Raamattu 1992 (KR92)
1

Itkuvirsi hävitetylle Jerusalemille

11

1:1
Bar. 4:12
Voi! Miten yksin onkaan nyt kaupunki,

ennen niin täynnä väkeä!

Kansojen valtiatar

on kuin leski.

Maitten ruhtinatar

tekee orjan työtä.

2Hän itkee katkerasti yössä,

kyyneleet vierivät hänen poskillaan.

Yksikään hänen ystävistään

ei ole lohduttamassa.

Kaikki ovat hänet pettäneet,

kääntyneet vihollisiksi.

3Kauan sai Juuda jo kärsiä vaivaa ja kurjuutta,

nyt se on vielä viety pois maastaan,

se asuu vieraiden kansojen seassa

eikä lepoa löydä.

Vainoojat saavuttivat Juudan,

pakotietä ei ollut.

4Siionin tiet surevat,

kukaan ei tule juhliin.

Kaikki hänen porttinsa ovat autioina,

hänen pappinsa huokaavat,

neidot valittavat.

Katkera on Siionin kohtalo.

5Hänen vihamiehensä ovat ottaneet vallan,

hänen vihollisillaan ei ole hätää.

Herra itse antaa Siionin kärsiä

sen monien syntien tähden.

Lapsetkin otettiin vangiksi,

vihollinen vei heidät pois.

6Kadottanut on tytär Siion

kaiken loistonsa.

Hänen ruhtinaansa ovat kuin peurat,

jotka eivät laidunta löydä,

jotka voimattomina yrittävät paeta

metsästäjä kintereillään.

7Kurjuutensa ja kodittomuutensa päivinä

Jerusalem muistaa

kaiken sen hyvän, mitä hänellä oli ollut

muinaisista ajoista asti.

Nyt, kun hänen väkensä kaatui vihollisen käsiin,

kukaan ei tullut avuksi.

Viholliset vain pilkaten nauroivat

nähdessään hänen loppunsa.

8

1:8
Jer. 13:22,26
Raskaasti on Jerusalem rikkonut,

kaikki surkuttelevat hänen kohtaloaan.

Kaikki, jotka ennen kunnioittivat häntä, nyt halveksivat,

kun näkevät hänet alastomana.

Itsekin hän huokaa

ja kääntää kasvonsa pois.

9Saasta tahrii hänen hameensa liepeet.

»Kuinka näin saattoikaan käydä!»

Syvälle, syvälle hän on vajonnut.

Kukaan ei lohduta häntä.

»Herra, katso minun kurjuuttani!

Katso, kuinka vihollinen ylvästelee!»

10Vihollinen kävi käsiksi

hänen aarteisiinsa.

Hän joutui näkemään,

kuinka muukalaiset tunkeutuivat pyhäkköön,

vaikka sinä, Herra, olit säätänyt,

ettei yksikään muukalainen saa astua seurakuntasi keskelle.

11Jerusalem vaikeroi,

koko Jerusalem etsii ruokaa.

Ihmiset antavat aarteensa leipäpalasta

pysyäkseen hengissä.

»Katso minua, Herra! Katso,

miten onneton olen.»

12Kaikille ohikulkijoille hän huutaa:

»Pysähtykää, katsokaa!

Onko kipua sen kivun vertaista,

joka on kannettavakseni pantu?

Herra rankaisi minua

hehkuvan vihansa päivänä.

13»Korkeudesta Herra lähetti tulen,

painoi sen luihini asti.

Hän levitti verkon jalkojeni ansaksi,

en voinut paeta.

Hän jätti minut virumaan hylättynä,

voimattomana päivästä päivään.

14»Herra piti lukua minun synneistäni,

hänen kätensä solmi ne yhteen

kahleeksi minun kaulaani.

Voimani hän mursi.

Hän jätti minut orjuuteen,

en voi nousta.

15

1:15
Jes. 63:3
Valit. 2:22
»Herra hylkäsi uljaat soturini,

jotka olivat muurieni sisällä.

Hän kokosi mahtavat joukot minua vastaan

murskaamaan väkevät soturini.

Niin kuin rypäleet poljetaan viinikuurnassa,

niin polki Herra jalkoihinsa neitsyen, tytär Juudan.

16»Kaiken tämän tähden minä itken,

silmäni vuotavat vettä.

Ei ole ketään, joka lohduttaisi,

ei ketään, joka sieluni virvoittaisi.

Kaikki poikani on lyöty maahan,

niin väkevä oli vihollinen.»

17Anoen ojentaa Siion käsiään,

mutta kukaan ei auta häntä.

Herra käski naapurikansat

Jaakobin kimppuun.

Jerusalem on tullut saastaksi

niiden silmissä.

18»Oikein on Herra tehnyt,

olen kapinoinut hänen käskyjään vastaan.

Kuulkaa siis, kaikki kansat,

katsokaa kipuani!

Neidot ja nuoret miehet

on viety vankeina pois.

19»Minä kutsuin ystäviäni avuksi,

mutta he pettivät minut.

Pappini ja vanhimpani kuolivat nälkään

minun muurieni sisällä

etsiessään ruokaa

henkensä pitimiksi.

20

1:20
Hes. 7:15
»Katso, Herra, mihin hätään olen joutunut!

Sisintäni polttaa tuska,

sydän kääntyy rinnassani –

miten uppiniskainen olenkaan ollut!

Kujilla ja teillä vei miekka minulta lapset,

sisällä taloissa raivosi rutto.

21

1:21
Jer. 50:29,51:24
»Kuule, kuinka minä vaikeroin,

kukaan ei lohduta!

Viholliseni ovat kuulleet onnettomuudestani

ja iloitsevat siitä, että sinä sen lähetit.

Sinä olet antanut tulla päivän, josta varoitit.

Mutta käyköön heidän samoin kuin minun!

22

1:22
Jer. 8:18
»Tulkoon kaikki heidän pahuutensa

sinun tietoosi!

Tee sinä heille, niin kuin teit minulle

syntieni tähden.

Lakkaamatta minä huokaan,

sydämeni on sairas.»

2

Herra on lyönyt kuin vihollinen

21

2:1
1. Aik. 28:2
Ps. 132:7
Voi! Vihansa pilveen Herra on peittänyt

tytär Siionin!

Taivaasta maahan hän heitti

sinut, Israelin kruunun.

Vihansa päivänä hän ei säästänyt

koroketta, joka on hänen valtaistuimensa edessä.

2Herra tuhosi säälimättä

kaikki Jaakobin asuinsijat,

vihassaan hän repi raunioiksi

Juudan linnoitukset,

hajotti ne maahan.

Herra häpäisi kuningaskunnan ja sen ruhtinaat.

3Vihasta hehkuen hän mursi

Israelin voiman ja vallan,

hän veti pois suojelevan kätensä,

kun vihollinen saapui.

Hän poltti Jaakobin kuin liekehtivä tuli,

joka nielee kaiken.

4

2:4
Ps. 7:13
Hän jännitti jousensa kuin vihollinen,

valmiina ampumaan nuolen.

Kuin vihamies hän tappoi

kaiken, mistä silmä oli iloinnut.

Kiivaudessaan hän sytytti tuleen

Siionin tyttären majan.

5Herra oli kuin vihollinen,

hän teki lopun Israelista,

hävitti kaikki sen palatsit,

tuhosi sen linnoitukset.

Hän täytti Juudan

surulla ja murheella.

6Oman majansa hän tuhosi, hävitti puutarhansa,

löi maan tasalle pyhäkkönsä.

Juhlapäivän ja sapatin

hän antoi unohtua Siionissa.

Kauhistuttavassa vihassaan hän hylkäsi

kuninkaan ja papit.

7Myös oman alttarinsa hän jätti,

hylkäsi temppelinsä.

Hän antoi vihollisen käsiin

palatsit ja muurit.

Silloin kaikui Herran huoneessa melu ja meteli

kuin juhlapäivänä ikään.

8Herra oli päättänyt hävittää

Siionin muurit.

Tarkoin hän tiesi, mitä teki.

Ei hän vetänyt kättään tuhoamasta:

valli ja muuri itkivät kohtaloaan,

yhdessä ne sortuivat.

9

2:9
Ps. 74:9
Portit ovat kaatuneet maahan,

hän särki niiden salvat.

Kuningas ja ruhtinaat ovat vieraalla maalla,

enää ei opeteta Jumalan lakia,

enää eivät profeetat

saa näkyjä Herralta.

10

2:10
Joos. 7:6
Maassa istuvat vaiti

Siionin vanhimmat.

He sirottelevat multaa hiuksiinsa,

pukeutuvat säkkivaatteeseen.

Maahan painavat päänsä

Jerusalemin nuoret tytöt.

11Silmäni riutuvat kyynelistä,

sisintäni polttaa tuska.

Voimani valuvat maahan

kansani sortumisen tähden.

Lapset ja imeväiset nääntyvät

kaupungin kaduilla.

12He sanovat äidilleen: »Anna leipää,

anna viiniä!»

He vaipuvat maahan kaupungin kaduille

kuin kuolettavasti haavoittuneet

ja heittävät henkensä

äidin sylissä.

13Mitä minä sanoisin sinulle, tytär Jerusalem,

mihin vertaisin sinua?

Kenen kohtaloa muistuttaa sinun kohtalosi, Siion,

mistä löydän lohdutuksen sanat?

Suuri kuin meri on sinun vammasi,

kuka voi parantaa sinut?

14

2:14
Jer. 5:31
Hes. 13:3
Profeettojesi näyt olivat

petosta ja harhaa.

Syntiäsi he eivät paljastaneet,

eivät kääntäneet kohtaloasi.

Vääriä ja eksyttäviä

olivat heidän ennussanansa.

15

2:15
Job 27:23Ps. 50:2
Ohikulkijat lyövät käsiään yhteen,

pilkkaavat sinua.

He viheltävät ja pudistavat päätään

katsellessaan tytär Jerusalemia:

»Tämäkö on se kaupunki, jota sanottiin

kauneudessaan täydelliseksi, koko maan iloksi?»

16Kaikki sinun vihollisesi

ilkkuvat sinua.

He viheltävät, irvistelevät ja sanovat:

»Nyt me olemme sinut tuhonneet!

Vihdoinkin on tullut päivä, jota odotimme.

Omin silmin saimme sen nähdä!»

17Herra teki sen, minkä oli aikonut,

hän toteutti sanansa,

jonka oli ilmoittanut jo kauan sitten.

Säälimättä hän hajotti sinut,

antoi vihollisillesi riemuvoiton,

vihamiehillesi täyden vallan.

18Huutakaa Herraa, huutakaa sydämenne pohjasta,

te Siionin muurit!

Anna kyyneltesi virrata kuin puro

päivät ja yöt,

vailla hetkenkään lepoa, Siion!

Älkööt silmäsi kuivuko.

19Nouse, huuda ja valita yöllä,

jokaisen vartiovuoron aikaan.

Vuodata sydämesi tuska

Herran kasvojen eteen.

Kohota kätesi häntä kohti

lastesi elämän puolesta.

Heitä viruu joka kadunkulmassa,

he nääntyvät nälkään.

20

2:20
3. Moos. 26:29+
»Katso, Herra! Katso,

kenelle olet tämän tehnyt!

Naiset syövät oman ruumiinsa hedelmät,

omat lapsensa, itse synnyttämänsä!

Herran temppelissä tapetaan

papit ja profeetat!

21»Katujen pölyssä makaavat

lapset ja vanhukset.

Neidot ja nuoret miehet

ovat kaatuneet miekkaan.

Sinä iskit heidät hengiltä vihasi päivänä,

teurastit säälimättä.

22

2:22
Valit. 1:15
»Kaikki, joita sydämeni kauhistuu,

sinä kutsuit tänne kuin juhlaan.

Herran vihan päivänä ei ollut pelastunutta,

kukaan ei päässyt pakoon.

Voi lapsiani, jotka synnytin ja kasvatin!

Vihollinen teki heistä lopun.»

3

Yksinäinen kärsijä

31Minä onneton mies! Paljon olen kärsinyt,

Herra on lyönyt minua vihansa sauvalla.

2Hän kuljetti minua, hän vei minut

pimeään, pilkkopimeään.

3Hän on nostanut kätensä minua vastaan

päivä päivältä yhä uudelleen.

4Hän repi rikki ihoni, raateli lihani,

murskasi kaikki luuni.

5Hän rakensi varustuksia minua vastaan,

ympäröi minut tuskan muurilla.

6

3:6
Ps. 143:3
Keskelle pimeyttä hän pani minut asumaan,

kuin kauan sitten kuolleitten joukkoon.

7Hän sulki minun tieni, en pääse pakoon,

hän pani minulle painavat kahleet.

8

3:8
Ps. 22:3
Vaikka kuinka huudan ja valitan,

hän ei kuule rukoustani.

9

3:9
Job 19:8
Hän tukki tieni kivenjärkäleillä,

antoi minun kulkea harhaan.

10

3:10
Hoos. 5:14,13:7,8
Hän väijyi minua kuin karhu,

kuin leijona piilopaikassaan.

11Hän eksytti minut tieltä, raateli minut,

jätti hylättynä makaamaan.

12

3:12
Ps. 7:13
Valit. 2:4
Hän jännitti jousensa ja suuntasi nuolensa

minua kohti.

13Hän ampui minuun viinensä nuolet,

lävisti rintani.

14

3:14
Job 17:6
Ps. 69:8
Jer. 20:7
Minusta tuli kaiken kansan pilkka,

ainainen ivan aihe.

15

3:15
Ps. 69:22
Jer. 9:14,23:15
Hän syötti minulle katkeria yrttejä,

juotti karvasta juomaa.

16Hän polki minut maan tomuun,

pani hampaani jauhamaan soraa.

17Minä kadotin onneni päivät,

unohdin, millaista on elää rauhassa.

18Minä sanoin: »Kaiken olen menettänyt,

Herra on vienyt minulta toivon.»

19Kurjuuteni ja kodittomuuteni täyttää mieleni,

kaikki maistuu myrkyltä ja koiruoholta.

20Minä en voi unohtaa onnettomuuttani,

en saa sitä mielestäni.

21Kuitenkin minä toivon ja odotan,

sillä minä ajattelen tätä:

22

3:22
Jer. 5:18+
Herran armoa on se, että vielä elämme,

hänen laupeutensa ei lopu koskaan.

23Joka aamu Herran armo on uusi,

suuri on hänen uskollisuutensa.

24

3:24
Ps. 16:5+
Sieluni sanoo: »Herra on kaikkeni,

häneen minä turvaan.»

25Herra on hyvä sille, joka panee toivonsa häneen,

sille, joka häntä etsii.

26Hyvä on hiljaisuudessa

toivoa apua Herralta.

27

3:27
Ps. 119:71
Hyvä on miehelle,

että hän kantaa iestä nuoruudessaan.

28Istukoon hän yksin ja vaietkoon,

kun Herra on pannut taakan hänen päälleen,

29painakoon suunsa tomuun –

ehkä on toivoa vielä.

30

3:30
Matt. 5:39
Kääntäköön hän poskensa lyöjäänsä kohti

ja ottakoon vastaan pilkan.

31Mutta Herra ei hylkää,

ei hylkää iäksi.

32Vaikka hän kurittaa, hän myös armahtaa,

suuri on hänen laupeutensa.

33Ei Herra iloitse

siitä, että hän kurittaa ihmistä.

34Kun kaikki vangiksi otetut

murskataan jalkojen alle,

35kun ihmisen oikeus vääristetään

Korkeimman silmien edessä,

36kun langetetaan väärä tuomio –

eikö Herra sitä näe?

37Kenen sana toteutuu?

Eikö kaikki tapahdu niin kuin Herra sanoo?

38

3:38
Job 2:10+
Eikö Korkeimman käskystä tule

paha ja hyvä?

39Mitä syytä eloon jääneellä on valittaa?

Hän kärsii syntiensä tähden.

40Tutkikaamme tietämme, tarkastelkaamme tekojamme

ja palatkaamme Herran luo.

41Kohottakaamme nyt kätemme, kohottakaamme sydämemme

taivasta kohti, Jumalan luo.

42Me olemme tehneet syntiä, kapinoineet sinua vastaan.

Sinä et ole antanut anteeksi.

43Sinä verhouduit vihaan ja vainosit meitä,

surmasit säälimättä.

44Sinä kätkeydyit pilveen,

sen läpi ei rukous pääse.

45Roskatunkioksi sinä teit meidät

kaikkien kansojen keskelle.

46Nyt kaikki vihollisemme

irvistelevät meille.

47Edessämme oli kauhu ja hauta,

tuho kohtasi meidät.

48Kyyneleet tulvivat silmistäni

rakkaan kansani tuhon tähden.

49Silmäni vuotavat lakkaamatta.

Itkuni ei taukoa,

50ennen kuin Herra katsoo taivaastaan

ja näkee murheeni.

51Kun katselen kaupunkini tytärten tuskaa,

sieluuni koskee.

52Viholliseni pyydystivät minua kuin lintua,

kiihkeästi, ilman syytä.

53

3:53
Jer. 38:6
He syöksivät minut elävänä kuoppaan,

he kivittivät minua.

54Kauhu tulvi pääni yli,

minä ajattelin: loppuni on tullut.

55

3:55
Ps. 88:7
Herra, kuopan syvyydestä minä huudan

sinun nimeäsi.

56Kuule ääneni! Älä sulje korviasi,

kun anon apua ja pelastusta.

57Sinä tulet luokseni, kun huudan sinua,

ja sanot: »Älä pelkää.»

58Herra, sinä ajat minun asiaani,

sinä lunastat minut.

59Kärsimäni vääryyden sinä näet, Herra.

Hanki minulle oikeus.

60Sinä näet vihollisteni kostonhimon,

kaikki heidän juonensa.

61Herra, sinä kuulet, kun he herjaavat minua,

näet heidän juonensa.

62Vastustajani ivaavat minua,

puhuvat pahaa kaiket päivät.

63Katso heitä: missä ikinä he istuvat tai seisovat,

he laulavat pilkkalauluja minusta.

64

3:64
Ps. 28:4
Herra, rankaise heitä

heidän tekojensa mukaan.

65Sokaise heidän järkensä,

kiroa heidät.

66Aja heitä takaa vihassasi, Herra,

hävitä heidät taivaasi alta.