Raamattu 1992 (KR92)
7

Ihmisen osa on työtä ja vaivaa

71Eikö ihmisen osana maan päällä ole työ ja vaiva?

Eikö hän ole kuin palkkalainen,

joka tekee raskaita päivätöitä?

2Hän on kuin orja, joka kaipaa paahteesta varjoon,

kuin päivätyöläinen, joka odottaa palkkaansa.

3Perinnökseni olen saanut pettymysten kuukausia,

ahdistuksen yöt ovat olleet minun osani.

4Kun menen nukkumaan, minä ajattelen:

»Milloin voin nousta?»

Yö kuluu vitkaan,

kääntyilen levottomana aamunkoittoon asti.

5Ruvet ja madot peittävät ruumiini,

minun nahkani halkeilee ja märkii.

6Kuin kutojan sukkula kiitävät päiväni:

ne päättyvät, kun lanka loppuu.

Ihmisen elämä on henkäys

7

7:7
Ps. 78:39
Ajattele minun elämääni: se on vain henkäys.

Silmäni eivät enää näe onnen päivää.

8Sinä näet minut nyt, mutta kohta et enää näe.

Kun katsahdat minuun, minua ei ole.

9Pilvi hajoaa, haihtuu tyhjiin.

Tuonelaan mennyt ei tule takaisin.

10

7:10
Ps. 103:16
Hän ei kotiinsa palaa,

eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.

11Nyt en enää pidättele kieltäni.

Minun sisintäni ahdistaa, minä puhun.

Olen katkera ja huudan tuskani julki.

12

7:12
Ps. 74:13,14
Jes. 51:9
Olenko meren hirviö, olenko minä meri itse,

kun panet minulle noin vahvat vartijat?

13Minä ajattelin: »Vuoteeni suo minulle lohdun,

uni huojentaa tuskani.»

14Mutta sinä säikytät minua unikuvilla,

panet yön painajaiset minua ahdistamaan.

15Mieluummin tahdon kuolla,

nääntyä hengiltä, kuin kärsiä tätä tuskaa!

Hellitä minusta, anna minun kuolla

16Olen saanut tarpeekseni! Enhän kuitenkaan elä ikuisesti.

Päästä jo irti! Minun elämäni on häipyvä henkäys.

17

7:17
Ps. 8:5,144:3
Mikä on ihminen, kun pidät häntä noin tärkeänä

ja alati valvot häntä?

18Aamu aamulta sinä vaadit hänet tilille,

joka hetki sinä häntä tutkit.

19Etkö voisi hetkeksi kääntää katsettasi pois?

Etkö edes siksi aikaa, että saisin rauhassa nielaista sylkeni?

20Jos olenkin tehnyt syntiä,

en kai minä sinulle ole vahinkoa tehnyt,

sinä ihmisen vaanija?

Miksi olet ottanut minut maalitauluksesi,

miksi noin kovin kannat minusta huolta?

21Miksi et jo anna anteeksi, mitä olen rikkonut,

miksi et ota pois syntiäni?

Pian minä muutun maaksi.

Kun katsahdat minuun, minua ei enää ole.

8

Bildadin ensimmäinen puhe

Etsi Jumalaa, Job!

81Suahilainen Bildad alkoi nyt puhua. Hän sanoi:

2– Kuinka kauan aiot jatkaa noita puheitasi?

Tuulta ne ovat, pelkkää tuulen pauhinaa.

3

8:3
5. Moos. 32:4
Job 34:12
Antaisiko Jumala väärän tuomion,

vääristäisikö Kaikkivaltias oikeutta?

4Ehkä poikasi tekivät syntiä Jumalaa vastaan

ja hän antoi heille heidän rikkomustensa mukaan.

5Jos sinä nyt etsit Jumalaa

ja rukoilet Kaikkivaltiasta,

6niin hän – jos sinä todella olet puhdas ja suora –

tarttuu sinun asiaasi

ja korvaa sinulle kaiken, mitä olet menettänyt,

sen mukaan kuin oikein on,

7ja vähäistä on se, mitä sinulla ennen oli,

sen rinnalla, mitä tulet saamaan.

Kuuntele isien viisautta

8Kysy neuvoa niiltä, jotka elivät ennen meitä,

pidä kiinni siitä, mitä isämme ovat saaneet selville.

9

8:9
1. Aik. 29:15+
Mehän olemme eilisen lapsia, emme me mitään tiedä,

meidän päivämme maan päällä ovat kuin varjo.

10Mutta isät, he opettavat sinua ja puhuvat sinulle,

heidän sanansa tulevat sydämen syvyydestä.

11Kasvaako kaisla siellä missä ei ole vettä?

Nostaako papyrus varttaan siellä missä ei ole kosteutta?

12Ei. Se kuivuu jo kasvunsa alkuun,

ennen muita kasveja, ennen leikkuun aikaa.

13

8:13
Job 11:20
Sananl. 10:28
Niin käy kaikkien, jotka unohtavat Jumalan.

Turha on jumalattoman toivo.

14Hän panee turvansa lukinlankaan,

etsii tukea hämähäkinverkosta:

15seittiä on hänen talonsa seinä,

se pettää, kun hän siihen nojaa.

16Jumalaton rehottaa auringon hehkussa kuin puu,

jonka versot leviävät kaikkialle puutarhaan,

17jonka juuret kietoutuvat kivien ympärille

ja tunkeutuvat niiden lomiin.

18Mutta kun hänet temmataan pois asuinsijaltaan,

se paikka, missä hän kasvoi, sanoo:

»En tunne häntä.»

19Siinä hänen elonsa ja ilonsa.

Maasta versoo jo uusi kasvu.

Jumala ei hylkää viatonta

20Jumala ei hylkää viatonta

eikä anna väärintekijälle tukeaan.

21

8:21
Ps. 126:2
Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla

ja avaa sinun huulesi riemun huutoon!

22Mutta vihollisesi saavat ylleen häpeän viitan,

eikä jumalattomien asuinsijaa enää ole.

9

Jobin kolmas puhe

Emme voi käydä oikeutta Jumalaa vastaan

91Nyt Job sanoi:

2

9:2
Job 4:17,8:3
– Totta kai minä tuon tiedän!

Ei ihminen voi olla oikeassa Jumalaa vastaan.

3

9:3
Room. 3:4
Se, joka ryhtyisi käymään hänen kanssaan oikeutta,

ei pystyisi vastaamaan hänen kysymyksiinsä,

ei yhteen tuhannesta.

4Hänen on viisaus, hänen on voima ja mahti.

Kuka voisi uhmata häntä joutumatta tuhoon?

5Hän siirtää vuoria kuin huomaamatta,

hän kääntää ne nurin, kun hän vihastuu.

6Hän koskettaa maata, ja se järähtää paikoiltaan,

sen peruspylväät horjuvat.

7Hän käskee, ja aurinko pimenee.

Hän sulkee sinetillään tähtien valon.

8

9:8
Job 26:7
Ps. 104:2
Yksin on hän levittänyt yllemme taivaan,

hän kulkee meren hyökyjen yli.

9

9:9
Job 38:31,32
Aam. 5:8
Leijonan tähdistön hän on tehnyt,

Orionin ja Seulaset

ja eteläisten tähtien tarhat.

10

9:10
Job 5:9
Suuria tekoja hän tekee, tutkimattomia,

ihmeitä, joilla ei ole määrää, ei rajaa.

11

9:11
2. Moos. 33:19
1. Kun. 19:11–13
Hän kulkee läheltä, enkä minä häntä näe,

hän kiitää ohitseni, enkä minä häntä huomaa.

12Kun hän tempaa käsiinsä jotakin,

kuka voi sen estää?

Kuka sanoisi hänelle: »Miksi sinä noin teet?»

13

9:13
Job 26:12
Ps. 87:4,89:11
Jes. 51:9
Mikään voima ei käännä pois Jumalan vihaa,

hänen alleen lyyhistyvät Rahabin9:13 Rahab on alkumeren hirviö. joukot.

Kuka voisi vastata Jumalalle?

14Kuinka minä voisin käydä kiistaan Jumalan kanssa,

kuinka voisin löytää sanat häntä vastaan?

15Vaikka olisin kuinka oikeassa,

en pystyisi hänelle vastaamaan.

Voin vain rukoilla armoa

häneltä, joka minut tuomitsee.

16Vaikka hän ottaisi vastaan minun haasteeni,

en usko, että hän suostuisi minua kuulemaan –

17hän, joka myrskyllään iskee minut maahan

ja aina vain lisää minun haavojeni määrää

ilman mitään syytä.

18Edes hengenvedon ajaksi hän ei anna minulle rauhaa,

ei, hän lisäämistään lisää kärsimystäni.

19Jos turvaudun voimaan – hänen on voima.

Jos vaadin oikeutta, hän kysyy: »Kuka minut haastaa?»

20

9:20
Job 15:6
Vaikka minä olen oikeassa,

oma suuni joutuu tuomitsemaan minut.

Vaikka olen syytön,

hän tuomitsee minut väärintekijäksi.

21Syytön olen. Mutta mitäpä minun elämästäni!

Minä inhoan sitä.

22

9:22
Ps. 73:3
Saarn. 2:15,9:2
Yhdentekevää! Siksi minä sanon:

»Yhtä lailla hän tekee sinusta lopun,

olitpa syytön tai syyllinen.»

23Kun tuhon ruoska iskee ihmisiin,

hän ei välitä viattomien kärsimyksistä.

24Kun maa on annettu kelvottomien käsiin,

hän peittää tuomarien silmät.

Ellei se ole hän – kuka sitten?

Elämä liukuu pois

25

9:25,26
Ps. 90:9,10
Minun päiväni rientävät nopeammin kuin juoksija,

ne häipyvät luotani, onnea ne eivät saaneet nähdä,

26

9:26
Jes. 18:2Hab. 1:8
kuin kaislaveneet ne liukuvat toinen toisensa perään pois,

ne kiitävät kuin saaliin kimppuun syöksyvä kotka.

27Jos sanon itselleni: »Nyt minä unohdan murheet,

otan iloisen ilmeen, nauran»,

28niin kohta iskee minuun uusi kauhu,

sillä minä tiedän, että sinä et minua syyttömäksi julista.

29Kun minut joka tapauksessa tuomitaan syylliseksi,

miksi harata vastaan?

30

9:30
Jer. 2:22
Vaikka minä kylpisin lumessa

ja pesisin käteni lipeällä,

31kuitenkin sinä ryvettäisit minut likakuopassa,

niin että minua inhoaisivat omat vaatteenikin.

32

9:32
Saarn. 6:10
Hän ei ole ihminen, niin kuin minä olen.

En minä voi käydä hänen kanssaan oikeutta,

en puolustautua häntä vastaan.

33Ei kukaan voi olla tuomarina meidän välillämme,

asettaa kättään meidän molempien päälle.

34

9:34
Job 13:21
Voi, jospa Jumala kääntäisi ruoskansa minusta pois,

ettei minun enää tarvitsisi säikkyä häntä!

35Silloin voisin puhua hänelle suoraan, pelkäämättä!

Nyt en voi. Olen itseni kanssa yksin.