Raamattu 1992 (KR92)
31

En ole kulkenut vääryyden teitä

311

31:1
Sananl. 4:25,6:25
Sir. 9:8
Matt. 5:28
Olen tehnyt silmieni kanssa sopimuksen:

koskaan en katsele naisten puoleen.

2Minkä osan on Jumala taivaassaan minulle määrännyt?

Mitä on Kaikkivaltias korkeuksissaan minua varten säätänyt?

3Eikö onnettomuus ole sen osa, joka tekee väärin,

eikö tuho kohtaa sitä, joka tekee pahaa?

4

31:4
Job 34:21
Sananl. 5:21
Näkeehän Jumala kaikki tieni

ja laskee jokaisen askeleni.

5Olenko kulkenut vääryyden teitä,

ovatko jalkani kiiruhtaneet vilpin poluille?

6

31:6
Sananl. 16:2Job 13:18
Punnitkoon Jumala minut lahjomattomalla vaa’alla,

niin hän näkee, että olen viaton.

7Jos minun jalkani on poikennut tieltä,

jos minun sydämeni on taipunut silmieni viettelyyn,

jos käteni ovat vääryyden tahraamat,

8

31:8
3. Moos. 26:16
5. Moos. 28:38
syököön vieras sen, minkä minä olen kylvänyt,

ja revittäköön maasta minun peltoni oras!

9

31:9–11
5. Moos. 22:22
Jos sydämeni on syttynyt toisen miehen vaimoon,

jos olen vaaniskellut hänen ovellaan,

10jauhakoon oma vaimoni vieraan miehen jyviä

ja käyköön kuka tahansa hänen vuoteeseensa.

11Se tekoni vaatisi rangaistusta,

se olisi loukkaus lakia ja kunniaa vastaan.

12Se olisi tuli, joka syö ja tuhoaa,

se repisi juurineen maasta koko minun satoni.

Olenko loukannut palvelijani oikeuksia?

13Olenko loukannut palvelijani oikeuksia,

kun hänellä on ollut riita-asia minua vastaan?

14Jos niin olen tehnyt,

miten voisin puolustautua,

kun Jumala nousee tuomitsemaan,

mitä vastaisin, kun hän panee minut tilille?

15

31:15
Job 33:6
Sananl. 22:2
Luoja, joka äitini kohdussa antoi minulle muodon,

muovasi myös minun palvelijani.

Me olemme saman käden tekoa.

16Olenko kieltänyt avuttomalta avun,

sammuttanut lesken silmistä toivon?

17

31:17
Sananl. 22:9
Olenko syönyt leipäni yksin

ja jättänyt orvon vaille osaansa?

18

31:18
Job 29:16
Sir. 4:10
Ei, nuoresta pitäen olen ruokkinut orpoja kuin isä,

koko elinaikani olen pitänyt leskistä huolta.

19Olenko piittaamatta katsellut köyhää,

jolla ei ole ollut vaatetta ylleen,

tai kurjaa, jolla ei ole ollut millä itsensä peittää?

20Eivätkö hänen jäsenensä saa kiittää minua,

eivätkö minun lampaitteni villat anna hänelle lämpöä?

21

31:21,22
Job 29:12
Olenko uhkaillut orpoa

tietäen, että tuomioistuin on minun puolellani?

22Jos niin olen tehnyt,

vääntykööt olkapääni hartioista irti

ja katketkoon käsivarteni!

23Minä pelkään Jumalan rangaistusta.

Kuinka voisin kestää, kun hän nousee tuomitsemaan?

Olenko luottanut väärään voimaan?

24

31:24,25
Ps. 49:7
Sananl. 11:28
Sir. 5:1,31:8
Olenko pannut turvani kultaan,

olenko sanonut sille: »Sinuun minä luotan»?

25Olenko ylvästellyt suuresta omaisuudestani

ja kaikesta, mitä käteni on saanut aikaan?

26

31:26–28
5. Moos. 17:3–5
Olenko katsellut aurinkoa, kun se loistaa,

tai kuuta, kun se mahtavana kulkee tietään,

27

31:27
5. Moos. 4:19
niin että sydämeni on langennut salaa niitä palvomaan

ja käteni on lähettänyt niille suudelmia?

28Jos niin olen tehnyt,

olen ansainnut tuomion.

Olenhan silloin kieltänyt

Jumalan, joka on taivaassa.

En ole edes salaa tehnyt syntiä

29

31:29
Sananl. 17:5,24:17,18
Minä en ole iloinnut vihamieheni onnettomuudesta,

en ole riemastunut hänen vastoinkäymisestään.

30

31:30
Room. 12:14
En ole antanut kieleni tehdä syntiä,

vihamiehellenikään en ole toivottanut kuolemaa.

31

31:31
1. Moos. 18:7
Minun oma väkeni sanoi kiittäen:

»Ei kukaan ole jäänyt nälkäiseksi hänen patojensa äärellä!»

32

31:32
1. Moos. 19:2
Tuom. 19:20
Hepr. 13:2
Vieras ei joutunut yöpymään taivasalla,

minä avasin oveni matkalaiselle.

33En ole peittänyt syntejäni, niin kuin monet tekevät,

en ole kätkenyt niitä viittani salataskuun.

34Siksi en pelkää ihmisiä,

en kauhistu kansanjoukon pilkkaa,

en piileksi mykkänä taloni suojassa.

Vastaa minulle, Kaikkivaltias!

35Kunpa joku kuuntelisi minua!

Omalla nimelläni minä vahvistan puheeni.

Vastaa nyt minulle, kaikkivaltias Jumala!

Missä on syytekirja? Näytä se!

36Minä levitän sen viitaksi harteilleni,

kierrän sen seppeleeksi päähäni!

37Voin kertoa sinulle jokaisen askeleni

ja lähestyä sinua kuin ruhtinas.

38Jos oma peltoni minua syyttää,

jos kaikki sen vaot yhdessä itkevät,

39jos olen syönyt sen voiman

antamatta mitään tilalle

ja suututtanut sen,

40kasvakoon se ohdaketta, ei enää vehnää,

tuottakoon se ohran sijasta rikkaruohoa!

Tähän päättyivät Jobin puheet.
32

Elihun puheet

32—37

Elihu ottaa puheenvuoron

321Nuo kolme miestä eivät nyt enää puhuneet Jobille mitään, koska Job piti itseään syyttömänä. 2

32:2
Job 27:5,6
Mutta silloin suuttui Elihu. Elihu, Barakelin poika, kuului Ramin sukuun ja oli kotoisin Busista. Hän suuttui Jobille, koska Job katsoi, että hän, Job, oli oikeassa ja Jumala väärässä, 3ja hän suuttui Jobin ystäviin, koska nämä eivät pystyneet vastaamaan Jobille, vaikka katsoivat, että Job oli väärässä. 4Elihu oli odottanut ennen kuin ryhtyi puhumaan, koska toiset olivat häntä vanhempia. 5Mutta kun hän näki, ettei kukaan noista kolmesta enää kyennyt vastaamaan Jobille mitään, hän suuttui.

Elihun ensimmäinen puhe

Eivät vanhat aina ole oikeassa

6Nyt busilainen Elihu, Barakelin poika, alkoi puhua ja sanoi:

– Vähät ovat minun elämäni päivät,

kun vertaan teihin, vanhuksiin.

Siksi minä arastelin

ja pelkäsin lähteä kertomaan,

mitä minä tiedän.

7

32:7
Job 12:12
Ajattelin: »Puhukoot nuo vanhat,

puhukoot viisauden sanoja

ne, joilla on takanaan paljon vuosia.»

8

32:8
Job 4:12
Mutta henki ihmisen tekee viisaaksi,

Kaikkivaltiaan henkäys.

9Ei ikä yksin tuo viisautta,

eivät vanhatkaan aina tiedä, mikä on oikein.

10Niinpä nyt sanon: kuulkaa minua,

nyt on minun vuoroni kertoa, mitä minä tiedän.

Olen kuunnellut teitä

11Minä odotin, mitä te sanoisitte,

ja kuuntelin tarkoin teidän viisaita puheitanne,

kun te etsitte oikeita sanoja.

12Tarkoin minä kuuntelin,

mutta kukaan teistä ei pystynyt vastaamaan Jobille,

kukaan ei osannut ojentaa häntä.

13Älkää nyt sanoko: »Olemme nähneet,

että vain Jumala voi hänet vaientaa,

ei ihminen.»

14Minulle hän ei ole osoittanut sanojaan,

enkä minä puolestani aio vastata hänelle

sillä tavoin kuin te.

Olen pakahtumaisillani sanojen paineesta

15Nuo miehet ovat jääneet sanattomiksi,

enää he eivät vastaa,

sanat ovat kaikonneet heidän suustaan.

16Pitäisikö minun vielä odottaa, että he puhuisivat,

kun he vain seisovat tuossa

sanomatta sanaakaan vastaan?

17Ehkäpä nyt on minun vuoroni puhua

ja sanoa suoraan, mitä minä tiedän.

18Minä olen täynnä sanoja,

henkeni kuohuu, olen pakahtua,

19olen kuin ruukku, joka on täynnä nuorta viiniä,

sisukseni ovat repeämäisillään kuin täpötäysi leili.

20Minun on pakko puhua, että oloni kevenisi.

Siispä avaan suuni ja sanon sanottavani.

21En puhu kenenkään mieliksi,

ketään en liehakoi,

22en osaa niitä puheita.

Jos sellaisiin ryhtyisin,

Luojani kohta ottaisi minut pois.

33

Vastaa minulle, Job

331Ja nyt, Job, kuuntele minun sanojani,

kuuntele tarkoin, mitä minä puhun.

2Nyt minä avaan suuni,

kieleni liikkuu ja muovaa sanoja.

3Minun sanani tulevat rehellisestä sydämestä,

minun huuleni puhuvat kirkasta tietoa.

4Jumalan henki on minut tehnyt,

Kaikkivaltiaan henkäys antaa minulle elämän.

5Vastaa minulle, jos voit,

esitä perustelusi, asetu sanojesi taakse.

6

33:6
1. Moos. 2:7
Job 10:9
Minä olen Jumalalle saman arvoinen kuin sinä,

samasta savesta meidät on tehty.

7

33:7
Job 6:4
Miksi siis pelkäisit minua?

Minun käteni ei sinua maahan paina.

Sinä vakuutat olevasi puhdas

8Minä kuulin sinun puheesi,

omin korvin kuulin, kuinka sanoit:

9

33:9
Job 9:21,16:17,23:10,27:5,6
»Minä olen viaton, minä en ole tehnyt vääryyttä.

En ole tehnyt syntiä. Minä olen puhdas.

10

33:10
Job 13:24,19:11
Hän tässä sepittää syytöksiä minua vastaan

ja kohtelee minua vihollisenaan.

11

33:11
Job 13:27
Hän kytkee minut jalkapuuhun,

hän tarkkaa kaikkia teitäni.»

12Minun on pakko sanoa:

sinä olet väärässä.

Onhan Jumala suurempi kuin ihminen.

13

33:13
Jes. 40:13
Miksi sinä yhä käräjöit hänen kanssaan?

Miksi väität, että hän ei vastaa ihmisen sanoihin?

Jumala puhuu monin tavoin

14Kyllä Jumala puhuu,

puhuu toisenkin kerran,

mutta ihmiset eivät sitä huomaa.

15Unessa, öisessä näyssä hän puhuu.

Kun ihminen vaipuu uneen,

kun hän nukkuu vuoteellaan,

16silloin Jumala avaa hänen korvansa

ja varoittaa ja uhkaa

17saadakseen hänet luopumaan pahoista teoista

ja karsiakseen hänestä ylpeyden,

18sillä Jumala tahtoo pelastaa hänet joutumasta hautaan

tai juoksemasta keihäiden saaliiksi.

Sairauskin voi puhutella

19Tautivuoteen tuskat puhuttelevat nekin ihmistä,

kun kipu repii hänen luitaan hellittämättä.

20Leipää hän ei huoli, hän inhoaa sitä,

edes mieliruoka ei hänelle kelpaa.

21Hänen ruumiinsa kuihtuu olemattomiin,

kaikki hänen luunsa erottuvat nahkan alta.

22Hänen tiensä käy hautaa kohden,

tuonelan mahdit odottavat häntä.

23

33:23
Job 5:1
Hepr. 1:14
Ehkä hänen vierellään on silloin enkeli,

puolestapuhuja, yksi tuhansista,

niistä, jotka ilmoittavat ihmisille,

mikä on oikein.

24

33:24
Ps. 49:16
Ehkä Jumala armahtaa häntä ja sanoo enkelille:

»Vapauta hänet vaipumasta hautaan,

olen saanut hänestä lunnaat!»

25Silloin hänen ruumiinsa elpyy,

hänestä tulee yhtä uljas

kuin hän oli nuoruutensa päivinä.

26Hän rukoilee, ja Jumala on hänelle suosiollinen,

hän saa riemuiten katsella Jumalan kasvoja.

Jumala on hänet pelastanut.

27Hän laulaa kaikille ihmisille:

»Olin tehnyt syntiä, olin vääntänyt vääräksi suoran,

mutta hän ei mitannut minulle ansioni mukaan.

28Hän lunasti minut, en joutunut hautaan,

minä saan yhä kulkea valossa.»

29Näin Jumala tekee ihmiselle.

Kerran toisensa jälkeen

30

33:30
Ps. 56:14
Jumala pelastaa hänet kuoleman kidasta.

Hän saa yhä katsella elämän valoa.

Vastaa, Job, tai vaikene ja kuuntele!

31Tarkkaa sanojani, Job, kuuntele minua,

ole sinä nyt hiljaa ja anna minun puhua.

32Jos sinulla kuitenkin on jotakin sanottavaa,

sano toki –

mielelläni minä soisin sinun olevan oikeassa!

33Mutta jos sinulla ei ole sanottavaa, kuuntele sinä minua

ja ole hiljaa, kun minä opetan sinulle,

mitä viisaus on.