Raamattu 1992 (KR92)
3

Yksinäinen kärsijä

31Minä onneton mies! Paljon olen kärsinyt,

Herra on lyönyt minua vihansa sauvalla.

2Hän kuljetti minua, hän vei minut

pimeään, pilkkopimeään.

3Hän on nostanut kätensä minua vastaan

päivä päivältä yhä uudelleen.

4Hän repi rikki ihoni, raateli lihani,

murskasi kaikki luuni.

5Hän rakensi varustuksia minua vastaan,

ympäröi minut tuskan muurilla.

6

3:6
Ps. 143:3
Keskelle pimeyttä hän pani minut asumaan,

kuin kauan sitten kuolleitten joukkoon.

7Hän sulki minun tieni, en pääse pakoon,

hän pani minulle painavat kahleet.

8

3:8
Ps. 22:3
Vaikka kuinka huudan ja valitan,

hän ei kuule rukoustani.

9

3:9
Job 19:8
Hän tukki tieni kivenjärkäleillä,

antoi minun kulkea harhaan.

10

3:10
Hoos. 5:14 - 13:7 - 8
Hän väijyi minua kuin karhu,

kuin leijona piilopaikassaan.

11Hän eksytti minut tieltä, raateli minut,

jätti hylättynä makaamaan.

12

3:12
Ps. 7:13
Valit. 2:4
Hän jännitti jousensa ja suuntasi nuolensa

minua kohti.

13Hän ampui minuun viinensä nuolet,

lävisti rintani.

14

3:14
Job 17:6
Ps. 69:8
Jer. 20:7
Minusta tuli kaiken kansan pilkka,

ainainen ivan aihe.

15

3:15
Ps. 69:22
Jer. 9:14 - 23:15
Hän syötti minulle katkeria yrttejä,

juotti karvasta juomaa.

16Hän polki minut maan tomuun,

pani hampaani jauhamaan soraa.

17Minä kadotin onneni päivät,

unohdin, millaista on elää rauhassa.

18Minä sanoin: »Kaiken olen menettänyt,

Herra on vienyt minulta toivon.»

19Kurjuuteni ja kodittomuuteni täyttää mieleni,

kaikki maistuu myrkyltä ja koiruoholta.

20Minä en voi unohtaa onnettomuuttani,

en saa sitä mielestäni.

21Kuitenkin minä toivon ja odotan,

sillä minä ajattelen tätä:

22

3:22
Jer. 5:18
Herran armoa on se, että vielä elämme,

hänen laupeutensa ei lopu koskaan.

23Joka aamu Herran armo on uusi,

suuri on hänen uskollisuutensa.

24

3:24
Ps. 16:5
Sieluni sanoo: »Herra on kaikkeni,

häneen minä turvaan.»

25Herra on hyvä sille, joka panee toivonsa häneen,

sille, joka häntä etsii.

26Hyvä on hiljaisuudessa

toivoa apua Herralta.

27

3:27
Ps. 119:71
Hyvä on miehelle,

että hän kantaa iestä nuoruudessaan.

28Istukoon hän yksin ja vaietkoon,

kun Herra on pannut taakan hänen päälleen,

29painakoon suunsa tomuun –

ehkä on toivoa vielä.

30

3:30
Matt. 5:39
Kääntäköön hän poskensa lyöjäänsä kohti

ja ottakoon vastaan pilkan.

31Mutta Herra ei hylkää,

ei hylkää iäksi.

32Vaikka hän kurittaa, hän myös armahtaa,

suuri on hänen laupeutensa.

33Ei Herra iloitse

siitä, että hän kurittaa ihmistä.

34Kun kaikki vangiksi otetut

murskataan jalkojen alle,

35kun ihmisen oikeus vääristetään

Korkeimman silmien edessä,

36kun langetetaan väärä tuomio –

eikö Herra sitä näe?

37Kenen sana toteutuu?

Eikö kaikki tapahdu niin kuin Herra sanoo?

38

3:38
Job 2:10
Eikö Korkeimman käskystä tule

paha ja hyvä?

39Mitä syytä eloon jääneellä on valittaa?

Hän kärsii syntiensä tähden.

40Tutkikaamme tietämme, tarkastelkaamme tekojamme

ja palatkaamme Herran luo.

41Kohottakaamme nyt kätemme, kohottakaamme sydämemme

taivasta kohti, Jumalan luo.

42Me olemme tehneet syntiä, kapinoineet sinua vastaan.

Sinä et ole antanut anteeksi.

43Sinä verhouduit vihaan ja vainosit meitä,

surmasit säälimättä.

44Sinä kätkeydyit pilveen,

sen läpi ei rukous pääse.

45Roskatunkioksi sinä teit meidät

kaikkien kansojen keskelle.

46Nyt kaikki vihollisemme

irvistelevät meille.

47Edessämme oli kauhu ja hauta,

tuho kohtasi meidät.

48Kyyneleet tulvivat silmistäni

rakkaan kansani tuhon tähden.

49Silmäni vuotavat lakkaamatta.

Itkuni ei taukoa,

50ennen kuin Herra katsoo taivaastaan

ja näkee murheeni.

51Kun katselen kaupunkini tytärten tuskaa,

sieluuni koskee.

52Viholliseni pyydystivät minua kuin lintua,

kiihkeästi, ilman syytä.

53

3:53
Jer. 38:6
He syöksivät minut elävänä kuoppaan,

he kivittivät minua.

54Kauhu tulvi pääni yli,

minä ajattelin: loppuni on tullut.

55

3:55
Ps. 88:7
Herra, kuopan syvyydestä minä huudan

sinun nimeäsi.

56Kuule ääneni! Älä sulje korviasi,

kun anon apua ja pelastusta.

57Sinä tulet luokseni, kun huudan sinua,

ja sanot: »Älä pelkää.»

58Herra, sinä ajat minun asiaani,

sinä lunastat minut.

59Kärsimäni vääryyden sinä näet, Herra.

Hanki minulle oikeus.

60Sinä näet vihollisteni kostonhimon,

kaikki heidän juonensa.

61Herra, sinä kuulet, kun he herjaavat minua,

näet heidän juonensa.

62Vastustajani ivaavat minua,

puhuvat pahaa kaiket päivät.

63Katso heitä: missä ikinä he istuvat tai seisovat,

he laulavat pilkkalauluja minusta.

64

3:64
Ps. 28:4
Herra, rankaise heitä

heidän tekojensa mukaan.

65Sokaise heidän järkensä,

kiroa heidät.

66Aja heitä takaa vihassasi, Herra,

hävitä heidät taivaasi alta.

4

Piiritys ja tuho

41Voi! Kadonnut on kullan loisto,

himmennyt sen hohto!

Pyhät, kalliit kivet on viskelty

pitkin katuja.

2

4:2
Jer. 19:11
Siionin rakkaat pojat olivat ennen

puhtaan kullan arvoisia.

Nyt heitä kohdellaan kuin saviastioita,

kuin savenvalajan töitä!

3

4:3
Job 39:16
Sakaalitkin tarjoavat nisänsä,

imettävät pentujaan.

Mutta kansani tyttäret hylkäävät pienokaisensa

kuin strutsi poikasensa.

4

4:4
Valit. 2:11 - 12
Imeväisen kieli kuivuu janosta,

tarttuu kitalakeen.

Lapset pyytävät leipää,

kukaan ei anna.

5Jotka ennen söivät herkkuja,

nääntyvät nyt kaduilla.

Jotka pukeutuivat purppuraan,

tonkivat nyt tunkioita.

6

4:6
1. Moos. 19:24 - 25
Sodoma hävitettiin hetkessä

ihmiskäden koskematta.

Mutta suurempi kuin Sodoman synti

on oman kansani rikos.

7Siionin ruhtinaat olivat puhtaampia kuin lumi,

valkoisempia kuin maito.

He hohtivat kuin korallihelmet,

loistivat kuin safiiri.

8Nyt he ovat nokea mustempia,

kadulla ei kukaan heitä tunne.

Heidän ihonsa näivettyy luiden päällä,

kuivuu kuin puu.

9

4:9
Jer. 8:3
Onnellisempia ovat ne, jotka kaatuivat miekkaan,

kuin ne, jotka nälästä lyyhistyvät maahan

ja riutuvat ja menehtyvät

vailla pellon antimia.

10

4:10
3. Moos. 26:29
Äidit, ennen hellät ja hyvät,

keittivät omia lapsiaan

saadakseen ruokaa hädän hetkellä,

kansani luhistumisen päivänä.

11Herra päästi kiivautensa purkautumaan,

vuodatti koko hehkuvan vihansa.

Hän sytytti Siionin tuleen,

poltti sen perustuksia myöten.

12Eivät uskoneet maanpiirin kuninkaat,

ei tullut kenenkään mieleen,

että jonakin päivänä vainooja ja vihollinen

tulisi sisään Jerusalemin porteista.

13

4:13
1. Sam. 19:5
Tämä tapahtui profeettojen syntien tähden,

pappien rikkomusten tähden.

He vuodattivat kaupungissa

viattomien verta.

14Silmät sokeina he nyt harhailevat kaduilla

veren tahrimissa vaatteissa.

Vaatteita, joihin eivät saisi edes koskea,

he kantavat yllään.

15»Pois tieltä! Saastainen tulee!» huudetaan heidän edellään.

»Pois tieltä! Väistykää! Älkää koskeko heihin!»

He pakenevat, harhailevat vieraissa maissa,

ja sielläkin sanotaan: »Tänne he eivät saa jäädä.»

16Herra itse on karkottanut heidät,

ei hän enää katso heidän puoleensa.

Pappeja ei kunnioiteta,

vanhimmille ei anneta arvoa.

17Silmämme hämärtyivät ainaisesta tuijottamisesta,

kun turhaan tähyilimme apua.

Tähystyspaikoissa me odotimme auttajaa –

kansaa, joka ei tullut.

18Jokaista askeltamme tarkataan,

emme voi liikkua ulkona.

Päivämme ovat luetut, loppumme on lähellä,

viimeinen hetkemme on tullut.

19Nopeampia kuin taivaan kotkat

olivat vainoojamme.

Kiivaasti he ajoivat meitä takaa vuorilla,

vaanivat autiomaassa.

20

4:20
2. Kun. 25:6
Jer. 52:9
Herran voideltu, kansamme elämä ja henki,

joutui vangiksi heidän kuoppaansa.

Olimme luulleet, että kuninkaamme suojassa saisimme elää,

kansana kansojen joukossa.

21

4:21
Ps. 60:5
Iloitse vain ja riemuitse, sinä Edomin kansa,

joka asut Usin maassa.

Kohta on sinunkin juotava Herran vihan malja,

sinä juovut, ja pian olet alaston.

22

4:22
Jes. 40:2
Tytär Siion, sinä olet jo kärsinyt synneistäsi rangaistuksen,

enää ei Herra vie sinua pois maastasi.

Mutta sinua, Edomin kansa, hän rankaisee,

sinä joudut häväistyksi syntiesi tähden.

5

Herra, muista meitä

51Herra, muista, mitä meille on tapahtunut.

Katso, miten meitä on häväisty.

2

5:2
5. Moos. 28:30
Perintömaamme on joutunut vieraille,

omat kotimme muukalaisille.

3Meistä on tullut orpoja, isättömiä,

äitimme ovat leskiä.

4Meidän täytyy maksaa vedestä, jota juomme,

meidän täytyy ostaa polttopuut.

5Vainoojat ovat niskassamme.

Me uuvumme, emme saa levätä.

6Me turvasimme milloin Egyptiin, milloin Assyriaan

saadaksemme leipää.

7Isämme tekivät syntiä. Heitä ei enää ole,

me saamme kantaa heidän syntiensä seuraukset.

8Orjat hallitsevat meitä,

kukaan ei vapauta meitä heidän vallastaan.

9Henkemme kaupalla me hankimme leipämme,

autiomaasta uhkaa rosvojen miekka.

10Ihomme halkeilee kuin saviuuni,

nälkä polttaa ruumistamme.

11Naiset raiskataan Siionissa,

nuoret tytöt Juudan kaupungeissa.

12Valloittajat hirttävät ylhäiset miehemme,

vanhimpiamme he halveksivat.

13Nuoret miehet joutuvat pyörittämään jauhinkiviä,

pojat kompastelevat puukuormien alla.

14Vanhimmat eivät enää kokoonnu kaupunginportille,

nuoret miehet eivät näppäile soittimia.

15

5:15
Job 30:31
Sydämestämme on ilo kuollut,

tanssimme on vaihtunut suruksi.

16

5:16
Job 19:9
Jer. 13:18
Hes. 21:31
Seppele on pudonnut päästämme.

Voi meitä, paljon olemme tehneet syntiä!

17Olemme itkeneet silmämme sokeiksi,

sydämemme on sairas.

18Siionin vuori on jäänyt autioksi,

sakaalit siellä juoksentelevat.

19

5:19
Ps. 145:13
Sinä, Herra, hallitset ikuisesti,

sinun valtaistuimesi pysyy polvesta polveen.

20Miksi sinä tyystin unohdat meidät,

miksi hylkäät ainiaaksi?

21

5:21
Jer. 31:18
Herra, anna meidän palata luoksesi, niin me palaamme.

Uudista päivämme entiselleen.

22Totisesti, sinä olet hylännyt meidät,

ankara on sinun vihasi!

Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt sivuston evästekäytännön » Lisää tietoa.[piilota viesti]