Elihun puheet

32—37

Elihu ottaa puheenvuoron

32¹Nuo kolme miestä eivät nyt enää puhuneet Jobille mitään, koska Job piti itseään syyttömänä. ²

Elihun ensimmäinen puhe

Eivät vanhat aina ole oikeassa

⁶Nyt busilainen Elihu, Barakelin poika, alkoi puhua ja sanoi:

– Vähät ovat minun elämäni päivät,

kun vertaan teihin, vanhuksiin.

Siksi minä arastelin

ja pelkäsin lähteä kertomaan,

mitä minä tiedän.

⁷

puhukoot viisauden sanoja

ne, joilla on takanaan paljon vuosia.»

⁸

Kaikkivaltiaan henkäys.

⁹Ei ikä yksin tuo viisautta,

eivät vanhatkaan aina tiedä, mikä on oikein.

¹⁰Niinpä nyt sanon: kuulkaa minua,

nyt on minun vuoroni kertoa, mitä minä tiedän.

Olen kuunnellut teitä

¹¹Minä odotin, mitä te sanoisitte,

ja kuuntelin tarkoin teidän viisaita puheitanne,

kun te etsitte oikeita sanoja.

¹²Tarkoin minä kuuntelin,

mutta kukaan teistä ei pystynyt vastaamaan Jobille,

kukaan ei osannut ojentaa häntä.

¹³Älkää nyt sanoko: »Olemme nähneet,

että vain Jumala voi hänet vaientaa,

ei ihminen.»

¹⁴Minulle hän ei ole osoittanut sanojaan,

enkä minä puolestani aio vastata hänelle

sillä tavoin kuin te.

Olen pakahtumaisillani sanojen paineesta

¹⁵Nuo miehet ovat jääneet sanattomiksi,

enää he eivät vastaa,

sanat ovat kaikonneet heidän suustaan.

¹⁶Pitäisikö minun vielä odottaa, että he puhuisivat,

kun he vain seisovat tuossa

sanomatta sanaakaan vastaan?

¹⁷Ehkäpä nyt on minun vuoroni puhua

ja sanoa suoraan, mitä minä tiedän.

¹⁸Minä olen täynnä sanoja,

henkeni kuohuu, olen pakahtua,

¹⁹olen kuin ruukku, joka on täynnä nuorta viiniä,

sisukseni ovat repeämäisillään kuin täpötäysi leili.

²⁰Minun on pakko puhua, että oloni kevenisi.

Siispä avaan suuni ja sanon sanottavani.

²¹En puhu kenenkään mieliksi,

ketään en liehakoi,

²²en osaa niitä puheita.

Jos sellaisiin ryhtyisin,

Luojani kohta ottaisi minut pois.

Vastaa minulle, Job

33¹Ja nyt, Job, kuuntele minun sanojani,

kuuntele tarkoin, mitä minä puhun.

²Nyt minä avaan suuni,

kieleni liikkuu ja muovaa sanoja.

³Minun sanani tulevat rehellisestä sydämestä,

minun huuleni puhuvat kirkasta tietoa.

⁴Jumalan henki on minut tehnyt,

Kaikkivaltiaan henkäys antaa minulle elämän.

⁵Vastaa minulle, jos voit,

esitä perustelusi, asetu sanojesi taakse.

⁶

samasta savesta meidät on tehty.

⁷

Minun käteni ei sinua maahan paina.

Sinä vakuutat olevasi puhdas

⁸Minä kuulin sinun puheesi,

omin korvin kuulin, kuinka sanoit:

⁹

En ole tehnyt syntiä. Minä olen puhdas.

¹⁰

ja kohtelee minua vihollisenaan.

¹¹

hän tarkkaa kaikkia teitäni.»

¹²Minun on pakko sanoa:

sinä olet väärässä.

Onhan Jumala suurempi kuin ihminen.

¹³

Miksi väität, että hän ei vastaa ihmisen sanoihin?

Jumala puhuu monin tavoin

¹⁴Kyllä Jumala puhuu,

puhuu toisenkin kerran,

mutta ihmiset eivät sitä huomaa.

¹⁵Unessa, öisessä näyssä hän puhuu.

Kun ihminen vaipuu uneen,

kun hän nukkuu vuoteellaan,

¹⁶silloin Jumala avaa hänen korvansa

ja varoittaa ja uhkaa

¹⁷saadakseen hänet luopumaan pahoista teoista

ja karsiakseen hänestä ylpeyden,

¹⁸sillä Jumala tahtoo pelastaa hänet joutumasta hautaan

tai juoksemasta keihäiden saaliiksi.

Sairauskin voi puhutella

¹⁹Tautivuoteen tuskat puhuttelevat nekin ihmistä,

kun kipu repii hänen luitaan hellittämättä.

²⁰Leipää hän ei huoli, hän inhoaa sitä,

edes mieliruoka ei hänelle kelpaa.

²¹Hänen ruumiinsa kuihtuu olemattomiin,

kaikki hänen luunsa erottuvat nahkan alta.

²²Hänen tiensä käy hautaa kohden,

tuonelan mahdit odottavat häntä.

²³

puolestapuhuja, yksi tuhansista,

niistä, jotka ilmoittavat ihmisille,

mikä on oikein.

²⁴

»Vapauta hänet vaipumasta hautaan,

olen saanut hänestä lunnaat!»

²⁵Silloin hänen ruumiinsa elpyy,

hänestä tulee yhtä uljas

kuin hän oli nuoruutensa päivinä.

²⁶Hän rukoilee, ja Jumala on hänelle suosiollinen,

hän saa riemuiten katsella Jumalan kasvoja.

Jumala on hänet pelastanut.

²⁷Hän laulaa kaikille ihmisille:

»Olin tehnyt syntiä, olin vääntänyt vääräksi suoran,

mutta hän ei mitannut minulle ansioni mukaan.

²⁸Hän lunasti minut, en joutunut hautaan,

minä saan yhä kulkea valossa.»

²⁹Näin Jumala tekee ihmiselle.

Kerran toisensa jälkeen

³⁰

Hän saa yhä katsella elämän valoa.

Vastaa, Job, tai vaikene ja kuuntele!

³¹Tarkkaa sanojani, Job, kuuntele minua,

ole sinä nyt hiljaa ja anna minun puhua.

³²Jos sinulla kuitenkin on jotakin sanottavaa,

sano toki –

mielelläni minä soisin sinun olevan oikeassa!

³³Mutta jos sinulla ei ole sanottavaa, kuuntele sinä minua

ja ole hiljaa, kun minä opetan sinulle,

mitä viisaus on.

Elihun toinen puhe

Kuulkaa, te viisaat, tätä miestä!

34¹Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:

²– Kuunnelkaa minun puhettani, te viisaat miehet,

te, joilla on paljon tietoa,

tarkatkaa, mitä minä sanon!

³

korva koettelee sanat.

⁴Tutkikaamme siis yhdessä, mikä on oikein,

selvittäkäämme, mikä on hyvää.

⁵

Jumala on kohdellut minua väärin!

⁶

vaikka en ole tehnyt syntiä, nuolet lävistävät minut.»

⁷

Niin kuin vesi virtaa,

niin virtaa pilkkapuhe hänen huuliltaan.

⁸Pahantekijöiden seuraan hän lyöttäytyy,

jumalattomien joukossa hän kulkee.

⁹

ihmisen olla Jumalalle mieliksi!»

Jumala ei voi tehdä väärin

¹⁰

Mahdotonta ajatella, että Jumala tekisi väärin,

että Kaikkivaltias toimisi vastoin oikeutta.

¹¹

Miten mies vaeltaa, sen mukaan hänet palkitaan.

¹²

Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta.

¹³Kuka on antanut maan hänen hallintaansa?

Kuka on uskonut hänen hoitoonsa maanpiirin?

¹⁴Jos hän ajattelisi vain itseään

ja vetäisi pois henkensä,

elämän henkäyksen,

¹⁵

ja ihminen palaisi takaisin maan tomuun.

¹⁶Jos sinulla on järkeä, kuuntele nyt,

mitä minä sanon.

¹⁷Voisiko joku, joka halveksii oikeutta,

pidellä kaikkeuden suitsia?

Sanotko sinä vanhurskasta Jumalaa väärintekijäksi,

¹⁸häntä, joka sanoo kuninkaalle: »Sinä kelvoton!»

ja mahtimiehelle: »Sinä roisto!»

¹⁹

hän ei aseta ylhäistä köyhän edelle –

kaikkihan he ovat hänen kättensä tekoa.

²⁰

kansat nousevat, kansat katoavat,

valtiaat pyyhkäistään sivuun

ihmiskäden koskematta.

²¹

hän näkee kaikki heidän askelensa.

²²

että pahantekijä voisi siihen kätkeytyä.

²³Ei Jumala ilmoita hetkeä,

jolloin ihminen kutsutaan tuomiolle.

²⁴

ja asettaa heidän paikalleen toiset miehet.

²⁵Hän seuraa tarkoin heidän toimiaan,

yön tullen hän syöksee heidät alas

ja murskaa heidät.

²⁶Hän rankaisee heitä heidän rikoksistaan

julkisella paikalla, kaikkien nähden,

²⁷koska he ovat poikenneet hänen teiltään

eivätkä enää kulje hänen askelissaan.

²⁸

Jumala sen kuulee.

²⁹Mutta jos Jumala pysyy vaiti,

kuka voi häntä syyttää?

Jos hän peittää kasvonsa,

kuka hänet näkee?

Mitä voivat kansat tai ihmiset,

³⁰kun jumalaton hallitsee maata

ja saattaa kansan lankeamaan?

Sinä puhut ajattelemattomia, Job

³¹Pitäisikö Jumalan sanoa:

»Minä olen erehtynyt. Nyt en enää tee väärin.

³²Opeta sinä minulle se mitä minä en ymmärrä!

Ehkä olen tehnyt vääryyttä, mutta enää en tee.»

³³Sinunko mielesi mukaan hänen pitäisi palkita ja rangaista?

Sinähän tässä olet kapinoinut.

Sinun on nyt ratkaistava asia, ei minun.

Jos jotakin tiedät, sano se!

³⁴Minulle sanovat viisaat miehet,

nuo, jotka minua kuuntelevat:

³⁵»Job puhuu ajattelemattomasti,

hänen sanoistaan puuttuu ymmärrys.»

³⁶Jatkukoot siis hänen koettelemuksensa,

kun hän yhä vain puhuu pilkkaajan tavoin.

³⁷Hän on tehnyt syntiä, hän kapinoi.

Hän ojentaa meille kätensä

mutta jatkaa puhettaan Jumalaa vastaan.