

– Egyptistä Eufratvirtaan saakka –

merten väliltä, vuorten väliltä.

¹³Nuo maat tulevat autioiksi niiden asukkaiden tähden.

Tässä näkyy heidän tekojensa hedelmä!

¹⁴

kaitse omaa laumaasi,

joka asuu yksin keskellä metsää,

kaukana hedelmätarhoistaan.

Johda se Basanin ja Gileadin laitumille

niin kuin entisinä aikoina.

¹⁵

niin te saatte vieläkin nähdä ihmeitä.

¹⁶Kaikki kansat näkevät nuo ihmeelliset teot,

katselevat niitä voimattomina

mahtavuudestaan huolimatta.

Kaikki mykistyvät,

ja heidän korvansa menevät tukkoon.

¹⁷

kuin maan matelijat.

Vavisten he tulevat varustuksistaan,

lähestyvät kauhusta kalpeina

Herraa, meidän Jumalaamme.

Sinua, Herra, he pelkäävät!

¹⁸

Sinä annat synnit anteeksi

ja jätät rankaisematta

jäljelle jääneen kansasi rikkomukset.

Sinä et pidä vihaa iäti,

sinä olet laupias.

¹⁹Sinä armahdat meitä yhä,

poljet syntimme jalkojesi alle.

Kaikki syntimme sinä heität

meren syvyyteen.

²⁰Sinä osoitat uskollisuutta Jaakobille,

hyvyyttä Abrahamille.

Tämän olet vannoen luvannut isillemme

jo muinaisina aikoina.