Elihun kolmas puhe

Kohota katseesi taivaalle, Job

35¹Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:

²– Onko mielestäsi oikein,

että sanot: »Minä olen oikeassa, Jumala väärässä!»

³

että pysyttelen irti synnistä?»

⁴Minä vastaan sinulle selvin sanoin

ja vastaan vielä ystävillesikin!

⁵Kohota katseesi ylös taivaalle

ja katso pilviä.

Ne ovat korkealla sinun yläpuolellasi.

⁶

Jos teet vielä enemmän syntiä, mitä se hänelle merkitsee?

⁷

mitä hän siitä hyötyy?

Mitä sinä pystyisit hänelle antamaan!

⁸Ihmistä, itsesi kaltaista, sinun syntisi satuttavat,

ihmisten hyväksi koituu se, että elät oikein.

Miksi ihmiset eivät ajattele luojaansa?

⁹Ihmiset itkevät sortoa ja riistoa,

huutavat apua maan mahtavien vallan alla.

¹⁰Kukaan ei kysy: »Missä on Jumala, minun luojani,

hän, joka yön pimeydessäkin kohottaa huulillemme ylistyslaulun,

¹¹hän, joka opettaa meidät taitavammiksi kuin maan eläimet

ja viisaammiksi kuin taivaan linnut?»

¹²He huutavat apua,

mutta heidän pahuutensa ja röyhkeytensä tähden

hän ei vastaa.

¹³Turha heidän on huutaa. Jumala ei kuule,

Kaikkivaltias ei heihin katso.

Turhaan Job jatkaa riitelyään

¹⁴Väitätkö todella, ettei hän näe sinun asiaasi?

Odota, Job. Sinun asiasi on kyllä vireillä.

¹⁵Mutta jos nyt Jumalan viha ei olekaan syttynyt,

jos hän ei vaadi tilille,

jos ihmisen julkeus ei häntä liikuta,

¹⁶

turhaan hän syytää tyhjiä sanoja.

Elihun neljäs puhe

Vieläkin minä opetan sinua, Job

36¹Elihu alkoi jälleen puhua ja sanoi:

²– Malta hetki, niin minä opetan sinua vielä,

vielä minulla on sanoja Jumalan puolustukseksi.

³Syvältä minä ammennan tietoni

ja osoitan, kuka on oikeassa:

hän, joka on minut luonut.

⁴Minä en puhu perättömiä.

Sinun edessäsi seisoo mies, jolla on oikea tieto.

Jumala korottaa ja alentaa

⁵Katso Jumalan suuruutta! Ketään hän ei hylkää.

Hän on voimakas ja viisas.

⁶Jumalattoman hän ei anna elää,

mutta osattomalle hän turvaa oikeuden.

⁷

vaan nostaa hänet korkeaan asemaan,

kuninkaitten vierelle, ja siinä hän pysyy.

⁸Jos joku on vankilan kurjuudessa

kahleisiin kytkettynä,

⁹se on hänelle opiksi:

Jumala muistuttaa häntä hänen teoistaan,

väkivallan teoista, joihin hän on syyllistynyt.

¹⁰

kieltää häntä jatkamasta pahuuden töitä.

¹¹

ja jälleen tottelee häntä,

hän saa osakseen onnen päiviä,

hänen vuotensa täyttyvät ilosta.

¹²Mutta jos hän ei kuule, keihäs lävistää hänet,

ja hän kuolee mitään oppimatta.

¹³Rienaaja uhoaa vihaansa

eikä pyydä apua edes silloin, kun Jumala hänet vangitsee.

¹⁴Hän kuolee nuorena,

hänen elämänsä päättyy kuin porttopoikien elämä.

¹⁵Mutta osattomalle kurjuus on pelastukseksi,

ahdingon keskellä Jumala avaa hänen korvansa kuulemaan.

Omin voimin et selviä ahdingosta

¹⁶

Elit leveästi, huolta vailla.

Sinun pöytäsi notkui rasvaisia herkkuja.

¹⁷Mutta nyt sinua on kohdannut rangaistus synneistäsi,

sinä saat ansiosi mukaan.

¹⁸Vaikka olet vihoissasi, malta mielesi!

Millään rahalla et voi ostaa itseäsi vapaaksi.

¹⁹Eivät sinun huutosi voi pelastaa sinua tästä ahdingosta,

eivät mitkään sinun ponnistuksesi.

²⁰

yötä, jolloin kansat nousevat – ne tuhoutuvat.

²¹Varo, älä taivu vääryyden tielle,

vaikka se ehkä houkuttaakin enemmän kuin kärsimys.

Suuri on Jumala, suuret hänen tekonsa

²²Katso, miten suuri on Jumalan valta!

Kuka voisi olla hänen veroisensa opettaja?

²³

kuka voi sanoa hänelle: »Teit väärin!»

²⁴Muista ylistää hänen töitään,

niistä ihmiset ovat aina laulaneet.

²⁵

vaikka ne nähdään vain kaukaa.

²⁶

hänen vuosiensa määrä on tutkimaton.

²⁷

ja siivilöi ne taivaan vesistä sateeksi,

²⁸jota pilvet tihkuvat,

vihmovat kaikille ihmisille.

²⁹Kuka ymmärtäisi, miten pilvet voivat leijua ilmassa,

kuka ymmärtäisi jylinän, joka tulee Jumalan majasta?

³⁰Pilvien yli hän väläyttää valonsa,

meren syvyydet hän peittää varjoon.

³¹Pilvien voimalla hän rankaisee kansoja,

niiden avulla hän ne runsaasti ruokkii.

³²Hän ottaa käsiinsä salaman,

hän käskee, ja se tavoittaa maalinsa.

³³Jylinä ilmoittaa hänen tulostaan,

karjakin aavistaa, kun hän lähestyy.

Jumala hallitsee pilviä ja tuulta

37¹Kun kuulen hänen äänensä, sydämeni vavahtaa

ja siirtyy paikaltaan.

²

jylinää, joka vyöryy hänen suustaan!

³Taivaan täydeltä hän antaa sen kaikua,

maan ääriin leimahtaa hänen salamansa.

⁴Kohta kaikuu ärjyntä,

jylisee hänen ylväs äänensä.

Säästelemättä hän sinkoaa salamoitaan,

ja hänen äänensä pauhaa.

⁵

Hän tekee suuria tekoja, joita me emme käsitä.

⁶

ja rankkasateelle: »Piiskaa, piekse!»

⁷Ihmiskädet pysähtyvät kesken työn:

kaikki oppivat näkemään hänen tekonsa.

⁸Pedotkin hiipivät piiloonsa

ja jäävät kolonsa suojaan.

⁹

ja pohjatuuli tuo pakkasen.

¹⁰

laajakin ulappa jähmettyy.

¹¹Hän kuormaa pilvet vedellä ja salamoilla

ja ajaa ne kaikkiin suuntiin:

¹²

hänen ohjauksensa mukaan

ja tekevät kaikkialla maan päällä

sen, mitä hän käskee.

¹³Joskus ne tuovat rangaistuksen,

joskus siunauksen hänen maalleen.

Tunnetko sinä pilvien ja tuulen salaisuudet?

¹⁴Kuuntele minua, Job,

nouse, tarkkaile ja tutki Jumalan ihmeitä!

¹⁵Ymmärrätkö sinä, miten hän sen kaiken tekee?

Miten leimahtaa valo hänen pilvestään?

¹⁶Ymmärrätkö sinä, miten pilvet voivat leijua ilmassa,

käsitätkö Kaikkitietävän ihmeet?

¹⁷Sinä, jota omat vaatteet tukahduttavat,

kun etelätuuli tuo helteen ja lamauttaa maan,

¹⁸voisitko sinä hänen kanssaan takoa taivaan holvin,

lujan kuin pronssinen peili?

¹⁹Opeta meitä! Mitä meidän on hänelle sanottava?

Mehän olemme pimeässä, emme osaa vastata mitään.

²⁰Kertooko joku hänelle, että minä puhun?

Jos ihminen sanoo hänelle jotakin,

saako hän edes tietää siitä?

Pelottava kirkkaus ympäröi Jumalaa

²¹Nyt ei valoa näy,

pilvet sen peittävät.

Sitten tulee tuuli

ja lakaisee puhtaaksi taivaan.

²²Pohjoisesta tulee kultainen hohde,

pelottava loiste ympäröi Jumalaa.

²³Kaikkivaltiasta me emme voi tavoittaa.

Hän on voimallinen,

hänen on oikeus, hänen on vanhurskaus.

Koskaan hän ei tuomitse väärin.

²⁴Sen tähden ihmiset pelkäävät ja rakastavat häntä.

Mutta Jumala ei katso niihin,

jotka itse pitävät itseään viisaana.