Jumala vastaa Jobille

38—41

Jumalan ensimmäinen puhe

Nyt minä kysyn sinulta, Job

38¹

²– Kuka on tämä, joka peittää minun tarkoitukseni

mielettömillä puheillaan?

³Vyötä itsesi, puolustaudu kuin mies!

Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.

Kuka on laskenut maan perustukset?

⁴

Kerro, miten se tapahtui, jos osaat!

⁵

Kuka veti mittanuoran sen yli?

⁶Mihin laskettiin sen peruspylväät?

Kuka pani paikoilleen sen kulmakiven,

⁷

ja Jumalan pojat huusivat ääneen iloaan?

Kuka sulki meren portit?

⁸

kun vedet syöksyivät esiin maan kohdusta?

⁹Pilvenhattaroihin minä vaatetin meren,

myrskypilvillä sen kapaloin.

¹⁰

ja asetin portit ja salvat sen tielle,

¹¹sanoin: »Tähän asti, ei edemmäs!

Tässä on sinun ylpeitten aaltojesi raja.»

Oletko kutsunut esiin aamun?

¹²Oletko sinä kutsunut esiin aamun, edes yhden kerran?

Oletko käskenyt aamuruskon paikalleen,

¹³niin että se tarttuu kiinni maan liepeisiin

ja ravistaa pois kaikki jumalattomat?

¹⁴Aamuruskon syttyessä maa muuttuu

kuin savi, johon painetaan sinetti:

kaikki tulee näkyviin kuin uudelleen vaatetettuna.

¹⁵Ne, jotka ovat luopuneet Jumalasta, jäävät vaille valoa.

Röyhkeän käsivarsi murskataan.

Oletko laskeutunut syvyyden pohjaan?

¹⁶

oletko tutkinut syvyyden pohjan?

¹⁷

saitko nähdä kuoleman varjon ovet?

¹⁸Oletko tutkinut maan sen ääriä myöten?

Jos olet tämän kaiken tehnyt, kerro toki!

Tunnetko sinä valon ja pimeyden asuinsijan?

¹⁹Tunnetko sinä tien valon kotipaikalle,

tunnetko paikan, jossa pimeys asuu?

²⁰Sinäkö tuot valon maan ylle,

sinäkö opastat sen takaisin majaansa?

²¹Totta kai, sinähän tiedät kaiken,

sinä synnyit jo ennen niitä,

niin suuri on päiviesi luku!

Kuka säätää säät?

²²Oletko käynyt paikassa, jossa minä säilytän lunta,

oletko nähnyt rakeiden varastot?

²³

sodan päiviä, taistelun päivää varten.

²⁴Tunnetko valon kulkutiet?

Mistä nousee polttava itätuuli?

²⁵

kuka on avannut tien ukkosen jylinälle?

²⁶Kuka antaa sateen asumattomaan maahan,

autioon maahan, jossa ei ole yhtään ihmistä?

²⁷Kuka ruokkii autiomaan, tyhjän maan,

niin että se vehmaana viheriöi?

²⁸Kuka on sateen isä?

Kenen pisarat kasteena hedelmöittävät maan?

²⁹Kenen kohdusta syntyy jää,

kenen sylistä taivainen huurre,

³⁰kun vedet peittyvät kuin kivisen kannen alle

ja syvyyden pinta vetäytyy umpeen?

Osaatko solmia yhteen Seulasten tähdet?

³¹

tai avata Orionin siteet?

³²Osaatko tuoda ajallaan esiin eläinradan tähdet,

sinäkö talutat Leijonaa ja sen pentuja?

³³Sinäkö tunnet taivaan säännöt,

määräätkö sinä, miten ne vaikuttavat maan päällä?

³⁴Kantaako äänesi pilviin asti,

kutsutko rankkasateen virtaamaan ylitsesi?

³⁵Sinkoatko sinä salamoita,

sanovatko ne sinulle: »Tässä olen, käske»?

³⁶Kuka on antanut iibis-linnulle viisauden?

Kuka on antanut kukolle ymmärryksen?38:36 Iibis-lintu oli muinaisessa Egyptissä viisauden vertauskuva, se ilmoitti Niilin tulvan alkamisen. Kukko ilmoittaa aamun tulon; muinaisessa Lähi-idässä tunnetun uskomuksen mukaan se ennusti myös syyssateiden alkamisen.

³⁷Kuka viisas voi laskea pilvien luvun?

Kuka kykenee kumoamaan taivaan vesiruukut,

³⁸kun maa on kuin valettua metallia

ja multa on kovettunut kokkareiksi?

Sinäkö huolehdit villieläimistä?

³⁹

sinäkö ruokit sen pennut,

⁴⁰kun ne kyyristelevät luolassaan

tai odottavat tiheikössä?

⁴¹Sinäkö tuot ruoan korpille,

kun sen poikaset huutavat apua Jumalalta

ja hyppivät nälkäisinä sinne tänne?

39¹Tiedätkö sinä, milloin vuorikauris vasoo,

hoivaatko sinä synnyttävää peuraa?

²Tiedätkö sinä niiden oikean hetken,

lasketko sinä, milloin kuukausien määrä täyttyy?

³Ne kyyristyvät maahan, synnyttävät poikasensa,

ja kohta niiden tuskat ovat ohi.

⁴Vasat kasvavat ja varttuvat,

lähtevät omille teilleen eivätkä palaa.

⁵

kuka sen pelasti juhdan ikeeltä?

⁶Minä annoin sille asuttavaksi aron,

olinpaikaksi suolaisen aavikon.

⁷Se halveksii kaupungin hälinää,

ei se tottele ajajan huutoja.

⁸Vuorille se tähyää, siellä ovat sen laitumet!

Sieltä se etsii kaikkea vihreää.

Oletko taivuttanut villihärän tottelemaan?

⁹

tai yöpymään sinun syöttöruuhesi ääressä?

¹⁰Ohjaatko sinä sitä köydellä pellon vaolle,

äestääkö se laakson peltoja sinun talutusnuorassasi?

¹¹Sen voimat ovat suuret, mutta voitko luottaa siihen,

voitko panna sen tekemään työt puolestasi?

¹²Uskotko, että sen avulla saat satosi talteen,

sekö tuo viljasi puimatantereelle?

Sinäkö loit strutsin, nopeasti juoksevan linnun?

¹³Rajusti lyö strutsi siivillään,

mutta eivät ne ole niin kuin haukan tai haikaran siivet:

¹⁴maahan se laskee munansa

ja antaa niiden hautua hiekan lämmössä.

¹⁵Se ei ajattele, että ne voivat murskautua askelen alla,

että jokin eläin voi ne tallata.

¹⁶

aivan kuin ne eivät sen omia olisikaan,

se ei tunnu välittävän,

vaikka kaikki sen vaiva olisi ollut turhaa.

¹⁷Jumala epäsi siltä viisauden,

ei suonut sille ymmärrystä.

¹⁸Mutta kun se kiitää kaula ojossa,

se saattaa häpeään niin ratsun kuin ratsastajan.

Sinäkö annoit hevoselle voiman?

¹⁹Sinäkö annoit hevoselle sen voiman,

sinäkö annoit sille hulmuavan harjan?

²⁰Sinäkö opetit sen hyppimään kuin heinäsirkka?

Mahtavasti, pelottavasti se korskuu,

²¹innoissaan se kuopii maata tasangolla,

uljaana se ryntää taisteluun.

²²Se pitää pelkoa pilkkanaan, se ei säiky

eikä se pakene miekan tieltä.

²³Sen yläpuolella rämisee nuoliviini,

välkkyy keihäs ja sotakirves.

²⁴Kiihtymyksestä vavahdellen se ahmii taivalta,

mikään ei sitä pidättele, kun sotatorvi soi.

²⁵Kun torvi soi, se hirnuu: »Hahaa!»

Jo kaukaa se vainuaa sodan tuoksinan,

päälliköiden huudot ja taistelun jylyn.

Sinäkö nostat haukan korkeuksiin?

²⁶Sinunko viisautesi nostaa taivaalle haukan,

kun se levittää siipensä etelätuuleen?

²⁷Sinunko käskystäsi kotka nousee korkeuksiin

ja rakentaa pesänsä tavoittamattomiin?

²⁸Kalliolla se asustaa, viettää yönsä siellä,

kielekkeellä, jonne ei pääsyä ole.

²⁹Sieltä se tähystää syötävää,

kaukaa sen silmät tavoittavat saaliin.

³⁰

Missä on ruumiita, sinne se rientää.

Minä panen käden suulleni

40¹Vielä Herra puhui Jobille. Hän sanoi:

²– Voiko tämä, joka näin arvostelee Kaikkivaltiasta,

käydä oikeutta häntä vastaan?

Sen, joka tahtoo ojentaa Jumalaa,

on oltava valmis vastaamaan sanoistaan.

³Silloin Job sanoi Herralle:

⁴– Olen liian vähäinen. Miten voisin vastata sinulle?

Minä panen käden suulleni ja vaikenen.

⁵Kerran minä olen puhunut, enää en sitä tee.

Tein sen vielä toisenkin kerran, mutta nyt pysyn vaiti.

Jumalan toinen puhe

Onko sinun käsivartesi Jumalan käsivarsi?

⁶Nyt Herra vastasi Jobille. Myrskyn keskeltä hän puhui:

⁷

Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.

⁸Väitätkö sinä,

että minä en tuomitse oikein?

Syytätkö minua vääryydestä,

jotta itse saisit olla oikeassa?

⁹Onko sinun käsivartesi kuin Jumalan käsivarsi?

Jyliseekö sinun äänesi niin kuin hänen äänensä jylisee?

¹⁰Hyvä on! Varustaudu kuin kuningas,

pue yllesi valtiaan komeus ja loisto!

¹¹Päästä vihasi valloilleen,

etsi ylvästelijät, paina heidät maahan!

¹²Lannista ylpeät,

tallaa jumalattomat maahan!

¹³Peitä heidät kaikki maan multaan,

kätke heidän kasvonsa pois näkyvistä.

¹⁴Silloin minäkin ylistän sinua,

olethan saanut voiton oman kätesi voimalla!

Minä olen luonut virtahevon

¹⁵Näetkö virtahevon40:15 Alkutekstissä käytetään nimeä Behemot, joka tarkoittaa myös tarunomaista alkuhirviötä.?

Minä olen sen tehnyt, niin kuin olen tehnyt sinut.

Se syö ruohoa niin kuin lehmä,

¹⁶mutta näetkö, miten vahvat ovat sen lanteet,

näetkö, miten voimakkaat ovat sen vatsan lihakset?

¹⁷Sen häntä on kuin setrin runko,

reisien jänteet ovat kuin punottua köyttä.

¹⁸Luut ovat kuin pronssiputket,

selkäranka on kuin rautaa.

¹⁹Se on Jumalan luomisteoista uljain,

vain sen luoja voi sitä käskeä.

²⁰Vuoret antavat sille ruokaa,

metsän eläimet leikkivät sen lähellä.

²¹Lootuspensaan alla se makaa

kaislojen keskellä, liejun kätköissä.

²²Lootuspensaat suojaavat sitä,

antavat sille varjonsa,

rannan pajut sen ympäröivät.

²³Se ei säiky, vaikka virta on väkevä,

se lepää kaikessa rauhassa,

vaikka vesi tunkeutuu suuhun.

²⁴Kuka astuu sen silmien eteen?

Kuka kiinnittää sen turpaan talutusrenkaan?

Minä olen luonut krokotiilin

²⁵

Pitääkö siimasi sen kielen aloillaan,

²⁶sitooko ruokoköytesi sen kidan,

lävistääkö atraimesi sen leuan?

²⁷Rukoileeko se sinulta armoa,

yrittääkö se lepytellä sinua?

²⁸Suostuuko se sinun ehtoihisi,

antautuuko se orjaksesi ikiajoiksi?

²⁹Leikitkö sen kanssa niin kuin linnun kanssa leikitään,

annatko sen tyttärillesi narusta talutettavaksi?

³⁰Käytkö siitä kauppaa toisten pyyntimiesten kanssa,

meneekö se paloiteltuna myyntiin kauppiaille?

³¹Isketkö sen kyljen täyteen väkärautoja,

lävistätkö harppuunalla sen pään?

³²Jos mielesi tekee käydä siihen käsiksi,

ajattele, millainen kamppailu siitä nousee,

ja jätä se rauhaan!