Piiritys ja tuho

4¹Voi! Kadonnut on kullan loisto,

himmennyt sen hohto!

Pyhät, kalliit kivet on viskelty

pitkin katuja.

²

puhtaan kullan arvoisia.

Nyt heitä kohdellaan kuin saviastioita,

kuin savenvalajan töitä!

³

imettävät pentujaan.

Mutta kansani tyttäret hylkäävät pienokaisensa

kuin strutsi poikasensa.

⁴

tarttuu kitalakeen.

Lapset pyytävät leipää,

kukaan ei anna.

⁵Jotka ennen söivät herkkuja,

nääntyvät nyt kaduilla.

Jotka pukeutuivat purppuraan,

tonkivat nyt tunkioita.

⁶

ihmiskäden koskematta.

Mutta suurempi kuin Sodoman synti

on oman kansani rikos.

⁷Siionin ruhtinaat olivat puhtaampia kuin lumi,

valkoisempia kuin maito.

He hohtivat kuin korallihelmet,

loistivat kuin safiiri.

⁸Nyt he ovat nokea mustempia,

kadulla ei kukaan heitä tunne.

Heidän ihonsa näivettyy luiden päällä,

kuivuu kuin puu.

⁹

kuin ne, jotka nälästä lyyhistyvät maahan

ja riutuvat ja menehtyvät

vailla pellon antimia.

¹⁰

keittivät omia lapsiaan

saadakseen ruokaa hädän hetkellä,

kansani luhistumisen päivänä.

¹¹Herra päästi kiivautensa purkautumaan,

vuodatti koko hehkuvan vihansa.

Hän sytytti Siionin tuleen,

poltti sen perustuksia myöten.

¹²Eivät uskoneet maanpiirin kuninkaat,

ei tullut kenenkään mieleen,

että jonakin päivänä vainooja ja vihollinen

tulisi sisään Jerusalemin porteista.

¹³

pappien rikkomusten tähden.

He vuodattivat kaupungissa

viattomien verta.

¹⁴Silmät sokeina he nyt harhailevat kaduilla

veren tahrimissa vaatteissa.

Vaatteita, joihin eivät saisi edes koskea,

he kantavat yllään.

¹⁵»Pois tieltä! Saastainen tulee!» huudetaan heidän edellään.

»Pois tieltä! Väistykää! Älkää koskeko heihin!»

He pakenevat, harhailevat vieraissa maissa,

ja sielläkin sanotaan: »Tänne he eivät saa jäädä.»

¹⁶Herra itse on karkottanut heidät,

ei hän enää katso heidän puoleensa.

Pappeja ei kunnioiteta,

vanhimmille ei anneta arvoa.

¹⁷Silmämme hämärtyivät ainaisesta tuijottamisesta,

kun turhaan tähyilimme apua.

Tähystyspaikoissa me odotimme auttajaa –

kansaa, joka ei tullut.

¹⁸Jokaista askeltamme tarkataan,

emme voi liikkua ulkona.

Päivämme ovat luetut, loppumme on lähellä,

viimeinen hetkemme on tullut.

¹⁹Nopeampia kuin taivaan kotkat

olivat vainoojamme.

Kiivaasti he ajoivat meitä takaa vuorilla,

vaanivat autiomaassa.

²⁰

joutui vangiksi heidän kuoppaansa.

Olimme luulleet, että kuninkaamme suojassa saisimme elää,

kansana kansojen joukossa.

²¹

joka asut Usin maassa.

Kohta on sinunkin juotava Herran vihan malja,

sinä juovut, ja pian olet alaston.

²²

enää ei Herra vie sinua pois maastasi.

Mutta sinua, Edomin kansa, hän rankaisee,

sinä joudut häväistyksi syntiesi tähden.

Herra, muista meitä

5¹Herra, muista, mitä meille on tapahtunut.

Katso, miten meitä on häväisty.

²

omat kotimme muukalaisille.

³Meistä on tullut orpoja, isättömiä,

äitimme ovat leskiä.

⁴Meidän täytyy maksaa vedestä, jota juomme,

meidän täytyy ostaa polttopuut.

⁵Vainoojat ovat niskassamme.

Me uuvumme, emme saa levätä.

⁶Me turvasimme milloin Egyptiin, milloin Assyriaan

saadaksemme leipää.

⁷Isämme tekivät syntiä. Heitä ei enää ole,

me saamme kantaa heidän syntiensä seuraukset.

⁸Orjat hallitsevat meitä,

kukaan ei vapauta meitä heidän vallastaan.

⁹Henkemme kaupalla me hankimme leipämme,

autiomaasta uhkaa rosvojen miekka.

¹⁰Ihomme halkeilee kuin saviuuni,

nälkä polttaa ruumistamme.

¹¹Naiset raiskataan Siionissa,

nuoret tytöt Juudan kaupungeissa.

¹²Valloittajat hirttävät ylhäiset miehemme,

vanhimpiamme he halveksivat.

¹³Nuoret miehet joutuvat pyörittämään jauhinkiviä,

pojat kompastelevat puukuormien alla.

¹⁴Vanhimmat eivät enää kokoonnu kaupunginportille,

nuoret miehet eivät näppäile soittimia.

¹⁵

tanssimme on vaihtunut suruksi.

¹⁶

Voi meitä, paljon olemme tehneet syntiä!

¹⁷Olemme itkeneet silmämme sokeiksi,

sydämemme on sairas.

¹⁸Siionin vuori on jäänyt autioksi,

sakaalit siellä juoksentelevat.

¹⁹

sinun valtaistuimesi pysyy polvesta polveen.

²⁰Miksi sinä tyystin unohdat meidät,

miksi hylkäät ainiaaksi?

²¹

Uudista päivämme entiselleen.

²²Totisesti, sinä olet hylännyt meidät,

ankara on sinun vihasi!