Raamattu 1992 (KR92)
3

Jobin ja hänen kolmen ystävänsä puheet

3—28

Jobin ensimmäinen puhe

Job kiroaa syntymänsä

31Seitsemän päivän kuluttua Job avasi suunsa. Hän kirosi syntymänsä päivän 2ja sanoi:

3

3:3
Jer. 20:14,15
– Kadotkoon jäljettömiin se päivä, jona synnyin,

yö, joka tiesi kertoa: poika on siinnyt.

4Haihtukoon pimeään se päivä,

älköön Jumala taivaassaan muistako sitä,

älköön aamun valo sitä koskettako.

5Kuoleman varjo vieköön sen mukanaan,

musta pilvi peittäköön sen,

auringon pimentyminen säikyttäköön sen pois.

6Nielköön synkkä pimeys sen yön,

niin ettei sitä lasketa vuoden päiviin,

että se katoaa kuukauden öiden kierrosta.

7Hedelmätön olkoon se yö,

ilosta tyhjä.

8Sen päivän lävistäköön kirous,

joka herättäisi itsensä Leviatanin3:8 Leviatan on meren alkuhirviö, joka kanaanilaisen uskomuksen mukaan herättyään nielee eli pimentää auringon..

9Pimetkööt sen aamun tähdet,

älköön se yö nähkö sarastuksen valoa,

turhaan se odottakoon päivänkoiton katsetta.

10Se päivä ja yö

ei sulkenut edestäni kohdun porttia,

ei kätkenyt silmiltäni

tätä kärsimystä.

Kuolema olisi elämää parempi

11

3:11
Job 10:18
Miksi en syntynyt kuolleena,

miksi en menehtynyt tultuani äidin kohdusta?

12Miksi äitini polvet ottivat minut vastaan,

miksi rinnat antoivat ravinnon?

13Minä lepäisin haudassa aivan hiljaa,

nukkuisin, minulla olisi rauha.

14Minä lepäisin kuninkaiden ja mahtimiesten seurassa,

noiden, jotka ovat jättäneet jälkeensä

muistomerkkejä, mahtavia raunioita.

15Minä lepäisin ruhtinaitten seurassa,

noiden, joilla oli kultaa,

jotka täyttivät palatsinsa hopealla.

16Niin kuin kuollut sikiö olisin poissa,

maahan kaivettu ja olematon,

niin kuin lapsi, joka ei päivänvaloa nähnyt.

17

3:17
Jes. 57:2
Ilm. 14:13
Siellä pahantekijöitten raivo lakkaa

ja itsensä uuvuksiin raataneet saavat levon,

18siellä pääsevät vangit vaivastaan,

piiskurien huudot eivät enää heitä ahdista.

19Yhtä ovat siellä pieni ja suuri,

orja on herrastaan vapaa.

Olemassaolon tuska

20Miksi hän antaa elämän valon

sille, jonka osa on kärsimys,

miksi niille, joiden elämä on täynnä katkeruutta?

21

3:21
Ilm. 9:6
He odottavat kuolemaa, mutta se ei tule,

he etsivät sitä enemmän kuin aarretta.

22Kun kuolema heidät korjaa, he iloitsevat,

heidän suurin riemunsa on hauta.

23

3:23
Job 19:8
Miksi hän antaa elämän valon

miehelle, joka on Jumalan saartama,

jolta tie on kadonnut?

24

3:24
Ps. 42:4,80:6
Minun leipääni on itku ja voihke,

veden lailla virtaa minun valitukseni.

25Mitä kammosin ja kauhistuin, se tapahtui,

mitä eniten pelkäsin, se kohtasi minut.

26Ei rauhaa, ei lepoa, ei tyventä hetkeksikään,

yhä uudelleen tuska lyö ylitseni.

4

Elifasin ensimmäinen puhe

Tee kuten muille neuvot

41Temanilainen Elifas alkoi nyt puhua. Hän sanoi:

2– Pahastutko, jos rohkenen puhua sinulle?

Kuka voisi kauemmin pysyä vaiti!

3Olet itse opettanut monia, ohjannut oikeaan,

olet tarttunut voimatonta kädestä.

4Sinun sanasi ovat auttaneet kaatuneen pystyyn,

sinä olet rohkaissut horjuvaa.

5Kun vastoinkäyminen tulee omalle kohdallesi,

et kestä hetkeäkään.

Kun se koskettaa sinua, joudut kauhun valtaan.

Koettelemuksilla on syynsä

6Sinun luottamuksesi perustana on jumalanpelko,

sinun toivosi perustana oman vaelluksesi puhtaus.

7Mutta sano minulle: milloin on viaton joutunut tuhoon,

milloin on oikeamielinen hukkunut?

8

4:8
Sananl. 22:8
Hoos. 8:7
Gal. 6:7,8
Ne, jotka kyntävät vääryyden peltoa

ja kylvävät pahaa,

ne myös korjaavat tuhon ja turmion,

sen olen nähnyt.

9Kun Jumala henkäisee, he tuhoutuvat,

hänen vihansa tuuli pyyhkäisee heidät pois.

10Leijona karjuu, nuori leijona ärisee,

mutta petojen hampaat murskataan.

11Saalista vailla jalopeura nääntyy,

pennut joutuvat hajalle, kauas toisistaan.

Voiko Jumala olla väärässä?

12Kuin varkain tuli jostakin sana,

minun korvani kuulivat kaukaisen huminan.

13Se tuli niin kuin uninäyt tulevat häilyen yössä

keskelle syvintä unta,

14se kouraisi minua, ja minä vapisin,

kaikki jäseneni tärisivät kauhusta,

15minä tunsin henkäyksen kasvoillani,

ihokarvani nousivat pystyyn,

16kun jokin pysähtyi eteeni, en tiedä mikä,

silmieni edessä outo hahmo.

Tuli hiljaista, ja minä kuulin äänen:

17

4:17
1. Kun. 8:46+
Voiko ihminen olla oikeassa ja Jumala väärässä?

Voiko ihminen olla puhdas Luojansa silmissä?

18Ei Jumala luota edes omiin palvelijoihinsa,

enkeleitäänkin hän nuhtelee virheistä.

19

4:19
Jes. 45:9
Jer. 18:6
2. Kor. 4:7
Kuinka hän luottaisi savimajan asukkaisiin?

Tomusta heidät on tehty,

hän voi musertaa heidät kuin koiperhosen.

20Aamulla ihminen herää,

illalla hän on poissa

ja unohdettu, ikuisiksi ajoiksi,

21hänen telttanuoransa kiskaistaan irti,

ja hän kuolee tietämättä, miksi.

5

Ihminen on syypää kärsimyksiinsä

51Huuda sinä vain! Mutta vastaako sinulle kukaan?

Kuka on se pyhä, jonka puoleen voisit kääntyä?

2Tyhmyri tukehtuu omaan raivoonsa,

typeryksen surmaa oma vimma.

3

5:3
Ps. 37:35,36
Olen nähnyt, kuinka tyhmyrin käy:

vaikka hän juurtuu lujasti maahan,

hänet repäistään äkkiä irti.

4Hänen lapsensa jäävät apua vaille,

heidän oikeutensa poljetaan maahan kaupungin portissa,

eikä kukaan puolusta heitä.

5Hänen maansa sadon syövät nälkäänsä toiset,

kahmivat sen vaikka okaiden keskeltä

ja käyvät ahnaasti kiinni hänen omaisuuteensa.

6Onnettomuus ei idä mullassa,

eivätkä vastoinkäymiset verso maan tomusta.

7Ihminen on syntynyt vaivaan

niin kuin säkenet ovat syntyneet kohoamaan korkealle.

Jumala on kaikkivaltias ja vanhurskas

8Sinun sijassasi minä vetoaisin Jumalaan

ja esittäisin asiani hänelle,

9

5:9
Job 9:10
hänelle, joka tekee suuria tekoja, meille tutkimattomia,

tekee lukemattomia ihmetekoja.

10Hän antaa maalle sateen,

hän lähettää pelloille veden,

11

5:11
1. Sam. 2:8
Ps. 113:7
Luuk. 1:52
alhaiset hän korottaa,

murheiset saavat pelastuksen riemun.

12

5:12
2. Sam. 15:31+
Mutta vehkeilijöiden hankkeet hän murskaa,

heidän toimensa eivät menesty,

13

5:13
1. Kor. 3:19
viekkaat hän vangitsee heidän omiin juoniinsa,

kavalien aikeet raukenevat tyhjiin.

14

5:14
5. Moos. 28:29+
Keskellä kirkasta päivää heidät yllättää pimeys,

he hapuilevat kuin yöllä, vaikka on keskipäivä.

15

5:15
Ps. 57:5,59:8
Sananl. 5:4
Hän pelastaa köyhän heidän miekaltaan,

kurjan hän pelastaa vahvan vallasta.

16

5:16
Ps. 63:12,107:42
Niin saa toivoton toivon

ja pahan täytyy sulkea suunsa.

Älä väheksy Jumalan kuritusta

17

5:17
Sananl. 3:11
Hepr. 12:5
Ilm. 3:19
Hyvä on sen osa, jota Jumala ojentaa.

Älä väheksy Kaikkivaltiaan kuritusta!

18

5:18
5. Moos. 32:39+
Hän haavoittaa, mutta hän myös sitoo,

hänen kätensä lyö, mutta se myös parantaa.

19Kuudesta ahdingosta hän sinut auttaa,

seitsemästi pääset pälkähästä,

20

5:20
Ps. 33:19,37:19Ps. 27:3
nälänhädässäkin hän pelastaa sinut kuolemalta,

sodassa miekan terältä.

21Parjauksen ruoska ei sinua tavoita,

onnettomuuden uhka ei pelota sinua.

22Sodalle ja nälälle sinä naurat,

et pelkää metsän petoja,

23

5:23
Hes. 34:25
Hoos. 2:20
sinä elät sovussa pellon kivien kanssa

ja rauhassa villieläinten kanssa.

24Sinun asuinsijasi on rauhan paikka.

Kun tarkastat talosi ja tiluksesi,

näet, että mitään ei puutu.

25Näet, että siemenestäsi kasvaa runsas sato,

sinun jälkeläisesi nousevat kuin ruoho maasta.

26Ja kun olet elämästä kylläsi saanut,

otat paikkasi haudassa,

niin kuin lyhde saa paikkansa korjuun aikana.

27Me olemme tarkoin tutkineet tätä kaikkea, Job,

kuuntele siis ja ota opiksi,

sillä näin asia on.