Raamattu 1992 (KR92)
6

Jobin toinen puhe

Kunpa Jumala leikkaisi poikki elämäni langan!

61Nyt Job puhui:

2– Kunpa joku punnitsisi minun ahdistukseni,

panisi kaikki minun vaivani vaakakuppiin!

3Ne painavat enemmän kuin meren hiekka.

Onko siis ihme, jos puheestani puuttuu mieli ja maltti?

4

6:4
5. Moos. 32:23+
Kaikkivaltiaan nuolet ovat osuneet minuun,

niiden myrkkyä minun sieluni juo,

minua uhkaavat Jumalan lähettämät kauhut.

5Huutaako aasi keskellä tuoretta nurmea,

mylviikö härkä, kun sillä on rehua edessään?

6Kuka huolisi suolatonta ruokaa,

kenelle maistuisi limainen malva?

7Tämä, mitä joudun nielemään, on yhtä iljettävää,

voin pahoin, kun vain näenkin sitä.

8Kunpa pyyntöni kuultaisiin!

Kunpa Jumala tekisi, mitä toivon,

9ja murskaisi minut!

Kunpa hän antaisi kädelleen toimeksi

leikata poikki minun elämäni langan.

10En silloin jäisi vaille toivoa ja lohdutusta!

Vaikka tuskani ei armoa anna,

minä hyppelisin riemusta,

sillä sitä, minkä Pyhä on sanonut,

en ole koskaan kieltänyt.

Missä ovat ystävät?

11Mistä saan voimaa, että vielä kestän?

Mistä päämäärän, että vielä jaksan?

12Onko minun voimani kuin kiveä,

ovatko lihakseni rautaa?

13Ei. Minä olen lopussa,

kaikki on toivotonta.

14Tosi ystävä ei jätä ystävää ahdinkoon –

joka niin tekee, hylkää myös Kaikkivaltiaan.

15

6:15
Jer. 15:18
Minun ystäväni ovat pettäneet minut

kuin kevätpuro, joka juoksee tyhjiin.

16Kun jää sulaa, puro samenee,

se on tulvillaan vuorilta sulanutta lunta.

17Mutta pian vedet ehtyvät,

ja kun helteet tulevat, uomat jäävät tyhjilleen.

18Karavaanit etsivät niistä vettä, muuttavat suuntaansa,

eksyvät autiomaahan ja tuhoutuvat.

19Teman karavaaneissa tähyillään joka taholle,

Saban karavaanit uskovat löytävänsä vettä.

20Kaikki pettyvät:

karavaani saapuu purolle, vettä ei ole.

21Te olette nyt minulle tyhjän veroiset:

minun kurjuuteni saa teidät vain kauhistumaan.

Job on pettynyt ystäviinsä

22Olenko pyytänyt teiltä jotakin?

Olenko pyytänyt teitä maksamaan puolestani lunnaita?

23

6:23
Jer. 15:21
Olenko pyytänyt teitä pelastamaan minut vainoojiltani,

ostamaan minut vapaaksi väkivaltaisten käsistä?

24Opettakaa minua, niin kuuntelen hiljaa.

Osoittakaa minulle, missä olen mennyt harhaan.

25Rehti puhe ei ketään vahingoita.

Mutta mitä hyödyttävät teidän nuhdesaarnanne?

26Te takerrutte sanoihin moittiessanne minua

ja annatte tuskanhuutoni haipua tuuleen.

27Te heitätte orvosta arpaa

ja olette valmiit myymään ystävänne.

28Katsokaa nyt minua silmiin:

valehtelisinko minä teille vasten kasvoja?

29Harkitkaa vielä kerran, ettei vääryys tapahtuisi.

Ajatelkaa tarkoin. Minä olen syytön!

30Onko minun huulilleni noussut valheen sanoja?

Eikö minun kieleni erottaisi oikeaa ja väärää?

7

Ihmisen osa on työtä ja vaivaa

71Eikö ihmisen osana maan päällä ole työ ja vaiva?

Eikö hän ole kuin palkkalainen,

joka tekee raskaita päivätöitä?

2Hän on kuin orja, joka kaipaa paahteesta varjoon,

kuin päivätyöläinen, joka odottaa palkkaansa.

3Perinnökseni olen saanut pettymysten kuukausia,

ahdistuksen yöt ovat olleet minun osani.

4Kun menen nukkumaan, minä ajattelen:

»Milloin voin nousta?»

Yö kuluu vitkaan,

kääntyilen levottomana aamunkoittoon asti.

5Ruvet ja madot peittävät ruumiini,

minun nahkani halkeilee ja märkii.

6Kuin kutojan sukkula kiitävät päiväni:

ne päättyvät, kun lanka loppuu.

Ihmisen elämä on henkäys

7

7:7
Ps. 78:39
Ajattele minun elämääni: se on vain henkäys.

Silmäni eivät enää näe onnen päivää.

8Sinä näet minut nyt, mutta kohta et enää näe.

Kun katsahdat minuun, minua ei ole.

9Pilvi hajoaa, haihtuu tyhjiin.

Tuonelaan mennyt ei tule takaisin.

10

7:10
Ps. 103:16
Hän ei kotiinsa palaa,

eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.

11Nyt en enää pidättele kieltäni.

Minun sisintäni ahdistaa, minä puhun.

Olen katkera ja huudan tuskani julki.

12

7:12
Ps. 74:13,14
Jes. 51:9
Olenko meren hirviö, olenko minä meri itse,

kun panet minulle noin vahvat vartijat?

13Minä ajattelin: »Vuoteeni suo minulle lohdun,

uni huojentaa tuskani.»

14Mutta sinä säikytät minua unikuvilla,

panet yön painajaiset minua ahdistamaan.

15Mieluummin tahdon kuolla,

nääntyä hengiltä, kuin kärsiä tätä tuskaa!

Hellitä minusta, anna minun kuolla

16Olen saanut tarpeekseni! Enhän kuitenkaan elä ikuisesti.

Päästä jo irti! Minun elämäni on häipyvä henkäys.

17

7:17
Ps. 8:5,144:3
Mikä on ihminen, kun pidät häntä noin tärkeänä

ja alati valvot häntä?

18Aamu aamulta sinä vaadit hänet tilille,

joka hetki sinä häntä tutkit.

19Etkö voisi hetkeksi kääntää katsettasi pois?

Etkö edes siksi aikaa, että saisin rauhassa nielaista sylkeni?

20Jos olenkin tehnyt syntiä,

en kai minä sinulle ole vahinkoa tehnyt,

sinä ihmisen vaanija?

Miksi olet ottanut minut maalitauluksesi,

miksi noin kovin kannat minusta huolta?

21Miksi et jo anna anteeksi, mitä olen rikkonut,

miksi et ota pois syntiäni?

Pian minä muutun maaksi.

Kun katsahdat minuun, minua ei enää ole.

8

Bildadin ensimmäinen puhe

Etsi Jumalaa, Job!

81Suahilainen Bildad alkoi nyt puhua. Hän sanoi:

2– Kuinka kauan aiot jatkaa noita puheitasi?

Tuulta ne ovat, pelkkää tuulen pauhinaa.

3

8:3
5. Moos. 32:4
Job 34:12
Antaisiko Jumala väärän tuomion,

vääristäisikö Kaikkivaltias oikeutta?

4Ehkä poikasi tekivät syntiä Jumalaa vastaan

ja hän antoi heille heidän rikkomustensa mukaan.

5Jos sinä nyt etsit Jumalaa

ja rukoilet Kaikkivaltiasta,

6niin hän – jos sinä todella olet puhdas ja suora –

tarttuu sinun asiaasi

ja korvaa sinulle kaiken, mitä olet menettänyt,

sen mukaan kuin oikein on,

7ja vähäistä on se, mitä sinulla ennen oli,

sen rinnalla, mitä tulet saamaan.

Kuuntele isien viisautta

8Kysy neuvoa niiltä, jotka elivät ennen meitä,

pidä kiinni siitä, mitä isämme ovat saaneet selville.

9

8:9
1. Aik. 29:15+
Mehän olemme eilisen lapsia, emme me mitään tiedä,

meidän päivämme maan päällä ovat kuin varjo.

10Mutta isät, he opettavat sinua ja puhuvat sinulle,

heidän sanansa tulevat sydämen syvyydestä.

11Kasvaako kaisla siellä missä ei ole vettä?

Nostaako papyrus varttaan siellä missä ei ole kosteutta?

12Ei. Se kuivuu jo kasvunsa alkuun,

ennen muita kasveja, ennen leikkuun aikaa.

13

8:13
Job 11:20
Sananl. 10:28
Niin käy kaikkien, jotka unohtavat Jumalan.

Turha on jumalattoman toivo.

14Hän panee turvansa lukinlankaan,

etsii tukea hämähäkinverkosta:

15seittiä on hänen talonsa seinä,

se pettää, kun hän siihen nojaa.

16Jumalaton rehottaa auringon hehkussa kuin puu,

jonka versot leviävät kaikkialle puutarhaan,

17jonka juuret kietoutuvat kivien ympärille

ja tunkeutuvat niiden lomiin.

18Mutta kun hänet temmataan pois asuinsijaltaan,

se paikka, missä hän kasvoi, sanoo:

»En tunne häntä.»

19Siinä hänen elonsa ja ilonsa.

Maasta versoo jo uusi kasvu.

Jumala ei hylkää viatonta

20Jumala ei hylkää viatonta

eikä anna väärintekijälle tukeaan.

21

8:21
Ps. 126:2
Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla

ja avaa sinun huulesi riemun huutoon!

22Mutta vihollisesi saavat ylleen häpeän viitan,

eikä jumalattomien asuinsijaa enää ole.