Raamattu 1992 (KR92)
39

391Tiedätkö sinä, milloin vuorikauris vasoo,

hoivaatko sinä synnyttävää peuraa?

2Tiedätkö sinä niiden oikean hetken,

lasketko sinä, milloin kuukausien määrä täyttyy?

3Ne kyyristyvät maahan, synnyttävät poikasensa,

ja kohta niiden tuskat ovat ohi.

4Vasat kasvavat ja varttuvat,

lähtevät omille teilleen eivätkä palaa.

5

39:5
Job 24:5
Kuka lähetti villiaasin vapaana juoksemaan,

kuka sen pelasti juhdan ikeeltä?

6Minä annoin sille asuttavaksi aron,

olinpaikaksi suolaisen aavikon.

7Se halveksii kaupungin hälinää,

ei se tottele ajajan huutoja.

8Vuorille se tähyää, siellä ovat sen laitumet!

Sieltä se etsii kaikkea vihreää.

Oletko taivuttanut villihärän tottelemaan?

9

39:9
4. Moos. 24:8
Suostuuko villihärkä sinua palvelemaan

tai yöpymään sinun syöttöruuhesi ääressä?

10Ohjaatko sinä sitä köydellä pellon vaolle,

äestääkö se laakson peltoja sinun talutusnuorassasi?

11Sen voimat ovat suuret, mutta voitko luottaa siihen,

voitko panna sen tekemään työt puolestasi?

12Uskotko, että sen avulla saat satosi talteen,

sekö tuo viljasi puimatantereelle?

Sinäkö loit strutsin, nopeasti juoksevan linnun?

13Rajusti lyö strutsi siivillään,

mutta eivät ne ole niin kuin haukan tai haikaran siivet:

14maahan se laskee munansa

ja antaa niiden hautua hiekan lämmössä.

15Se ei ajattele, että ne voivat murskautua askelen alla,

että jokin eläin voi ne tallata.

16

39:16
Valit. 4:3
Se on poikasilleen tyly,

aivan kuin ne eivät sen omia olisikaan,

se ei tunnu välittävän,

vaikka kaikki sen vaiva olisi ollut turhaa.

17Jumala epäsi siltä viisauden,

ei suonut sille ymmärrystä.

18Mutta kun se kiitää kaula ojossa,

se saattaa häpeään niin ratsun kuin ratsastajan.

Sinäkö annoit hevoselle voiman?

19Sinäkö annoit hevoselle sen voiman,

sinäkö annoit sille hulmuavan harjan?

20Sinäkö opetit sen hyppimään kuin heinäsirkka?

Mahtavasti, pelottavasti se korskuu,

21innoissaan se kuopii maata tasangolla,

uljaana se ryntää taisteluun.

22Se pitää pelkoa pilkkanaan, se ei säiky

eikä se pakene miekan tieltä.

23Sen yläpuolella rämisee nuoliviini,

välkkyy keihäs ja sotakirves.

24Kiihtymyksestä vavahdellen se ahmii taivalta,

mikään ei sitä pidättele, kun sotatorvi soi.

25Kun torvi soi, se hirnuu: »Hahaa!»

Jo kaukaa se vainuaa sodan tuoksinan,

päälliköiden huudot ja taistelun jylyn.

Sinäkö nostat haukan korkeuksiin?

26Sinunko viisautesi nostaa taivaalle haukan,

kun se levittää siipensä etelätuuleen?

27Sinunko käskystäsi kotka nousee korkeuksiin

ja rakentaa pesänsä tavoittamattomiin?

28Kalliolla se asustaa, viettää yönsä siellä,

kielekkeellä, jonne ei pääsyä ole.

29Sieltä se tähystää syötävää,

kaukaa sen silmät tavoittavat saaliin.

30

39:30
Hab. 1:8
Matt. 24:28
Luuk. 17:37
Kiihkeästi sen poikaset ahmivat verta!

Missä on ruumiita, sinne se rientää.

40

Minä panen käden suulleni

401Vielä Herra puhui Jobille. Hän sanoi:

2– Voiko tämä, joka näin arvostelee Kaikkivaltiasta,

käydä oikeutta häntä vastaan?

Sen, joka tahtoo ojentaa Jumalaa,

on oltava valmis vastaamaan sanoistaan.

3Silloin Job sanoi Herralle:

4– Olen liian vähäinen. Miten voisin vastata sinulle?

Minä panen käden suulleni ja vaikenen.

5Kerran minä olen puhunut, enää en sitä tee.

Tein sen vielä toisenkin kerran, mutta nyt pysyn vaiti.

Jumalan toinen puhe

Onko sinun käsivartesi Jumalan käsivarsi?

6Nyt Herra vastasi Jobille. Myrskyn keskeltä hän puhui:

7

40:7
Job 38:3
– Vyötä itsesi, puolustaudu kuin mies!

Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.

8Väitätkö sinä,

että minä en tuomitse oikein?

Syytätkö minua vääryydestä,

jotta itse saisit olla oikeassa?

9Onko sinun käsivartesi kuin Jumalan käsivarsi?

Jyliseekö sinun äänesi niin kuin hänen äänensä jylisee?

10Hyvä on! Varustaudu kuin kuningas,

pue yllesi valtiaan komeus ja loisto!

11Päästä vihasi valloilleen,

etsi ylvästelijät, paina heidät maahan!

12Lannista ylpeät,

tallaa jumalattomat maahan!

13Peitä heidät kaikki maan multaan,

kätke heidän kasvonsa pois näkyvistä.

14Silloin minäkin ylistän sinua,

olethan saanut voiton oman kätesi voimalla!

Minä olen luonut virtahevon

15Näetkö virtahevon40:15 Alkutekstissä käytetään nimeä Behemot, joka tarkoittaa myös tarunomaista alkuhirviötä.?

Minä olen sen tehnyt, niin kuin olen tehnyt sinut.

Se syö ruohoa niin kuin lehmä,

16mutta näetkö, miten vahvat ovat sen lanteet,

näetkö, miten voimakkaat ovat sen vatsan lihakset?

17Sen häntä on kuin setrin runko,

reisien jänteet ovat kuin punottua köyttä.

18Luut ovat kuin pronssiputket,

selkäranka on kuin rautaa.

19Se on Jumalan luomisteoista uljain,

vain sen luoja voi sitä käskeä.

20Vuoret antavat sille ruokaa,

metsän eläimet leikkivät sen lähellä.

21Lootuspensaan alla se makaa

kaislojen keskellä, liejun kätköissä.

22Lootuspensaat suojaavat sitä,

antavat sille varjonsa,

rannan pajut sen ympäröivät.

23Se ei säiky, vaikka virta on väkevä,

se lepää kaikessa rauhassa,

vaikka vesi tunkeutuu suuhun.

24Kuka astuu sen silmien eteen?

Kuka kiinnittää sen turpaan talutusrenkaan?

Minä olen luonut krokotiilin

25

40:25
Ps. 104:26
Voitko sinä koukullasi pyydystää krokotiilin40:25 Alkutekstissä käytetään nimeä Leviatan, joka tarkoittaa myös tarunomaista merihirviötä; vrt. Job 3:8, Jes. 27:1, Ps. 104:26.?

Pitääkö siimasi sen kielen aloillaan,

26sitooko ruokoköytesi sen kidan,

lävistääkö atraimesi sen leuan?

27Rukoileeko se sinulta armoa,

yrittääkö se lepytellä sinua?

28Suostuuko se sinun ehtoihisi,

antautuuko se orjaksesi ikiajoiksi?

29Leikitkö sen kanssa niin kuin linnun kanssa leikitään,

annatko sen tyttärillesi narusta talutettavaksi?

30Käytkö siitä kauppaa toisten pyyntimiesten kanssa,

meneekö se paloiteltuna myyntiin kauppiaille?

31Isketkö sen kyljen täyteen väkärautoja,

lävistätkö harppuunalla sen pään?

32Jos mielesi tekee käydä siihen käsiksi,

ajattele, millainen kamppailu siitä nousee,

ja jätä se rauhaan!

41

411Älä kuvittele turhia:

sen pelkkä näkeminen paiskaa maahan kenet tahansa.

2Ei pahinkaan hurjapää ryhdy sitä ärsyttämään.

Kuka voisi mitellä sen kanssa voimiaan!

3

41:3
Room. 11:35Ps. 24:1+
Kuka siis voisi astua minun eteeni

vaatimaan palvelusta palveluksesta?

Eikö kaikki taivaan alla ole minun?

4Puhun vielä sen jäsenistä,

sen voimasta, sen ihmeellisestä rakenteesta.

5Kuka on murtanut sen kaksoispanssarin,

kuka on viiltänyt siltä puvun auki?

6Kuka on avannut ammolleen sen kidan?

Sen hampaat herättävät kaikissa kauhua.

7Sen selkää kattavat panssarikilvet

kuin piinkovat sinettirivit.

8Ne ovat tiiviisti kiinni toinen toisessaan,

edes tuuli ei pääse niiden väliin.

9Ne niveltyvät toisiinsa

kuin liimattuina, koskaan irtoamatta.

10Kun se aivastaa, näkyy leimahdus.

Sen silmät hehkuvat kuin aamuruskon säteet.

11Sen kidasta lyövät lieskat,

tulikipunat sinkoilevat ilmaan.

12Savu suitsuaa sen sieraimista

niin kuin tulella kiehuvan padan alta,

kun tulta lietsotaan.

13Sen henkäys sytyttää hiilloksen liekkeihin,

tulenlieska iskee sen suusta.

14Sen kaula uhkuu voimaa,

sen edellä leviää kauhu.

15Jäntevät ovat sen vatsan lihakset,

kovat kuin metalli, eivät ne anna myöten.

16Kiveä on sen sydän,

kuin myllyn pohjakivi, liikkumaton ja kova.

17Kun se nousee esiin, rohkeimmatkin kauhistuvat

ja pakenevat kuohuvasta vedestä.

18Jos siihen osuu miekka, terä murtuu.

Ei siihen pysty keihäs, ei nuolenkärki eikä kivi.

19Pelkkää olkea on sille rauta,

kuin lahoa puuta on sille pronssi.

20Nuoli ei aja sitä pakosalle,

olkipalloja ovat sille lingon kivet,

21kuin heinänkorsi on sille nuija,

miekan kalskeelle se vain nauraa.

22Sen vatsapuoli on täynnä teräviä nystyjä,

jäljet rannan liejussa ovat kuin äkeen jäljet.

23Se panee syvyydet kiehumaan niin kuin pata kiehuu,

virta pärskyy sen ympärillä kuin tulikuuma rasva.

24Sen perässä kimaltaa vaahto

hopeisena kuin vanhuksen hiukset.

25Ei ole sille vertaa maan päällä!

Luoja jätti sen pelkoa vaille.

26Vahvimpiakin se ylväänä katsoo.

Se on kaikkien petojen kuningas.