Elihun puheet
32—37
321Nuo kolme miestä eivät nyt enää puhuneet Jobille mitään, koska Job piti itseään syyttömänä. 2
Mutta silloin suuttui Elihu. Elihu, Barakelin poika, kuului Ramin sukuun ja oli kotoisin Busista. Hän suuttui Jobille, koska Job katsoi, että hän, Job, oli oikeassa ja Jumala väärässä, 3ja hän suuttui Jobin ystäviin, koska nämä eivät pystyneet vastaamaan Jobille, vaikka katsoivat, että Job oli väärässä. 4Elihu oli odottanut ennen kuin ryhtyi puhumaan, koska toiset olivat häntä vanhempia. 5Mutta kun hän näki, ettei kukaan noista kolmesta enää kyennyt vastaamaan Jobille mitään, hän suuttui.
Elihun ensimmäinen puhe
6Nyt busilainen Elihu, Barakelin poika, alkoi puhua ja sanoi:
– Vähät ovat minun elämäni päivät,
kun vertaan teihin, vanhuksiin.
Siksi minä arastelin
ja pelkäsin lähteä kertomaan,
mitä minä tiedän.
7
Ajattelin: »Puhukoot nuo vanhat,
puhukoot viisauden sanoja
ne, joilla on takanaan paljon vuosia.»
8
Mutta henki ihmisen tekee viisaaksi,
Kaikkivaltiaan henkäys.
9Ei ikä yksin tuo viisautta,
eivät vanhatkaan aina tiedä, mikä on oikein.
10Niinpä nyt sanon: kuulkaa minua,
nyt on minun vuoroni kertoa, mitä minä tiedän.
11Minä odotin, mitä te sanoisitte,
ja kuuntelin tarkoin teidän viisaita puheitanne,
kun te etsitte oikeita sanoja.
12Tarkoin minä kuuntelin,
mutta kukaan teistä ei pystynyt vastaamaan Jobille,
kukaan ei osannut ojentaa häntä.
13Älkää nyt sanoko: »Olemme nähneet,
että vain Jumala voi hänet vaientaa,
ei ihminen.»
14Minulle hän ei ole osoittanut sanojaan,
enkä minä puolestani aio vastata hänelle
sillä tavoin kuin te.
15Nuo miehet ovat jääneet sanattomiksi,
enää he eivät vastaa,
sanat ovat kaikonneet heidän suustaan.
16Pitäisikö minun vielä odottaa, että he puhuisivat,
kun he vain seisovat tuossa
sanomatta sanaakaan vastaan?
17Ehkäpä nyt on minun vuoroni puhua
ja sanoa suoraan, mitä minä tiedän.
18Minä olen täynnä sanoja,
henkeni kuohuu, olen pakahtua,
19olen kuin ruukku, joka on täynnä nuorta viiniä,
sisukseni ovat repeämäisillään kuin täpötäysi leili.
20Minun on pakko puhua, että oloni kevenisi.
Siispä avaan suuni ja sanon sanottavani.
21En puhu kenenkään mieliksi,
ketään en liehakoi,
22en osaa niitä puheita.
Jos sellaisiin ryhtyisin,
Luojani kohta ottaisi minut pois.
331Ja nyt, Job, kuuntele minun sanojani,
kuuntele tarkoin, mitä minä puhun.
2Nyt minä avaan suuni,
kieleni liikkuu ja muovaa sanoja.
3Minun sanani tulevat rehellisestä sydämestä,
minun huuleni puhuvat kirkasta tietoa.
4Jumalan henki on minut tehnyt,
Kaikkivaltiaan henkäys antaa minulle elämän.
5Vastaa minulle, jos voit,
esitä perustelusi, asetu sanojesi taakse.
6
Job 10:9
Minä olen Jumalalle saman arvoinen kuin sinä,
samasta savesta meidät on tehty.
7
Miksi siis pelkäisit minua?
Minun käteni ei sinua maahan paina.
8Minä kuulin sinun puheesi,
omin korvin kuulin, kuinka sanoit:
9
»Minä olen viaton, minä en ole tehnyt vääryyttä.
En ole tehnyt syntiä. Minä olen puhdas.
10
Hän tässä sepittää syytöksiä minua vastaan
ja kohtelee minua vihollisenaan.
11
Hän kytkee minut jalkapuuhun,
hän tarkkaa kaikkia teitäni.»
12Minun on pakko sanoa:
sinä olet väärässä.
Onhan Jumala suurempi kuin ihminen.
13
Miksi sinä yhä käräjöit hänen kanssaan?
Miksi väität, että hän ei vastaa ihmisen sanoihin?
14Kyllä Jumala puhuu,
puhuu toisenkin kerran,
mutta ihmiset eivät sitä huomaa.
15Unessa, öisessä näyssä hän puhuu.
Kun ihminen vaipuu uneen,
kun hän nukkuu vuoteellaan,
16silloin Jumala avaa hänen korvansa
ja varoittaa ja uhkaa
17saadakseen hänet luopumaan pahoista teoista
ja karsiakseen hänestä ylpeyden,
18sillä Jumala tahtoo pelastaa hänet joutumasta hautaan
tai juoksemasta keihäiden saaliiksi.
19Tautivuoteen tuskat puhuttelevat nekin ihmistä,
kun kipu repii hänen luitaan hellittämättä.
20Leipää hän ei huoli, hän inhoaa sitä,
edes mieliruoka ei hänelle kelpaa.
21Hänen ruumiinsa kuihtuu olemattomiin,
kaikki hänen luunsa erottuvat nahkan alta.
22Hänen tiensä käy hautaa kohden,
tuonelan mahdit odottavat häntä.
23
Hepr. 1:14
Ehkä hänen vierellään on silloin enkeli,
puolestapuhuja, yksi tuhansista,
niistä, jotka ilmoittavat ihmisille,
mikä on oikein.
24
Ehkä Jumala armahtaa häntä ja sanoo enkelille:
»Vapauta hänet vaipumasta hautaan,
olen saanut hänestä lunnaat!»
25Silloin hänen ruumiinsa elpyy,
hänestä tulee yhtä uljas
kuin hän oli nuoruutensa päivinä.
26Hän rukoilee, ja Jumala on hänelle suosiollinen,
hän saa riemuiten katsella Jumalan kasvoja.
Jumala on hänet pelastanut.
27Hän laulaa kaikille ihmisille:
»Olin tehnyt syntiä, olin vääntänyt vääräksi suoran,
mutta hän ei mitannut minulle ansioni mukaan.
28Hän lunasti minut, en joutunut hautaan,
minä saan yhä kulkea valossa.»
29Näin Jumala tekee ihmiselle.
Kerran toisensa jälkeen
30
Jumala pelastaa hänet kuoleman kidasta.
Hän saa yhä katsella elämän valoa.
31Tarkkaa sanojani, Job, kuuntele minua,
ole sinä nyt hiljaa ja anna minun puhua.
32Jos sinulla kuitenkin on jotakin sanottavaa,
sano toki –
mielelläni minä soisin sinun olevan oikeassa!
33Mutta jos sinulla ei ole sanottavaa, kuuntele sinä minua
ja ole hiljaa, kun minä opetan sinulle,
mitä viisaus on.
Elihun toinen puhe
341Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:
2– Kuunnelkaa minun puhettani, te viisaat miehet,
te, joilla on paljon tietoa,
tarkatkaa, mitä minä sanon!
3
Kieli maistelee ruoan,
korva koettelee sanat.
4Tutkikaamme siis yhdessä, mikä on oikein,
selvittäkäämme, mikä on hyvää.
5
Job sanoo: »Minä olen syytön,
Jumala on kohdellut minua väärin!
6
Vaikka puhun totta, valehtelijana minua pidetään,
vaikka en ole tehnyt syntiä, nuolet lävistävät minut.»
7
Millainen mies onkaan tämä Job!
Niin kuin vesi virtaa,
niin virtaa pilkkapuhe hänen huuliltaan.
8Pahantekijöiden seuraan hän lyöttäytyy,
jumalattomien joukossa hän kulkee.
9
Näin hän sanoo: »Ei kannata
ihmisen olla Jumalalle mieliksi!»
10
Job 36:23
Room. 3:5
Kuulkaa siis minua, te viisaat miehet!
Mahdotonta ajatella, että Jumala tekisi väärin,
että Kaikkivaltias toimisi vastoin oikeutta.
11
Sananl. 24:12
Jer. 17:10
Hes. 7:27
Hän rankaisee ihmistä tekojen mukaan.
Miten mies vaeltaa, sen mukaan hänet palkitaan.
12
Totisesti, Jumala ei tee vääryyttä,
Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta.
13Kuka on antanut maan hänen hallintaansa?
Kuka on uskonut hänen hoitoonsa maanpiirin?
14Jos hän ajattelisi vain itseään
ja vetäisi pois henkensä,
elämän henkäyksen,
15
Saarn. 12:7
koko luomakunta menehtyisi hetkessä
ja ihminen palaisi takaisin maan tomuun.
16Jos sinulla on järkeä, kuuntele nyt,
mitä minä sanon.
17Voisiko joku, joka halveksii oikeutta,
pidellä kaikkeuden suitsia?
Sanotko sinä vanhurskasta Jumalaa väärintekijäksi,
18häntä, joka sanoo kuninkaalle: »Sinä kelvoton!»
ja mahtimiehelle: »Sinä roisto!»
19
Ei hän pidä ruhtinaiden puolta,
hän ei aseta ylhäistä köyhän edelle –
kaikkihan he ovat hänen kättensä tekoa.
20
Luuk. 12:20
He kuolevat äkkiä, keskellä yötä,
kansat nousevat, kansat katoavat,
valtiaat pyyhkäistään sivuun
ihmiskäden koskematta.
21
Sananl. 5:21
Sillä hänen silmänsä tarkkaavat ihmisten teitä,
hän näkee kaikki heidän askelensa.
22
Ei ole niin mustaa pimeyttä,
että pahantekijä voisi siihen kätkeytyä.
23Ei Jumala ilmoita hetkeä,
jolloin ihminen kutsutaan tuomiolle.
24
Ei hän kuulustele ketään. Hän murskaa mahtavat
ja asettaa heidän paikalleen toiset miehet.
25Hän seuraa tarkoin heidän toimiaan,
yön tullen hän syöksee heidät alas
ja murskaa heidät.
26Hän rankaisee heitä heidän rikoksistaan
julkisella paikalla, kaikkien nähden,
27koska he ovat poikenneet hänen teiltään
eivätkä enää kulje hänen askelissaan.
28
He eivät kuule kurjien itkua –
Jumala sen kuulee.
29Mutta jos Jumala pysyy vaiti,
kuka voi häntä syyttää?
Jos hän peittää kasvonsa,
kuka hänet näkee?
Mitä voivat kansat tai ihmiset,
30kun jumalaton hallitsee maata
ja saattaa kansan lankeamaan?
31Pitäisikö Jumalan sanoa:
»Minä olen erehtynyt. Nyt en enää tee väärin.
32Opeta sinä minulle se mitä minä en ymmärrä!
Ehkä olen tehnyt vääryyttä, mutta enää en tee.»
33Sinunko mielesi mukaan hänen pitäisi palkita ja rangaista?
Sinähän tässä olet kapinoinut.
Sinun on nyt ratkaistava asia, ei minun.
Jos jotakin tiedät, sano se!
34Minulle sanovat viisaat miehet,
nuo, jotka minua kuuntelevat:
35»Job puhuu ajattelemattomasti,
hänen sanoistaan puuttuu ymmärrys.»
36Jatkukoot siis hänen koettelemuksensa,
kun hän yhä vain puhuu pilkkaajan tavoin.
37Hän on tehnyt syntiä, hän kapinoi.
Hän ojentaa meille kätensä
mutta jatkaa puhettaan Jumalaa vastaan.