Yksinäinen kärsijä

3¹Minä onneton mies! Paljon olen kärsinyt,

Herra on lyönyt minua vihansa sauvalla.

²Hän kuljetti minua, hän vei minut

pimeään, pilkkopimeään.

³Hän on nostanut kätensä minua vastaan

päivä päivältä yhä uudelleen.

⁴Hän repi rikki ihoni, raateli lihani,

murskasi kaikki luuni.

⁵Hän rakensi varustuksia minua vastaan,

ympäröi minut tuskan muurilla.

⁶

kuin kauan sitten kuolleitten joukkoon.

⁷Hän sulki minun tieni, en pääse pakoon,

hän pani minulle painavat kahleet.

⁸

hän ei kuule rukoustani.

⁹

antoi minun kulkea harhaan.

¹⁰

kuin leijona piilopaikassaan.

¹¹Hän eksytti minut tieltä, raateli minut,

jätti hylättynä makaamaan.

¹²

minua kohti.

¹³Hän ampui minuun viinensä nuolet,

lävisti rintani.

¹⁴

ainainen ivan aihe.

¹⁵

juotti karvasta juomaa.

¹⁶Hän polki minut maan tomuun,

pani hampaani jauhamaan soraa.

¹⁷Minä kadotin onneni päivät,

unohdin, millaista on elää rauhassa.

¹⁸Minä sanoin: »Kaiken olen menettänyt,

Herra on vienyt minulta toivon.»

¹⁹Kurjuuteni ja kodittomuuteni täyttää mieleni,

kaikki maistuu myrkyltä ja koiruoholta.

²⁰Minä en voi unohtaa onnettomuuttani,

en saa sitä mielestäni.

²¹Kuitenkin minä toivon ja odotan,

sillä minä ajattelen tätä:

²²

hänen laupeutensa ei lopu koskaan.

²³Joka aamu Herran armo on uusi,

suuri on hänen uskollisuutensa.

²⁴

häneen minä turvaan.»

²⁵Herra on hyvä sille, joka panee toivonsa häneen,

sille, joka häntä etsii.

²⁶Hyvä on hiljaisuudessa

toivoa apua Herralta.

²⁷

että hän kantaa iestä nuoruudessaan.

²⁸Istukoon hän yksin ja vaietkoon,

kun Herra on pannut taakan hänen päälleen,

²⁹painakoon suunsa tomuun –

ehkä on toivoa vielä.

³⁰

ja ottakoon vastaan pilkan.

³¹Mutta Herra ei hylkää,

ei hylkää iäksi.

³²Vaikka hän kurittaa, hän myös armahtaa,

suuri on hänen laupeutensa.

³³Ei Herra iloitse

siitä, että hän kurittaa ihmistä.

³⁴Kun kaikki vangiksi otetut

murskataan jalkojen alle,

³⁵kun ihmisen oikeus vääristetään

Korkeimman silmien edessä,

³⁶kun langetetaan väärä tuomio –

eikö Herra sitä näe?

³⁷Kenen sana toteutuu?

Eikö kaikki tapahdu niin kuin Herra sanoo?

³⁸

paha ja hyvä?

³⁹Mitä syytä eloon jääneellä on valittaa?

Hän kärsii syntiensä tähden.

⁴⁰Tutkikaamme tietämme, tarkastelkaamme tekojamme

ja palatkaamme Herran luo.

⁴¹Kohottakaamme nyt kätemme, kohottakaamme sydämemme

taivasta kohti, Jumalan luo.

⁴²Me olemme tehneet syntiä, kapinoineet sinua vastaan.

Sinä et ole antanut anteeksi.

⁴³Sinä verhouduit vihaan ja vainosit meitä,

surmasit säälimättä.

⁴⁴Sinä kätkeydyit pilveen,

sen läpi ei rukous pääse.

⁴⁵Roskatunkioksi sinä teit meidät

kaikkien kansojen keskelle.

⁴⁶Nyt kaikki vihollisemme

irvistelevät meille.

⁴⁷Edessämme oli kauhu ja hauta,

tuho kohtasi meidät.

⁴⁸Kyyneleet tulvivat silmistäni

rakkaan kansani tuhon tähden.

⁴⁹Silmäni vuotavat lakkaamatta.

Itkuni ei taukoa,

⁵⁰ennen kuin Herra katsoo taivaastaan

ja näkee murheeni.

⁵¹Kun katselen kaupunkini tytärten tuskaa,

sieluuni koskee.

⁵²Viholliseni pyydystivät minua kuin lintua,

kiihkeästi, ilman syytä.

⁵³

he kivittivät minua.

⁵⁴Kauhu tulvi pääni yli,

minä ajattelin: loppuni on tullut.

⁵⁵

sinun nimeäsi.

⁵⁶Kuule ääneni! Älä sulje korviasi,

kun anon apua ja pelastusta.

⁵⁷Sinä tulet luokseni, kun huudan sinua,

ja sanot: »Älä pelkää.»

⁵⁸Herra, sinä ajat minun asiaani,

sinä lunastat minut.

⁵⁹Kärsimäni vääryyden sinä näet, Herra.

Hanki minulle oikeus.

⁶⁰Sinä näet vihollisteni kostonhimon,

kaikki heidän juonensa.

⁶¹Herra, sinä kuulet, kun he herjaavat minua,

näet heidän juonensa.

⁶²Vastustajani ivaavat minua,

puhuvat pahaa kaiket päivät.

⁶³Katso heitä: missä ikinä he istuvat tai seisovat,

he laulavat pilkkalauluja minusta.

⁶⁴

heidän tekojensa mukaan.

⁶⁵Sokaise heidän järkensä,

kiroa heidät.

⁶⁶Aja heitä takaa vihassasi, Herra,

hävitä heidät taivaasi alta.