Elihun kolmas puhe
351Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:
2– Onko mielestäsi oikein,
että sanot: »Minä olen oikeassa, Jumala väärässä!»
3
Tai että kysyt: »Mitä minä siitä hyödyn,
että pysyttelen irti synnistä?»
4Minä vastaan sinulle selvin sanoin
ja vastaan vielä ystävillesikin!
5Kohota katseesi ylös taivaalle
ja katso pilviä.
Ne ovat korkealla sinun yläpuolellasi.
6
Jos sinä teet syntiä, mitä se häntä liikuttaa?
Jos teet vielä enemmän syntiä, mitä se hänelle merkitsee?
7
Room. 11:35
Tai jos elät oikein,
mitä hän siitä hyötyy?
Mitä sinä pystyisit hänelle antamaan!
8Ihmistä, itsesi kaltaista, sinun syntisi satuttavat,
ihmisten hyväksi koituu se, että elät oikein.
9Ihmiset itkevät sortoa ja riistoa,
huutavat apua maan mahtavien vallan alla.
10Kukaan ei kysy: »Missä on Jumala, minun luojani,
hän, joka yön pimeydessäkin kohottaa huulillemme ylistyslaulun,
11hän, joka opettaa meidät taitavammiksi kuin maan eläimet
ja viisaammiksi kuin taivaan linnut?»
12He huutavat apua,
mutta heidän pahuutensa ja röyhkeytensä tähden
hän ei vastaa.
13Turha heidän on huutaa. Jumala ei kuule,
Kaikkivaltias ei heihin katso.
14Väitätkö todella, ettei hän näe sinun asiaasi?
Odota, Job. Sinun asiasi on kyllä vireillä.
15Mutta jos nyt Jumalan viha ei olekaan syttynyt,
jos hän ei vaadi tilille,
jos ihmisen julkeus ei häntä liikuta,
16
turhaa ääntä Job pitää,
turhaan hän syytää tyhjiä sanoja.
Elihun neljäs puhe
361Elihu alkoi jälleen puhua ja sanoi:
2– Malta hetki, niin minä opetan sinua vielä,
vielä minulla on sanoja Jumalan puolustukseksi.
3Syvältä minä ammennan tietoni
ja osoitan, kuka on oikeassa:
hän, joka on minut luonut.
4Minä en puhu perättömiä.
Sinun edessäsi seisoo mies, jolla on oikea tieto.
5Katso Jumalan suuruutta! Ketään hän ei hylkää.
Hän on voimakas ja viisas.
6Jumalattoman hän ei anna elää,
mutta osattomalle hän turvaa oikeuden.
7
Jumala ei käännä katsettaan pois hurskaasta
vaan nostaa hänet korkeaan asemaan,
kuninkaitten vierelle, ja siinä hän pysyy.
8Jos joku on vankilan kurjuudessa
kahleisiin kytkettynä,
9se on hänelle opiksi:
Jumala muistuttaa häntä hänen teoistaan,
väkivallan teoista, joihin hän on syyllistynyt.
10
Jumala avaa hänen korvansa kuulemaan varoituksen sanaa,
kieltää häntä jatkamasta pahuuden töitä.
11
Jos hän silloin kuulee Jumalan ääntä
ja jälleen tottelee häntä,
hän saa osakseen onnen päiviä,
hänen vuotensa täyttyvät ilosta.
12Mutta jos hän ei kuule, keihäs lävistää hänet,
ja hän kuolee mitään oppimatta.
13Rienaaja uhoaa vihaansa
eikä pyydä apua edes silloin, kun Jumala hänet vangitsee.
14Hän kuolee nuorena,
hänen elämänsä päättyy kuin porttopoikien elämä.
15Mutta osattomalle kurjuus on pelastukseksi,
ahdingon keskellä Jumala avaa hänen korvansa kuulemaan.
16
Myös sinut hän auttoi ahdingoista.
Elit leveästi, huolta vailla.
Sinun pöytäsi notkui rasvaisia herkkuja.
17Mutta nyt sinua on kohdannut rangaistus synneistäsi,
sinä saat ansiosi mukaan.
18Vaikka olet vihoissasi, malta mielesi!
Millään rahalla et voi ostaa itseäsi vapaaksi.
19Eivät sinun huutosi voi pelastaa sinua tästä ahdingosta,
eivät mitkään sinun ponnistuksesi.
20
Turha on toivoen odottaa
yötä, jolloin kansat nousevat – ne tuhoutuvat.
21Varo, älä taivu vääryyden tielle,
vaikka se ehkä houkuttaakin enemmän kuin kärsimys.
22Katso, miten suuri on Jumalan valta!
Kuka voisi olla hänen veroisensa opettaja?
23
Kuka voisi määrätä hänen tiensä,
kuka voi sanoa hänelle: »Teit väärin!»
24Muista ylistää hänen töitään,
niistä ihmiset ovat aina laulaneet.
25
Niitä ihaillaan, niitä ihmetellään,
vaikka ne nähdään vain kaukaa.
26
Hepr. 1:12
Korkea on Jumala, me emme voi häntä tuntea,
hänen vuosiensa määrä on tutkimaton.
27
Hän vetää vesipisarat ylös taivaaseen
ja siivilöi ne taivaan vesistä sateeksi,
28jota pilvet tihkuvat,
vihmovat kaikille ihmisille.
29Kuka ymmärtäisi, miten pilvet voivat leijua ilmassa,
kuka ymmärtäisi jylinän, joka tulee Jumalan majasta?
30Pilvien yli hän väläyttää valonsa,
meren syvyydet hän peittää varjoon.
31Pilvien voimalla hän rankaisee kansoja,
niiden avulla hän ne runsaasti ruokkii.
32Hän ottaa käsiinsä salaman,
hän käskee, ja se tavoittaa maalinsa.
33Jylinä ilmoittaa hänen tulostaan,
karjakin aavistaa, kun hän lähestyy.
371Kun kuulen hänen äänensä, sydämeni vavahtaa
ja siirtyy paikaltaan.
2
Kuulkaa hänen äänensä pauhua,
jylinää, joka vyöryy hänen suustaan!
3Taivaan täydeltä hän antaa sen kaikua,
maan ääriin leimahtaa hänen salamansa.
4Kohta kaikuu ärjyntä,
jylisee hänen ylväs äänensä.
Säästelemättä hän sinkoaa salamoitaan,
ja hänen äänensä pauhaa.
5
Kun Jumalan ääni jyrisee, tapahtuu ihmeitä.
Hän tekee suuria tekoja, joita me emme käsitä.
6
Hän sanoo lumelle: »Putoa maahan!»
ja rankkasateelle: »Piiskaa, piekse!»
7Ihmiskädet pysähtyvät kesken työn:
kaikki oppivat näkemään hänen tekonsa.
8Pedotkin hiipivät piiloonsa
ja jäävät kolonsa suojaan.
9
Rajumyrsky syöksyy majastaan,
ja pohjatuuli tuo pakkasen.
10
Jumalan henkäyksestä vedet jäätyvät,
laajakin ulappa jähmettyy.
11Hän kuormaa pilvet vedellä ja salamoilla
ja ajaa ne kaikkiin suuntiin:
12
ne vyöryvät minne milloinkin
hänen ohjauksensa mukaan
ja tekevät kaikkialla maan päällä
sen, mitä hän käskee.
13Joskus ne tuovat rangaistuksen,
joskus siunauksen hänen maalleen.
14Kuuntele minua, Job,
nouse, tarkkaile ja tutki Jumalan ihmeitä!
15Ymmärrätkö sinä, miten hän sen kaiken tekee?
Miten leimahtaa valo hänen pilvestään?
16Ymmärrätkö sinä, miten pilvet voivat leijua ilmassa,
käsitätkö Kaikkitietävän ihmeet?
17Sinä, jota omat vaatteet tukahduttavat,
kun etelätuuli tuo helteen ja lamauttaa maan,
18voisitko sinä hänen kanssaan takoa taivaan holvin,
lujan kuin pronssinen peili?
19Opeta meitä! Mitä meidän on hänelle sanottava?
Mehän olemme pimeässä, emme osaa vastata mitään.
20Kertooko joku hänelle, että minä puhun?
Jos ihminen sanoo hänelle jotakin,
saako hän edes tietää siitä?
21Nyt ei valoa näy,
pilvet sen peittävät.
Sitten tulee tuuli
ja lakaisee puhtaaksi taivaan.
22Pohjoisesta tulee kultainen hohde,
pelottava loiste ympäröi Jumalaa.
23Kaikkivaltiasta me emme voi tavoittaa.
Hän on voimallinen,
hänen on oikeus, hänen on vanhurskaus.
Koskaan hän ei tuomitse väärin.
24Sen tähden ihmiset pelkäävät ja rakastavat häntä.
Mutta Jumala ei katso niihin,
jotka itse pitävät itseään viisaana.