39¹Tiedätkö sinä, milloin vuorikauris vasoo,

hoivaatko sinä synnyttävää peuraa?

²Tiedätkö sinä niiden oikean hetken,

lasketko sinä, milloin kuukausien määrä täyttyy?

³Ne kyyristyvät maahan, synnyttävät poikasensa,

ja kohta niiden tuskat ovat ohi.

⁴Vasat kasvavat ja varttuvat,

lähtevät omille teilleen eivätkä palaa.

⁵

kuka sen pelasti juhdan ikeeltä?

⁶Minä annoin sille asuttavaksi aron,

olinpaikaksi suolaisen aavikon.

⁷Se halveksii kaupungin hälinää,

ei se tottele ajajan huutoja.

⁸Vuorille se tähyää, siellä ovat sen laitumet!

Sieltä se etsii kaikkea vihreää.

Oletko taivuttanut villihärän tottelemaan?

⁹

tai yöpymään sinun syöttöruuhesi ääressä?

¹⁰Ohjaatko sinä sitä köydellä pellon vaolle,

äestääkö se laakson peltoja sinun talutusnuorassasi?

¹¹Sen voimat ovat suuret, mutta voitko luottaa siihen,

voitko panna sen tekemään työt puolestasi?

¹²Uskotko, että sen avulla saat satosi talteen,

sekö tuo viljasi puimatantereelle?

Sinäkö loit strutsin, nopeasti juoksevan linnun?

¹³Rajusti lyö strutsi siivillään,

mutta eivät ne ole niin kuin haukan tai haikaran siivet:

¹⁴maahan se laskee munansa

ja antaa niiden hautua hiekan lämmössä.

¹⁵Se ei ajattele, että ne voivat murskautua askelen alla,

että jokin eläin voi ne tallata.

¹⁶

aivan kuin ne eivät sen omia olisikaan,

se ei tunnu välittävän,

vaikka kaikki sen vaiva olisi ollut turhaa.

¹⁷Jumala epäsi siltä viisauden,

ei suonut sille ymmärrystä.

¹⁸Mutta kun se kiitää kaula ojossa,

se saattaa häpeään niin ratsun kuin ratsastajan.

Sinäkö annoit hevoselle voiman?

¹⁹Sinäkö annoit hevoselle sen voiman,

sinäkö annoit sille hulmuavan harjan?

²⁰Sinäkö opetit sen hyppimään kuin heinäsirkka?

Mahtavasti, pelottavasti se korskuu,

²¹innoissaan se kuopii maata tasangolla,

uljaana se ryntää taisteluun.

²²Se pitää pelkoa pilkkanaan, se ei säiky

eikä se pakene miekan tieltä.

²³Sen yläpuolella rämisee nuoliviini,

välkkyy keihäs ja sotakirves.

²⁴Kiihtymyksestä vavahdellen se ahmii taivalta,

mikään ei sitä pidättele, kun sotatorvi soi.

²⁵Kun torvi soi, se hirnuu: »Hahaa!»

Jo kaukaa se vainuaa sodan tuoksinan,

päälliköiden huudot ja taistelun jylyn.

Sinäkö nostat haukan korkeuksiin?

²⁶Sinunko viisautesi nostaa taivaalle haukan,

kun se levittää siipensä etelätuuleen?

²⁷Sinunko käskystäsi kotka nousee korkeuksiin

ja rakentaa pesänsä tavoittamattomiin?

²⁸Kalliolla se asustaa, viettää yönsä siellä,

kielekkeellä, jonne ei pääsyä ole.

²⁹Sieltä se tähystää syötävää,

kaukaa sen silmät tavoittavat saaliin.

³⁰

Missä on ruumiita, sinne se rientää.