Piiritys ja tuho
41Voi! Kadonnut on kullan loisto,
himmennyt sen hohto!
Pyhät, kalliit kivet on viskelty
pitkin katuja.
2
Siionin rakkaat pojat olivat ennen
puhtaan kullan arvoisia.
Nyt heitä kohdellaan kuin saviastioita,
kuin savenvalajan töitä!
3
Sakaalitkin tarjoavat nisänsä,
imettävät pentujaan.
Mutta kansani tyttäret hylkäävät pienokaisensa
kuin strutsi poikasensa.
4
Imeväisen kieli kuivuu janosta,
tarttuu kitalakeen.
Lapset pyytävät leipää,
kukaan ei anna.
5Jotka ennen söivät herkkuja,
nääntyvät nyt kaduilla.
Jotka pukeutuivat purppuraan,
tonkivat nyt tunkioita.
6
Sodoma hävitettiin hetkessä
ihmiskäden koskematta.
Mutta suurempi kuin Sodoman synti
on oman kansani rikos.
7Siionin ruhtinaat olivat puhtaampia kuin lumi,
valkoisempia kuin maito.
He hohtivat kuin korallihelmet,
loistivat kuin safiiri.
8Nyt he ovat nokea mustempia,
kadulla ei kukaan heitä tunne.
Heidän ihonsa näivettyy luiden päällä,
kuivuu kuin puu.
9
Onnellisempia ovat ne, jotka kaatuivat miekkaan,
kuin ne, jotka nälästä lyyhistyvät maahan
ja riutuvat ja menehtyvät
vailla pellon antimia.
10
Äidit, ennen hellät ja hyvät,
keittivät omia lapsiaan
saadakseen ruokaa hädän hetkellä,
kansani luhistumisen päivänä.
11Herra päästi kiivautensa purkautumaan,
vuodatti koko hehkuvan vihansa.
Hän sytytti Siionin tuleen,
poltti sen perustuksia myöten.
12Eivät uskoneet maanpiirin kuninkaat,
ei tullut kenenkään mieleen,
että jonakin päivänä vainooja ja vihollinen
tulisi sisään Jerusalemin porteista.
13
Tämä tapahtui profeettojen syntien tähden,
pappien rikkomusten tähden.
He vuodattivat kaupungissa
viattomien verta.
14Silmät sokeina he nyt harhailevat kaduilla
veren tahrimissa vaatteissa.
Vaatteita, joihin eivät saisi edes koskea,
he kantavat yllään.
15»Pois tieltä! Saastainen tulee!» huudetaan heidän edellään.
»Pois tieltä! Väistykää! Älkää koskeko heihin!»
He pakenevat, harhailevat vieraissa maissa,
ja sielläkin sanotaan: »Tänne he eivät saa jäädä.»
16Herra itse on karkottanut heidät,
ei hän enää katso heidän puoleensa.
Pappeja ei kunnioiteta,
vanhimmille ei anneta arvoa.
17Silmämme hämärtyivät ainaisesta tuijottamisesta,
kun turhaan tähyilimme apua.
Tähystyspaikoissa me odotimme auttajaa –
kansaa, joka ei tullut.
18Jokaista askeltamme tarkataan,
emme voi liikkua ulkona.
Päivämme ovat luetut, loppumme on lähellä,
viimeinen hetkemme on tullut.
19Nopeampia kuin taivaan kotkat
olivat vainoojamme.
Kiivaasti he ajoivat meitä takaa vuorilla,
vaanivat autiomaassa.
20
Jer. 52:9
Herran voideltu, kansamme elämä ja henki,
joutui vangiksi heidän kuoppaansa.
Olimme luulleet, että kuninkaamme suojassa saisimme elää,
kansana kansojen joukossa.
21
Iloitse vain ja riemuitse, sinä Edomin kansa,
joka asut Usin maassa.
Kohta on sinunkin juotava Herran vihan malja,
sinä juovut, ja pian olet alaston.
22
Tytär Siion, sinä olet jo kärsinyt synneistäsi rangaistuksen,
enää ei Herra vie sinua pois maastasi.
Mutta sinua, Edomin kansa, hän rankaisee,
sinä joudut häväistyksi syntiesi tähden.
Herra, muista meitä
51Herra, muista, mitä meille on tapahtunut.
Katso, miten meitä on häväisty.
2
Perintömaamme on joutunut vieraille,
omat kotimme muukalaisille.
3Meistä on tullut orpoja, isättömiä,
äitimme ovat leskiä.
4Meidän täytyy maksaa vedestä, jota juomme,
meidän täytyy ostaa polttopuut.
5Vainoojat ovat niskassamme.
Me uuvumme, emme saa levätä.
6Me turvasimme milloin Egyptiin, milloin Assyriaan
saadaksemme leipää.
7Isämme tekivät syntiä. Heitä ei enää ole,
me saamme kantaa heidän syntiensä seuraukset.
8Orjat hallitsevat meitä,
kukaan ei vapauta meitä heidän vallastaan.
9Henkemme kaupalla me hankimme leipämme,
autiomaasta uhkaa rosvojen miekka.
10Ihomme halkeilee kuin saviuuni,
nälkä polttaa ruumistamme.
11Naiset raiskataan Siionissa,
nuoret tytöt Juudan kaupungeissa.
12Valloittajat hirttävät ylhäiset miehemme,
vanhimpiamme he halveksivat.
13Nuoret miehet joutuvat pyörittämään jauhinkiviä,
pojat kompastelevat puukuormien alla.
14Vanhimmat eivät enää kokoonnu kaupunginportille,
nuoret miehet eivät näppäile soittimia.
15
Sydämestämme on ilo kuollut,
tanssimme on vaihtunut suruksi.
16
Jer. 13:18
Hes. 21:31
Seppele on pudonnut päästämme.
Voi meitä, paljon olemme tehneet syntiä!
17Olemme itkeneet silmämme sokeiksi,
sydämemme on sairas.
18Siionin vuori on jäänyt autioksi,
sakaalit siellä juoksentelevat.
19
Sinä, Herra, hallitset ikuisesti,
sinun valtaistuimesi pysyy polvesta polveen.
20Miksi sinä tyystin unohdat meidät,
miksi hylkäät ainiaaksi?
21
Herra, anna meidän palata luoksesi, niin me palaamme.
Uudista päivämme entiselleen.
22Totisesti, sinä olet hylännyt meidät,
ankara on sinun vihasi!