Raamattu 1992 (KR92)
40

Minä panen käden suulleni

401Vielä Herra puhui Jobille. Hän sanoi:

2– Voiko tämä, joka näin arvostelee Kaikkivaltiasta,

käydä oikeutta häntä vastaan?

Sen, joka tahtoo ojentaa Jumalaa,

on oltava valmis vastaamaan sanoistaan.

3Silloin Job sanoi Herralle:

4– Olen liian vähäinen. Miten voisin vastata sinulle?

Minä panen käden suulleni ja vaikenen.

5Kerran minä olen puhunut, enää en sitä tee.

Tein sen vielä toisenkin kerran, mutta nyt pysyn vaiti.

Jumalan toinen puhe

Onko sinun käsivartesi Jumalan käsivarsi?

6Nyt Herra vastasi Jobille. Myrskyn keskeltä hän puhui:

7

40:7
Job 38:3
– Vyötä itsesi, puolustaudu kuin mies!

Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.

8Väitätkö sinä,

että minä en tuomitse oikein?

Syytätkö minua vääryydestä,

jotta itse saisit olla oikeassa?

9Onko sinun käsivartesi kuin Jumalan käsivarsi?

Jyliseekö sinun äänesi niin kuin hänen äänensä jylisee?

10Hyvä on! Varustaudu kuin kuningas,

pue yllesi valtiaan komeus ja loisto!

11Päästä vihasi valloilleen,

etsi ylvästelijät, paina heidät maahan!

12Lannista ylpeät,

tallaa jumalattomat maahan!

13Peitä heidät kaikki maan multaan,

kätke heidän kasvonsa pois näkyvistä.

14Silloin minäkin ylistän sinua,

olethan saanut voiton oman kätesi voimalla!

Minä olen luonut virtahevon

15Näetkö virtahevon40:15 Alkutekstissä käytetään nimeä Behemot, joka tarkoittaa myös tarunomaista alkuhirviötä.?

Minä olen sen tehnyt, niin kuin olen tehnyt sinut.

Se syö ruohoa niin kuin lehmä,

16mutta näetkö, miten vahvat ovat sen lanteet,

näetkö, miten voimakkaat ovat sen vatsan lihakset?

17Sen häntä on kuin setrin runko,

reisien jänteet ovat kuin punottua köyttä.

18Luut ovat kuin pronssiputket,

selkäranka on kuin rautaa.

19Se on Jumalan luomisteoista uljain,

vain sen luoja voi sitä käskeä.

20Vuoret antavat sille ruokaa,

metsän eläimet leikkivät sen lähellä.

21Lootuspensaan alla se makaa

kaislojen keskellä, liejun kätköissä.

22Lootuspensaat suojaavat sitä,

antavat sille varjonsa,

rannan pajut sen ympäröivät.

23Se ei säiky, vaikka virta on väkevä,

se lepää kaikessa rauhassa,

vaikka vesi tunkeutuu suuhun.

24Kuka astuu sen silmien eteen?

Kuka kiinnittää sen turpaan talutusrenkaan?

Minä olen luonut krokotiilin

25

40:25
Ps. 104:26
Voitko sinä koukullasi pyydystää krokotiilin40:25 Alkutekstissä käytetään nimeä Leviatan, joka tarkoittaa myös tarunomaista merihirviötä; vrt. Job 3:8, Jes. 27:1, Ps. 104:26.?

Pitääkö siimasi sen kielen aloillaan,

26sitooko ruokoköytesi sen kidan,

lävistääkö atraimesi sen leuan?

27Rukoileeko se sinulta armoa,

yrittääkö se lepytellä sinua?

28Suostuuko se sinun ehtoihisi,

antautuuko se orjaksesi ikiajoiksi?

29Leikitkö sen kanssa niin kuin linnun kanssa leikitään,

annatko sen tyttärillesi narusta talutettavaksi?

30Käytkö siitä kauppaa toisten pyyntimiesten kanssa,

meneekö se paloiteltuna myyntiin kauppiaille?

31Isketkö sen kyljen täyteen väkärautoja,

lävistätkö harppuunalla sen pään?

32Jos mielesi tekee käydä siihen käsiksi,

ajattele, millainen kamppailu siitä nousee,

ja jätä se rauhaan!

41

411Älä kuvittele turhia:

sen pelkkä näkeminen paiskaa maahan kenet tahansa.

2Ei pahinkaan hurjapää ryhdy sitä ärsyttämään.

Kuka voisi mitellä sen kanssa voimiaan!

3

41:3
Room. 11:35Ps. 24:1+
Kuka siis voisi astua minun eteeni

vaatimaan palvelusta palveluksesta?

Eikö kaikki taivaan alla ole minun?

4Puhun vielä sen jäsenistä,

sen voimasta, sen ihmeellisestä rakenteesta.

5Kuka on murtanut sen kaksoispanssarin,

kuka on viiltänyt siltä puvun auki?

6Kuka on avannut ammolleen sen kidan?

Sen hampaat herättävät kaikissa kauhua.

7Sen selkää kattavat panssarikilvet

kuin piinkovat sinettirivit.

8Ne ovat tiiviisti kiinni toinen toisessaan,

edes tuuli ei pääse niiden väliin.

9Ne niveltyvät toisiinsa

kuin liimattuina, koskaan irtoamatta.

10Kun se aivastaa, näkyy leimahdus.

Sen silmät hehkuvat kuin aamuruskon säteet.

11Sen kidasta lyövät lieskat,

tulikipunat sinkoilevat ilmaan.

12Savu suitsuaa sen sieraimista

niin kuin tulella kiehuvan padan alta,

kun tulta lietsotaan.

13Sen henkäys sytyttää hiilloksen liekkeihin,

tulenlieska iskee sen suusta.

14Sen kaula uhkuu voimaa,

sen edellä leviää kauhu.

15Jäntevät ovat sen vatsan lihakset,

kovat kuin metalli, eivät ne anna myöten.

16Kiveä on sen sydän,

kuin myllyn pohjakivi, liikkumaton ja kova.

17Kun se nousee esiin, rohkeimmatkin kauhistuvat

ja pakenevat kuohuvasta vedestä.

18Jos siihen osuu miekka, terä murtuu.

Ei siihen pysty keihäs, ei nuolenkärki eikä kivi.

19Pelkkää olkea on sille rauta,

kuin lahoa puuta on sille pronssi.

20Nuoli ei aja sitä pakosalle,

olkipalloja ovat sille lingon kivet,

21kuin heinänkorsi on sille nuija,

miekan kalskeelle se vain nauraa.

22Sen vatsapuoli on täynnä teräviä nystyjä,

jäljet rannan liejussa ovat kuin äkeen jäljet.

23Se panee syvyydet kiehumaan niin kuin pata kiehuu,

virta pärskyy sen ympärillä kuin tulikuuma rasva.

24Sen perässä kimaltaa vaahto

hopeisena kuin vanhuksen hiukset.

25Ei ole sille vertaa maan päällä!

Luoja jätti sen pelkoa vaille.

26Vahvimpiakin se ylväänä katsoo.

Se on kaikkien petojen kuningas.

42

Jobin vastaus

42:1–6

Nyt silmäni ovat nähneet sinut!

421Silloin Job sanoi Herralle:

2– Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi

eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton

sinun toteuttaa.

3

42:3
Job 38:2
Sinä kysyit: »Kuka on tämä,

joka näin peittää minun tarkoitukseni

mielettömillä puheillaan?»

Minä se olen. Olen puhunut mitään ymmärtämättä

asioista, joita en käsitä –

ne ovat minulle liian ihmeellisiä.

4Sinä sanoit: »Kuuntele nyt, kun minä puhun.

Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.»

5Vain korvakuulolta sinut tunsin.

Nyt ovat silmäni nähneet sinut.

6

42:6
Joona 3:6
Sen tähden minä häpeän puheitani

ja kadun niitä

tomussa ja tuhkassa.

Loppusanat

42:7–17

Herran sanat Jobin ystäville

7Kun Herra oli puhunut Jobille, hän sanoi temanilaiselle Elifasille: »Minä olen vihastunut sinuun ja kahteen kumppaniisi, sillä te olette puhuneet minusta vastoin totuutta, toisin kuin palvelijani Job. 8

42:8
1. Moos. 20:7
Job 22:30
Ottakaa siis seitsemän sonnia ja seitsemän pässiä, menkää minun palvelijani Jobin luo ja uhratkaa hyvitykseksi omasta puolestanne polttouhri. Palvelijani Job rukoilee teidän puolestanne, ja minä kuulen hänen rukouksensa. Näin minä säästän teidät rangaistukselta ja häpeältä, vaikka te olette puhuneet minusta vastoin totuutta, toisin kuin palvelijani Job.»

9Temanilainen Elifas, suahilainen Bildad ja naamalainen Sofar tekivät niin kuin Herra oli heitä käskenyt, ja Herra kuuli Jobin rukouksen.

10Kun Job oli rukoillut ystäviensä puolesta, Herra käänsi hänen kohtalonsa. Herra antoi Jobille kaksin verroin kaikkea, mitä hänellä oli ennen ollut.

11Kaikki veljet ja sisaret ja entiset ystävät tulivat Jobin luo ja aterioivat hänen talossaan. He rohkaisivat häntä ja osoittivat hänelle myötätuntoa kaikkien niiden onnettomuuksien vuoksi, joiden Herra oli antanut kohdata häntä. Jokainen toi lahjanaan yhden kesitan verran hopeaa ja yhden kultaisen renkaan.

Jobin uusi vauraus ja onni

12Niin Herra siunasi Jobin elämän loppuajan vielä runsaammin kuin oli siunannut sen alkuajat. Hänellä oli nyt lampaita ja vuohia neljätoistatuhatta, kuusituhatta kamelia, tuhat kyntöparia härkiä ja tuhat aasintammaa. 13Hän sai vielä seitsemän poikaa ja kolme tytärtä. 14Yhdelle tyttärelle hän antoi nimeksi Jemima42:14 Nimi Jemima merkitsee ’turturikyyhky’, Kesia ’kassiapuu’ ja Keren-Puk ’silmämaalirasia’., toiselle Kesia ja kolmannelle Keren-Puk. 15Eikä koko maassa ollut kauniimpia naisia kuin Jobin tyttäret. Heidän isänsä antoi heillekin perintöosuuden niin kuin heidän veljilleen.

16Job eli näiden tapahtumien jälkeen vielä sataneljäkymmentä vuotta. Hän sai nähdä lapsiaan ja lastensa lapsia aina neljänteen polveen saakka, 17

42:17
1. Moos. 25:8,35:29
ja hän kuoli korkeassa iässä ja elämästä kyllänsä saaneena.