Elihun neljäs puhe

Vieläkin minä opetan sinua, Job

36¹Elihu alkoi jälleen puhua ja sanoi:

²– Malta hetki, niin minä opetan sinua vielä,

vielä minulla on sanoja Jumalan puolustukseksi.

³Syvältä minä ammennan tietoni

ja osoitan, kuka on oikeassa:

hän, joka on minut luonut.

⁴Minä en puhu perättömiä.

Sinun edessäsi seisoo mies, jolla on oikea tieto.

Jumala korottaa ja alentaa

⁵Katso Jumalan suuruutta! Ketään hän ei hylkää.

Hän on voimakas ja viisas.

⁶Jumalattoman hän ei anna elää,

mutta osattomalle hän turvaa oikeuden.

⁷

vaan nostaa hänet korkeaan asemaan,

kuninkaitten vierelle, ja siinä hän pysyy.

⁸Jos joku on vankilan kurjuudessa

kahleisiin kytkettynä,

⁹se on hänelle opiksi:

Jumala muistuttaa häntä hänen teoistaan,

väkivallan teoista, joihin hän on syyllistynyt.

¹⁰

kieltää häntä jatkamasta pahuuden töitä.

¹¹

ja jälleen tottelee häntä,

hän saa osakseen onnen päiviä,

hänen vuotensa täyttyvät ilosta.

¹²Mutta jos hän ei kuule, keihäs lävistää hänet,

ja hän kuolee mitään oppimatta.

¹³Rienaaja uhoaa vihaansa

eikä pyydä apua edes silloin, kun Jumala hänet vangitsee.

¹⁴Hän kuolee nuorena,

hänen elämänsä päättyy kuin porttopoikien elämä.

¹⁵Mutta osattomalle kurjuus on pelastukseksi,

ahdingon keskellä Jumala avaa hänen korvansa kuulemaan.

Omin voimin et selviä ahdingosta

¹⁶

Elit leveästi, huolta vailla.

Sinun pöytäsi notkui rasvaisia herkkuja.

¹⁷Mutta nyt sinua on kohdannut rangaistus synneistäsi,

sinä saat ansiosi mukaan.

¹⁸Vaikka olet vihoissasi, malta mielesi!

Millään rahalla et voi ostaa itseäsi vapaaksi.

¹⁹Eivät sinun huutosi voi pelastaa sinua tästä ahdingosta,

eivät mitkään sinun ponnistuksesi.

²⁰

yötä, jolloin kansat nousevat – ne tuhoutuvat.

²¹Varo, älä taivu vääryyden tielle,

vaikka se ehkä houkuttaakin enemmän kuin kärsimys.

Suuri on Jumala, suuret hänen tekonsa

²²Katso, miten suuri on Jumalan valta!

Kuka voisi olla hänen veroisensa opettaja?

²³

kuka voi sanoa hänelle: »Teit väärin!»

²⁴Muista ylistää hänen töitään,

niistä ihmiset ovat aina laulaneet.

²⁵

vaikka ne nähdään vain kaukaa.

²⁶

hänen vuosiensa määrä on tutkimaton.

²⁷

ja siivilöi ne taivaan vesistä sateeksi,

²⁸jota pilvet tihkuvat,

vihmovat kaikille ihmisille.

²⁹Kuka ymmärtäisi, miten pilvet voivat leijua ilmassa,

kuka ymmärtäisi jylinän, joka tulee Jumalan majasta?

³⁰Pilvien yli hän väläyttää valonsa,

meren syvyydet hän peittää varjoon.

³¹Pilvien voimalla hän rankaisee kansoja,

niiden avulla hän ne runsaasti ruokkii.

³²Hän ottaa käsiinsä salaman,

hän käskee, ja se tavoittaa maalinsa.

³³Jylinä ilmoittaa hänen tulostaan,

karjakin aavistaa, kun hän lähestyy.

Jumala hallitsee pilviä ja tuulta

37¹Kun kuulen hänen äänensä, sydämeni vavahtaa

ja siirtyy paikaltaan.

²

jylinää, joka vyöryy hänen suustaan!

³Taivaan täydeltä hän antaa sen kaikua,

maan ääriin leimahtaa hänen salamansa.

⁴Kohta kaikuu ärjyntä,

jylisee hänen ylväs äänensä.

Säästelemättä hän sinkoaa salamoitaan,

ja hänen äänensä pauhaa.

⁵

Hän tekee suuria tekoja, joita me emme käsitä.

⁶

ja rankkasateelle: »Piiskaa, piekse!»

⁷Ihmiskädet pysähtyvät kesken työn:

kaikki oppivat näkemään hänen tekonsa.

⁸Pedotkin hiipivät piiloonsa

ja jäävät kolonsa suojaan.

⁹

ja pohjatuuli tuo pakkasen.

¹⁰

laajakin ulappa jähmettyy.

¹¹Hän kuormaa pilvet vedellä ja salamoilla

ja ajaa ne kaikkiin suuntiin:

¹²

hänen ohjauksensa mukaan

ja tekevät kaikkialla maan päällä

sen, mitä hän käskee.

¹³Joskus ne tuovat rangaistuksen,

joskus siunauksen hänen maalleen.

Tunnetko sinä pilvien ja tuulen salaisuudet?

¹⁴Kuuntele minua, Job,

nouse, tarkkaile ja tutki Jumalan ihmeitä!

¹⁵Ymmärrätkö sinä, miten hän sen kaiken tekee?

Miten leimahtaa valo hänen pilvestään?

¹⁶Ymmärrätkö sinä, miten pilvet voivat leijua ilmassa,

käsitätkö Kaikkitietävän ihmeet?

¹⁷Sinä, jota omat vaatteet tukahduttavat,

kun etelätuuli tuo helteen ja lamauttaa maan,

¹⁸voisitko sinä hänen kanssaan takoa taivaan holvin,

lujan kuin pronssinen peili?

¹⁹Opeta meitä! Mitä meidän on hänelle sanottava?

Mehän olemme pimeässä, emme osaa vastata mitään.

²⁰Kertooko joku hänelle, että minä puhun?

Jos ihminen sanoo hänelle jotakin,

saako hän edes tietää siitä?

Pelottava kirkkaus ympäröi Jumalaa

²¹Nyt ei valoa näy,

pilvet sen peittävät.

Sitten tulee tuuli

ja lakaisee puhtaaksi taivaan.

²²Pohjoisesta tulee kultainen hohde,

pelottava loiste ympäröi Jumalaa.

²³Kaikkivaltiasta me emme voi tavoittaa.

Hän on voimallinen,

hänen on oikeus, hänen on vanhurskaus.

Koskaan hän ei tuomitse väärin.

²⁴Sen tähden ihmiset pelkäävät ja rakastavat häntä.

Mutta Jumala ei katso niihin,

jotka itse pitävät itseään viisaana.

Jumala vastaa Jobille

38—41

Jumalan ensimmäinen puhe

Nyt minä kysyn sinulta, Job

38¹

²– Kuka on tämä, joka peittää minun tarkoitukseni

mielettömillä puheillaan?

³Vyötä itsesi, puolustaudu kuin mies!

Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.

Kuka on laskenut maan perustukset?

⁴

Kerro, miten se tapahtui, jos osaat!

⁵

Kuka veti mittanuoran sen yli?

⁶Mihin laskettiin sen peruspylväät?

Kuka pani paikoilleen sen kulmakiven,

⁷

ja Jumalan pojat huusivat ääneen iloaan?

Kuka sulki meren portit?

⁸

kun vedet syöksyivät esiin maan kohdusta?

⁹Pilvenhattaroihin minä vaatetin meren,

myrskypilvillä sen kapaloin.

¹⁰

ja asetin portit ja salvat sen tielle,

¹¹sanoin: »Tähän asti, ei edemmäs!

Tässä on sinun ylpeitten aaltojesi raja.»

Oletko kutsunut esiin aamun?

¹²Oletko sinä kutsunut esiin aamun, edes yhden kerran?

Oletko käskenyt aamuruskon paikalleen,

¹³niin että se tarttuu kiinni maan liepeisiin

ja ravistaa pois kaikki jumalattomat?

¹⁴Aamuruskon syttyessä maa muuttuu

kuin savi, johon painetaan sinetti:

kaikki tulee näkyviin kuin uudelleen vaatetettuna.

¹⁵Ne, jotka ovat luopuneet Jumalasta, jäävät vaille valoa.

Röyhkeän käsivarsi murskataan.

Oletko laskeutunut syvyyden pohjaan?

¹⁶

oletko tutkinut syvyyden pohjan?

¹⁷

saitko nähdä kuoleman varjon ovet?

¹⁸Oletko tutkinut maan sen ääriä myöten?

Jos olet tämän kaiken tehnyt, kerro toki!

Tunnetko sinä valon ja pimeyden asuinsijan?

¹⁹Tunnetko sinä tien valon kotipaikalle,

tunnetko paikan, jossa pimeys asuu?

²⁰Sinäkö tuot valon maan ylle,

sinäkö opastat sen takaisin majaansa?

²¹Totta kai, sinähän tiedät kaiken,

sinä synnyit jo ennen niitä,

niin suuri on päiviesi luku!

Kuka säätää säät?

²²Oletko käynyt paikassa, jossa minä säilytän lunta,

oletko nähnyt rakeiden varastot?

²³

sodan päiviä, taistelun päivää varten.

²⁴Tunnetko valon kulkutiet?

Mistä nousee polttava itätuuli?

²⁵

kuka on avannut tien ukkosen jylinälle?

²⁶Kuka antaa sateen asumattomaan maahan,

autioon maahan, jossa ei ole yhtään ihmistä?

²⁷Kuka ruokkii autiomaan, tyhjän maan,

niin että se vehmaana viheriöi?

²⁸Kuka on sateen isä?

Kenen pisarat kasteena hedelmöittävät maan?

²⁹Kenen kohdusta syntyy jää,

kenen sylistä taivainen huurre,

³⁰kun vedet peittyvät kuin kivisen kannen alle

ja syvyyden pinta vetäytyy umpeen?

Osaatko solmia yhteen Seulasten tähdet?

³¹

tai avata Orionin siteet?

³²Osaatko tuoda ajallaan esiin eläinradan tähdet,

sinäkö talutat Leijonaa ja sen pentuja?

³³Sinäkö tunnet taivaan säännöt,

määräätkö sinä, miten ne vaikuttavat maan päällä?

³⁴Kantaako äänesi pilviin asti,

kutsutko rankkasateen virtaamaan ylitsesi?

³⁵Sinkoatko sinä salamoita,

sanovatko ne sinulle: »Tässä olen, käske»?

³⁶Kuka on antanut iibis-linnulle viisauden?

Kuka on antanut kukolle ymmärryksen?38:36 Iibis-lintu oli muinaisessa Egyptissä viisauden vertauskuva, se ilmoitti Niilin tulvan alkamisen. Kukko ilmoittaa aamun tulon; muinaisessa Lähi-idässä tunnetun uskomuksen mukaan se ennusti myös syyssateiden alkamisen.

³⁷Kuka viisas voi laskea pilvien luvun?

Kuka kykenee kumoamaan taivaan vesiruukut,

³⁸kun maa on kuin valettua metallia

ja multa on kovettunut kokkareiksi?

Sinäkö huolehdit villieläimistä?

³⁹

sinäkö ruokit sen pennut,

⁴⁰kun ne kyyristelevät luolassaan

tai odottavat tiheikössä?

⁴¹Sinäkö tuot ruoan korpille,

kun sen poikaset huutavat apua Jumalalta

ja hyppivät nälkäisinä sinne tänne?