31
Minä sanoin:
– Kuulkaa, te Jaakobin päämiehet,
te Israelin johtajat!
Eikö teidän tulisi tietää,
mikä on oikein?
2Mutta te vihaatte hyvää
ja rakastatte pahaa.
Te nyljette ihmisiltä nahan,
revitte lihan heidän luistaan.
3
Te syötte minun kansani lihaa!
Te kiskotte nahan ihmisten päältä,
rikotte heidän luunsa,
paloittelette heidät kuin lihat kattilaan,
kuin paistin pataan.
4
Kun te huudatte avuksenne Herraa,
hän ei vastaa teille.
Hän peittää teiltä kasvonsa,
koska tekonne ovat pahat.
5
Näin sanoo Herra profeetoista,
jotka johtavat kansaani harhaan:
– He lupaavat rauhaa,
jos joku antaa heille syötävää,
mutta julistavat pyhän sodan sille,
joka ei anna mitään heidän suuhunsa.
6
Sen tähden heidät yllättää yö,
jossa ei enää näkyjä nähdä,
heidät peittää pimeys,
jossa ei enää ennusteta.
Heidän aurinkonsa laskee,
ja heidän päivänsä pimenee.
7Näkijät joutuvat häpeään,
ja ennustajia pidetään pilkkana.
Synkkinä he peittävät kasvonsa,
sillä Jumala ei vastaa heille.
8Mutta minä olen täynnä voimaa ja Herran henkeä,
rohkeasti minä vaadin oikeutta.
Minä ilmoitan Jaakobille sen rikkomukset
ja Israelille sen synnit.
9Kuulkaa, Jaakobin heimon päämiehet,
kuulkaa, Israelin johtajat!
Te väännätte suoran vääräksi
ja pidätte oikeutta pilkkananne,
10
Hab. 2:12
te rakennatte Siionia veritöin
ja Jerusalemia vääryyden keinoin.
11
Lahjuksia vastaan
tämän kaupungin päämiehet jakavat oikeutta,
palkasta sen papit opettavat,
maksusta sen profeetat ennustavat.
Kuitenkin he muka luottavat Herraan ja sanovat:
»Herra on meidän keskellämme.
Onnettomuus ei voi kohdata meitä!»
12
Teidän tähtenne
Siion kynnetään pelloksi,
Jerusalemista tulee rauniokumpu,
ja temppelivuoren peittää metsä.
41
Tulee vielä aika,
jolloin Herran pyhäkön vuori seisoo lujana.
Ylimpänä vuorista se kohoaa,
korkeimpana kukkuloista,
ja kansat virtaavat sinne.
2
Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen:
»Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle,
nouskaamme Jaakobin Jumalan pyhäkköön!
Hän opastaa meitä tiellään, ja me,
me tahdomme kulkea hänen polkujaan,
sillä Siionista tulee Herran sana
ja Jerusalemista kaikuu Jumalan puhe.»
3
Hän, Herra, ratkaisee kansakuntien riidat,
hän jakaa oikeutta väkeville kansoille
lähellä ja kaukana.
Niin taotaan miekat auran teriksi
ja keihäät vesureiksi.
Yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan
eikä harjoittele sotataitoja.
4
Silloin jokainen saa istua mitään pelkäämättä
oman viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa alla.
Näin on Herra Sebaot sanonut.
5Vaikka kaikki kansat palvelisivat
muita jumalia,
niin me palvelemme nyt ja aina
Herraa, Jumalaamme.
6
Sef. 3:19
– Sinä päivänä, sanoo Herra,
minä kokoan ontuvat,
tuon yhteen hajalle joutuneet,
kaikki, joita olen rangaissut.
7
Dan. 7:14
Ob. 21
Ontuvista minä teen maani perillisiä,
hajalle joutuneista väkevän kansan.
Herra on oleva heidän kuninkaansa Siionin vuorella
nyt ja aina.
8Sinä vartiopaikka,
tytär Siionin temppelivuori,
sinä saat takaisin entisen valtasi,
Jerusalemin kuninkuuden.
9
Miksi huudat ja vaikeroit, Jerusalem?
Eikö sinulla enää ole kuningasta,
oletko menettänyt neuvonantajasi?
Kipu on iskenyt sinuun kuin synnyttäjään.
10Vääntelehdi ja voihki, tytär Siion,
kuin synnyttävä nainen,
sillä sinä joudut ulos kaupungista.
Taivasalla sinun täytyy asua,
Babyloniaan saakka sinun pitää mennä.
Sieltä sinä kuitenkin pelastut,
Herra vapauttaa sinut,
päästää sinut vihollistesi käsistä.
11Monet kansat kokoavat joukkonsa sinua vastaan
ja sanovat: »Nyt Siion häväistään!
Sen tuho on silmiemme ilo.»
12Mutta ne eivät tajua Herran ajatuksia,
eivät ymmärrä hänen tarkoituksiaan:
hän kokoaa kansat kuin lyhteet puimatanterelle.
13– Ryhdy puimaan, tytär Siion, sanoo Herra.
Minä teen sinut voimakkaaksi,
annan sinulle rautaiset sarvet ja vaskiset sorkat.
Sinä muserrat monta kansaa
ja tuot saaliin uhriksi Herralle,
niiden rikkaudet maailman valtiaalle.
14Revi kasvosi verille, saarrettu Siion!
Meidät on piiritetty!
Viholliset lyövät kepillä poskelle
Israelin hallitsijaa.
51
Joh. 7:42
Sinä Betlehem, sinä Efrata,
sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa!
Mutta sinun keskuudestasi
nousee Israelille hallitsija.
Hänen juurensa ovat muinaisuudessa,
ikiaikojen takana.
2
Herra jättää Israelin vain siksi ajaksi,
kun synnyttäjä synnyttää.
Sitten israelilaisten luokse palaavat
heidän jäljelle jääneet veljensä.
3
Hallitsija on nouseva
ja kaitseva heitä Herran voimalla.
Herra, hänen Jumalansa,
antaa hänelle vallan ja kunnian.
He saavat elää rauhassa,
sillä hänen valtansa ulottuu maan ääriin saakka.
4Hän tuo rauhan.
Kun assyrialaiset tulevat maahamme,
tunkeutuvat palatseihimme,
me asetamme heitä vastaan seitsemän paimenta,
kahdeksan kansanjohtajaa.
5
He paimentavat Assyriaa miekalla,
Nimrodin maata terävin asein.
Rauhan hallitsija pelastaa meidät
assyrialaisten käsistä,
kun he hyökkäävät maahamme
ja tunkeutuvat rajojemme yli.
6Ne, jotka ovat jäljellä Jaakobin heimosta,
ovat hajallaan monien kansojen seassa
kuin kaste, jonka Herra antaa laskeutua maahan,
kuin sadepisarat ruohikossa.
He eivät pane toivoaan ihmiseen,
eivät odota apua keneltäkään luodulta.
7Ne, jotka ovat jäljellä Jaakobin heimosta,
jotka asuvat kansojen seassa,
monien kansojen keskellä,
ovat kuin leijona muiden eläinten parissa,
kuin nuori leijona lammaslaumassa.
Kun se hyökkää, se ruhjoo ja raatelee,
eikä kukaan voi sen hampaista pelastaa.
8– Kohota kätesi vihollisiasi vastaan,
niin he kaikki tuhoutuvat.
9
Jes. 31:1
Sak. 9:10
– Sinä päivänä, sanoo Herra,
minä hävitän kaikki sinun hevosesi,
tuhoan sotavaunusi.
10Minä hävitän kaikki kaupunkisi,
lyön hajalle linnoituksesi.
11Minä hävitän taikakalut kädestäsi,
ja niin ennustajat kaikkoavat luotasi.
12Minä hävitän jumalankuvasi
ja kaikki sinun kivipatsaasi.
Enää te ette kumarra esineitä,
omien kättenne töitä.
13
Minä revin sinun asera-tarhasi
ja tuhoan kaupunkisi.
14Hehkuvassa vihassani minä kostan kansoille,
jotka eivät minua kuule.